lauantai 9. marraskuuta 2024

Pökö ja rouva herra Pesonen lekurissa

Pökölle (Maura) varattiin aika virtsakivikontrollia varten ja Pesoselle tarkastus tulevaa hammashoitoa varten. Pökön edellinen kontrolli oli toukokuun alussa ja puolivuotisen silmällä pidon tuloksena olimme vallan toiveikkaita, että kaikki olisi ok. Toki kun taloudessa vedellään kissanvessaa useamman kerran päivässä, niin aina ei voi olla varma kuka käy ja milläkin tarpeella, mutta ne kerrat jotka ovat olleet varmoja Pökö-käyntejä ovat olleet rohkaisevia. Pissapallukat ovat olleet pienen kissan tekeminä kelpo kokoisia.

Pökö on vielä sen verran tuore lääkärikäynneillä oleva tapaus, että tovi pohdittiin, pysyisikö ja antaisiko Pökö käsitellä ilman rauhoitteita. Toimenpiteisiin lähdettiin hieman kokeilumielellä ja Pököhän lähti "leikkiin" hienosti mukaan. Tutut rapsuttelivat päälaelta ja palkkaa nauttivat tekivät työtänsä. Ei haitannut vaikka virtsanäyte otettiin punktiona. Pisti, mutta ei sattunut. Ei Pökö tuntunut reagoivan.

Virtsarakko ultrattiin ja se vaikutti täysin siistiltä. Ei mitään kiviin viittaavaa. Nopealla silmäyksellä näytekin vaikutti priimalta, mutta labra kertoo lopullisen totuuden. Tähän voisi heittää jonkin kevyen harteilta kivi-jutun, mutta liuetkoon se idea nyt toisaalle. 


Pesonen kopassa tällä kertaa väärin päin

Pesonen piipahti samalla reissulla hammaslääkäriä varten verikokeessa. Jostain syystä Pesonen nimenä mielletään ennemminkin herra Pesoseksi kuin rouvaksi. Kohteliaasti lääkäri kysyi oliko Pesonen herra vai onko meillä tässä rouva tutkittavana? Paino oli pudonnut viime helmikuusta 310g, eli siitä alkaen kun Pökön virtsavaivojen takia oli siirrytty light ruokaan. Pököllä paino oli ennallaan. Rivien välistä lääkäri kannusti jatkamaan samanmoista ruokavaliota.

Vaikka Pökö käyttäytyi tutkittavana tyylikkäästi oli Pesonen silti aivan toista maata. Niin levollinen, että vaikka verinäytettä hinkattiin molemmista koivista, meinasi Pesonen nukahtaa pöydälle. Ja kun kuitenkin hereillä pysyi, antoivat lekurit Petskille herkkunappeja nokan eteen. Pesonen kysymättä kohteliaisuuksia imuroi nappulat pois seisoksimasta. Reteesti vaan!

Ja niitä adjektiiveja sateli Pesosesta - herttainen, luottavainen, hieno, hyvä, mainio, lihaksikas ja hieman (ylipainoinen). Lisäksi lääkäri ei löytänyt Pesosesta mitään vikaa. 

Ei olisi Pesosen tarvinnut kopittaessa sellaista piruetti-showta järjestää, sillä koko reissu meni niin hienosti! Hyvä tytöt!


2 kommenttia:

  1. Hienosti teillä meni, kun olitte niin kilttejä ja kohteliaita. Mutta parasta taisi kuitenkin olla hetki kun pääsi omaan kotiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se just noin. Itseasiassa jo pihaan tullessa hengähdän ja rentoudun. Koti on kuitenkin koti, mistä löytyy padat ja pedit:) -Pesonen-

      Poista