Hannu viettää jees-päiviään

 Hannu viettää jees-päivää! Saa tehdä mitä vaan ja ylipäätään saa mitä haluaa! Ja koska on Hannu kyseessä, niin Hannu vietää itse asiassa jees-viikkoa! Ja kun on Hannu kyseessä, niin Hannu viettää jees-kymmentä päivää, sillä Hannu viettää 14-v synttäreitä! 

Hetkinen - kymmenen päivää!? Jokseenkiin joo, sillä kuten löytöeläinten kohdalla, myös Hannun kohdalla syntymäpäivät ovat hieman hakusessa. Tauno oli saapunut kissatalolle 18.2.2009, "n. puolivuotiaana" ja .... Tauno? Papereissa luki Tauno. Jep jep, niin kuin Tauno Suuri (Tauno Palo). Ja tästä pääsemme tuohon kymmeneen päivään. Taunon päivää vietetään elokuun 28. ja tuosta luovutuspaperiin kirjoitetusta Tauno-nimestä olemme myös päätelleet, että Hannun syntymäpäivä olisi ehkä tuo Taunon päivä eli 28. pvä. Eli kymmenen päivän jana. Mutta koska varmuutta ei ole, pitäydymme (myös) painetuissa päivämäärissä.  

Meille kelpaa kymmenen päivän kemut. Hannu saa pitää kymmenen päivän jees-päivät. 

Onneksemme Hannu on hyvin joviaali kaveri, sillä Hannu osaa halutessaan olla melko riehakas kaveri ja siitä kertoo postauksen kuvasarja, jossa Hannu on  joviaalisuuden hetkeksi unohtanut ja päättänyt tempaista jees-päivän ihan omin luvin! Näitä päiviä sattuu vuoteen muutamia.

Hannu on kuitenkin ollut Hannu alusta pitäen. Vaikka luovutuspapereissa luki Tauno, luki siellä myös Hannu. Tauno oli talolla vaihdettu Hannuksi ja koska on Hannu on pesussa kestävä nimi, Hannu sai olla Hannu. Mitä sitä hyvää nimeä sörkkimään.

Hannussa ei vieriviä vuosia juurikaan huomaa, muutoin kuin lisääntyneessä unen tarpeessa. Leikki maistuu, ruoka maistuu ja sosiaaliset taidot ovat terässä. Hannu on Hannu - Golden brown. 

Miina, Manta ja Maura

Reilu kuukausi sitten majoitimme sijaiskissat, tyttöporukan Mauran, Miinan ja Mantan, jotka tulivat Hämeenkyrön Kissankulmasta yhdellä kyydillä, yhdessä kuljetuslaatikossa. Alku meni jokseenkin niin, että kun lauantaina kyseltiin, sunnuntaina viestiteltiin, niin tiistaina soiteltiin ja keskiviikkona sovittiin. "Onko huominen ok. Sopiiko kello 17.30?" ja sopihan se. Auto oli menossa huoltoon, mutta sen ehtii saamaan hyvissä ajoin pois ja vielä ehtii laittamaan kotona Vihreän huoneen sijoituskissoille tip ja top. Torstai iltapäivällä tuli kuitenkin viesti aikataulun aikaistamisesta, sillä vapaana ollut auto jolla kissat kulkevat, olisi meillä jo klo 15.30. Auto meni joka tapauksessa huoltoon, mutta Vihreän huoneen tip ja top laittoon tuli kiirus. Oli huoneessa kaikki jo suurin piirtein ok, mutta vieraille kissoille halusi antaa heti rauhan. 

Manta, utelias ja samalla pelokas. Koskaan ei ole kameraa nähnyt

Sijaiskissojen kuljetus saapui, kuljettaja pudotti kantokopan meille ja jatkoi matkaansa vielä etelään vieden toiseen paikkaan muita sijaiskissoja. Kaikki vapaaehtoistyönä. Tärkeää työtä. 

Kissat poksuivat, olivat tehneet hätäkakat ja tietysti haisivat. Kolme rääpälettä yhdessä boxissa. Mutta nyt kissat olivat Vihreässä huoneessa, lämpöisessä ja kuivassa ja paikassa, jossa saavat ruokaa ja juotavaa ja saavat olla turvassa. 

Miina musta, Manta kilppari ja Maura raidallinen. Sukulaissuhteista ei tietoa. Kun ruokakipon laski lattialle, meni yhdeksän sekuntia kun kissat tulivat syömään. Huoneesta piti tietysti ensin poistua. Mauran oli määrä olla reippain, sillä tietojen mukaan Maura olisi ruokaa antaessa tullut puskemaan. Maura oli kuitenkin arin. Ei saanut koskea, eikä aina katsoakaan. Aluksi sähinää ja poksumista tuli pelkästä huoneeseen tulosta. Hiljalleen sai ruokaa tuodessa siivota vessan tai jäädä muuten vaan samaan huoneeseen ja hiljalleen kissat pehmenivät leikkimään.

 

Maura katselee huoneen ulkopuolista maailmaa

Kaikki leikkivät tällä erää, mutta Maura on ainoa jota saa silittää ja ottaa syliin. Edes leikin varjolla ei Miinaa eikä Mantaa pääsee silittämään. Leikki kyllä maistuu - kunhan oli leikkimisen käyttöohjeet luettu, sillä esim. perinteinen pehmeä pallo oli lähinnä purulelu. Kissat eivät osanneet leikkiä. Kaikki oli outoa.  

Pesosen porukka on ollut reipas! Sijaiskissojen saapumisesta ei mennyt pitkään, kun oma väki tuli Vihreän huoneen ovelle notkumaan, nuuhkimaan ja nostelemaan häntiä. Reaktiot ovat olleet täysin päinvastaisia mitä odotimme. Laku ja hannu ovat olleet reippaimmat ja ainoa joka on antanut suhinoita on ollut Jetta. 

Kuvasta ei näy, mutta Miinankin korvan ovat kokeneet kovia

Maura on ainoa, joka piipahtelee Vihreän huoneen ulkopuolella. Mauran ensi piipahdus tapahtui vahingossa, sillä yhtenä aamuna se livahti oven raosta ja häntä pystyssä kipitteli huoneesta toiseen. Vastaanotto Pesosen porukoilla oli sen verran ystävällinen, että piipahduksia on sen jälkeen tapahtunut enemmänkin. Olemme sulkeneet keittiön ovea ja blokanneet olohuoneen oven ja antaneet mahdollisuuden Mantalle ja Miinallekin käydä huoneen ulkopuolella , mutta ainoastaan Manta on uskaltautunut piipahtaa keittiön puolella. Hyvä niin, sillä useamman vieraan kissan käynti omien puolella olisi jo hankalasti hallittava riski. 

Kolmikko oli tietojemme mukaan madotettu, mutta elleivät "ne olleet kanaruokapaloja, ne olivat matoja" - löydöksen jälkeen madotimme kissat uudestaan. Korvia on rapsuteltu ja sen pohjalta on hieman tarkkailtu ruokavalioita ja mahdollisia allergioita. 

Maura tutkimusretkillä ja heti raapimapuun valloitus!

Miina, Manta ja Maura ovat sijaiskoti kissoja eli etsivät omaa kotia. Miina ja Manta ovat vielä arkoja, eivätkö ole valmiita jatkamaan matkaa. Mauran reipas ja oma-alotteinen käytös kielii jo pärjäävästä kissasta. 

Yhtä kissaa odotimme, mutta kolme tuli. Viisi omaa, kolme vierasta. Aika sutinaa. Hyvin on mennyt, kunhan jaksaa joustaa. Vihreän huoneen käyttökapasiteetti on hieman laskenut, mutta esim. vaatekaapin vaatteet mahtuvat hyvin hattuhyllyllekin. Aamuksi kello on väännetty pari minuuttia aikaisemmaksi ja leikitys illalla hoidetaan vuorotellen. Tärkeintä olisi saada Miina ja Manta luottavaisemmiksi, mutta pitämään päänsä. Persoonat saa ja pitää säilyä. Maura on sen jo osoittanut. 

 

Aika aika

Täällä ollaan! Edelleen. Aika on kulunut, mutta siihen on syynsä.  Pääluku on äkkiseltään mietittynä pysynyt samana, mutta kun oikein tarkastelee, niin onhan siihen tullut muutosta. On Mattia ja Moiraa. Kahlaaminen on aina hauskaa, iästä riippumatta. Siispä kahlaamaan. Selittelemään hiljaisuutta.

Täällä ollaan!

Korona

Huhtikuu meni koronassa - viikon kesti "sairastelu", mutta väsymys vei mehut pidemmäksi aikaa. Heikoimmillaan ei jaksanut sanomalehteä edes lukea. Saati siinä kunnossa harrastaa koneella kirjoittamista tai valokuvien ottamista. Kaikki tämä siirsi kaikkea päivillä eteenpäin. Almanakka nyrjähti kerta laakista.

Täälläkin ollaan!

Matti

Matti tuli taloon. Se on vienyt aikaa. Asuntoa on täytynyt järjestellä uudestaan, mm. kynnyksiä muutella. Jotta Matti kotoutuisi, Mattiin tutustuminen on vienyt aikaa. Nimensä Matti on muuten saanut entisestä työkaverista, joka tuntuu mökkimatkalla olevan joka kerta tien vieressä kävelemässä. Viimeksi sunnuntaina! Kuka Matti!? Siitä myöhemmin:)

Autoradio

Se se vasta on aikaa vienyt! Ensin ei c-kasettisoitin toiminut, sitten meni oikea kaiutin mykäksi ja sitten hiljeni koko laite. "Tuo näytille", tokaisi kaveri. Vein näytille ja vein uudestaan - vei kolmannen kerran ja vein neljännen. Tuloksena, että saatiin oikea kaiutin kuulumaan. Koko prosessi tuntui kaatuvan syliin ja päätin viheltää tee se itse - hanslankarin stressittömälle vapaalle. Otin yhteyttä autokorjaamoon. Auto on ollut nyt kahtena päivänä klo 14.00 - 19.00 pajalla ja radio kuuluu oikeasta kaiuttimesta!:) Seuraava kerta on jo varattu ja se kerta jää toivottavasti myös viimeiseksi.

Vanha autoradion raakile ja johtokaaos

Päiväkirjamerkintä toukokuu 23. pvä

"Tuntuu ettei mikään onnistu tai mitään ei saa tehtyä. Taas puljattiin radiota".

Päiväkirjamerkintä toukokuu 27. pvä

"Perkama! Mikään ei toimi. Vinkusta (autosta) kuskin puoleinen valo pimeänä, eikä netti pyöritä YLE areenaa".

Musiikki

Nuoruuteni pari lempibändiä tekivät pitkän tauon jälkeen levyt ja sain siitä vihiä. Oletin, että aika entinen on myös nykyinen. Ei ole. Kun selasin levykauppojen internet-hyllyjä, levyjä ei löytynyt mistään. Samojen orkestereiden levyt ostin aikoinaan tuosta kummun takaa, pääkadun kivijalkakaupasta ja kuuntelin orkestereita sujuvasti radiosta. Kauppaa ei ole ja radio on niiltä osin mykkä. Ja koska kahisevalla rahalla ei saa mitä haluaa, on käytettävä sähkönsinistä nettipankkirahaa ja tutustuttava ulkomaalta ostamiseen. Ensin piti löytää levykauppa missä ko. orkestereiden levyn löytyvät. Sepäs se helppoa oli! Hah. Pah! Ei ollut. Englantilaisen orkesterin levyä ei tahtonut löytyä edes Englannista! Lopulta sukelsin syvään päähän ja palasin 1900-luvun lopulla opittuihin juttuihin. Australiasta löytyi molemmat levyt ja paljon muutakin mukavaa. Mutta tämäkin projekti kokonaisuudessa vei paljon tietokone aikaa ja energiaa. Monen mutkan kautta huhtikuussa tilatut levyt ovat nyt tulossa ja tullin selvitys tehty eli tämä projekti loppuun taputtelua vaille valmis.... Onhan?

Rytmistä on ollut kaikkien näiden tapahtumien keskellä vaikea saada kiinni.  Kesälomasta on viikko pidetty, mutta sinä aikana ei ehtinyt päivittämään kokonaistilannetta. Silloin nautittiin ja yritettiin levätä ja hankkia henkistä hyvinvointia - kerrankin kun uskalsi piipahdella hiemankin julkisissa paikoissa, esim. kahdestaan luontopolulla nuotion äärellä:) Tai risusavotassa mökillä. Välissä on ollut myös kasvimaan laittoa, intensiivistä euroviisujen katsomista, taianomaisen Jukolan viestin yön kukkumista ja loukkaantuneen siilin kuljettamista.

 

Sofi ja Laku + muut

Sofi on käynyt kahdesti lääkärissä ja Laku neljästi. Sofi on tällä erää neljä hammasta kevyempi. Laku kävi pariin otteeseen Veikkolan Anidentissa, koska halusivat siellä ensin verikokeet ja sitten vasta päästiin hoitamaan hampaat. Tammiston sydänultralla varmisteltiin Lakun yleiskuntoa.  

Muuten täällä ollaan eletty kuin kurinalaisesti pellossa. Nautittu kevään ja kesän kasvavasta valon määrästä ja hikeen johtavasta lämmöstä. Viime päivien helteetkin on otettu vastaan ja kylvetty. Pesonen on täyttänyt n. 13, Jetta 12 ja Lakulle tuli 9 vuotta täyteen. Koska verhoja on pidetty enemmän kiinni, on Pesonen hakeutunut useammin makuuhuoneen ikkunalle kissanpeteihin ottamaan aurinkoa. Pallot saavat kurinallista kyytiä kuten ennenkin. 

Helteistä on nautittu - Jetta parvekkeen lämmössä

Manta, Miina ja Maura

Palataan koronan aikaiseen hetkeen. Silloin oli tarkoitus tulla yö-kyläilemään ystävämme kissa Piki. Ei tullut Pikiä, tuli korona. Jotta Piki olisi voinut oleilla Vihreässä huoneessa kuin kuuden tähden hotellissa, olimme ehtineet jo sisustamaan huonetta kissamukavaksi ja asentamaan mm. verkko-oven. No Piki ei tullut. Kevään kissauutisia selaillessa kasvoi hiljakseen tunne, että jotain pitäisi kuitenkin tehdä, jollain tapaa auttaa, sillä useissa paikoissa kissoja alkoi olemaan ja on edelleen ovet ja ikkunat täynnä. Kissakriisi! Otimme yhteyttä Hämeenkyrön Kissankulmaan ja vihjasimme, että hei, meillä olisi tilaa tarjota tilapäiskotia. Ajattelimme, että kyllä tuonne voi yhden kissan kevyesti ottaa. Tuli kolme kissaa:) Manta, Miina ja Maura ovat olleet nyt reilun viikon ja hyvin ovat pärjänneet. Arat populaatio kissat ovat löytäneet ruokakipot, toisen vessoista ja lelukepit oikeisiin tarkoituksiin.

Hienosti on mennyt myös talon kissoihin "tutustuminen". Pariin otteeseen on nenätelty, eikä suhinoita ole juurikaan kuultu. Oven välissä on verkko-ovi, jossa alaosa on läpinäkyvällä pleksillä suojattu, mutta kuitenkin niin, että tuoksut tulevat läpi. On ollut jopa yllättävää nähdä kuinka rennosti talon kissat ovat käyttäytyneet! Luulimme, että täällä mennään niskat kyyryssä, selkä notkolla, mutta päin vastoin luulojamme, täällä on hännillä morjestettu ja rennosti katseltu rajan toiselle puolelle. "Miten teillä menee? Meilläkin menee!". 

Manta, Miina ja Maura ovat kuitenkin vielä sen verran arkoja, ettei voisi kuvitella yhdenkään siirtyvän vielä uuteen kotiin. Leikin ovat löytäneet vasta pari päivää sitten, silitykselle ei ole osannut antaa vielä minkäänlaista päivämäärää. Antaa ajan pehmittää. 

Tungosta verkko-oven takana, kun Sofi ja Pesonen yrittävät tehdä
tuttavuutta sijaiskoti kissoihin

Näin täällä pörisee. Nyt toivutaan helteen tuomasta univajeesta ja korjataan autoradio soimaan kuljettajankin puolelta.  

Uunituore päivitys tietää kertoa, että toinenkin kaiutin on nyt kunnossa ja CD-levytkin ovat läpäisseet tullin. Jotta mukovoo! 

Hyvää juhannusta palapelin parissa!

Pesonen porukoineen toivottaa lukijoille hyvää juhannusta perinteisen palapelin seurassa!

Linkki palapeliin: https://www.jigsawplanet.com/?rc=play&pid=19856aba97e7

Ja ps. tänäkään vuonna alla oleva kuva ei ole se haettava palapelin kuva:)

Aikansa ottaa

Ei auttanut vaikka kuinka teki kaiken mitä on valistettu, desit, maskit, välit, autokin tankattiin käsineen kanssa ja välillä ovet on auottu hihaa käyttäen. Sen että ehti tajuamaan pääsiäisen alkaneen, niin johan se sen siliän tien päättyi. Kaikki kiva meni periaatteessa roskikseen. 

Henkilökunta on ollut tämän viikon "outo", oudompi kuin normaalissa arjessa. Jo pelkästään se, että se haahuilee, vaeltaa ja örisee keskellä arkea. Ovi ei kuitenkaan käy. Kukaan ei mene, kukaan ei tule. Samaan aikaan kevät takoo ikkunapuitteita ja herättelee luontoa pyrähtelemään. Kissoilla ollut mietittävää. Kestettävää. 

Pesonen ihmettelee hikistä ja örisevää mökkyä hänen aurinkoppaikallaan

Ruokahuolto kuitenkin toimii, varsinkin kissoilla. Elävät kuin kuninkaalliset. Mutta kuvitelkaapa kun kuninkaallinenkin joutuu vilkuilemaan ja ihmettelemään. Kuvitelkaa kuninkaallisen silmiä. Sellaisia pälmäilyjä Hannu on tehnyt. Zäp zäp, eikö nuo jo lähde. Ihanko oikeesti, tänäänkin? Onkohan kissoilla jokin ihmisen sietoraja, vaikka tietävät itsekin että ne palvelevat niitä (ja rakastavat niitä tai "rakastavat"). 

Sofi on ollut lähimpänä kadottaa järkensä. Se löysi peilin sisältä kaverin. Kurkki kuin kaivoon ja sieltä kurkattiin takaisin. Meinasi juosta karkuun ja ehkä juoksikin, mutta palasi paikalle. Kurkkasi ja sama naama loisti siellä kuin edelliselläkin kerralla. Siinä vaiheessa laitoimme oven takalukkoon, ettei vain kukaan selväjärkinen sattuisi vahingossakaan pääsemään sisään ja näkisi mitä sakkia täällä asuu. 

Kaveri? Asuks sä siellä, asuks mä täällä? Sofi tekee tuttavuutta.

Posti kulkee ja kantaa mainoslehtiä ja ilmaisjakeluita. Ei mitään terveen papereita. Pikkuräppänä puskee katuhiekkaa, joka on todettu epäterveelliseksi. TV, annetaan sen olla omassa arvossa. Pesonen elää eri aistien varassa ja ottaa rennommin, mutta taitaa myös tuntea, että lämmöt ovat nousseet ikkunan ulko-, sekä sisäpuolella. Otetaan rennosti, otetaan Pesosesta oppia. Kissat ovat fiksumpia kuin ihmiset. 

Hetki tässä vielä menee. Henkilökunnan neljästä jalasta n. kolme tuntuu tällä hetkellä toimivan. Vielä nuo (kissat) pälyilevät, mutta tuntuvat tietävän, että henkilökunta on parempaan päin menossa - tarkoittavat pälyilyllä sitä, että kierrämme vielä parin päivän ajan ympyräkeittiötä ja haemme automattiikkaan uuttaa suuntaa. Aikansa kutakin.  

Piri

N. puolitoista kuukautta sitten jätimme Pirille jäähyväiset. Olimme ajaneet tiistaina aamuvarhain Hämeenlinnan Evidensiaan, jossa Piri tutkittiin ja tutkimuksen tulokset kerrottiin samassa paikassa pari tuntia myöhemmin. Evidensiasta tulleen soiton jälkeen tajusimme ennen tulosten kertomista tilanteen olevan huono. Piriltä löytyi kasvaimia, ainakin takavatsasta ja vasemmassa kyljestä.  

Pirin vointiin oli tullut dramaattinen muutos paria päivää aiemmin aamuyöllä, kun Piri alkoi haahuilemaan. Ensin Piri kiersi ympyrää, jonka jälkeen alkoi tauoton kävely. Piri käveli ja käveli. Hädin tuskin saimme Piriin kontaktia. Annoimme Pirille kipulääkettä, jonka jälkeen Piri nukahti.

Koska emme olleet varmoja oliko Piri käynyt vähän aikaan kakalla, annoimme mahdollisen ummetuksen hoitoon pegorionia. Päivällä tuli haiseva kakka, mutta kuluneen loppuviikon kakoista ei ollut tietoa. Kävely ja haahuilu kuitenkin jatkui. Piri käveli muita päin, ruokakippojen ylitse, käveli itsensä nurkkaan kuin robotti-imuri, mutta ei kääntynyt takaisin vaan jäi hetkeksi paikoilleen. Piri ei hyppinyt laisinkaan, eikä osannut pakittaa, vaan kampesi kierteellä nurkista pois. Piri söi jos nenän eteen työnnettiin lautanen, ikään kuin estettiin liike. 

Sunnuntai iltana annoimme lisää pegoriania, mutta mitään ei tullut. Yritimme myös varata aikoja lääkäreille, mutta kaikkialla oli ajat menneet. Maanantaina annoimme aamupäivän aikana mahdolliseen ummetukseen parafiiniöljyä kahdesti. Aamupäivällä alkoi myös puhelinsoittorumba eri paikkoihin tilanteen kartoittamiseksi. Kerroimme sen hetkiset faktat ja meitä ohjeistettiin vielä odottamaan, mutta toimimaan mikäli tilanne vielä muuttuisi. 

Kaikkea vaikeutti myös vallitseva säätilanne, sillä lumimyräkkä pakotti ajattelemaan kokonaisturvallisuutta, sillä tiet olivat paikoin vaarallisessa kunnossa. Ilman henkilökuntaa tai autoa mitään ei olisi voinut tehdä. Maanantai-iltaan mennessä ei ollut tapahtunut minkäänlaista muutosta. Olimme valmiit lähtemään Evidensiaan, Tammistoon tai Hämeenlinnaan, mutta linjoilta ei päässyt läpi - soitto kunnallisen eläinlääkärin päivystykseen ja selonteko. Faktoihin pohjautuen hän ohjeisti odottamaan vielä yön yli.

Klo 03.00 aikoihin tilanne oli pysynyt edelleen samana, mutta paria tuntia myöhemmin Piri oli ajanut itsensä nurkkaan ja hengitys oli käynyt vaivanloiseksi. Siinä vaiheessa pääsi Hämeenlinnan Evidensia päivystyksestä läpi. Emme odottaneet lumimyräkän rauhoittumista, vaan summasimme suunnan, etelän ja pohjoisen välillä, kumpi olisi mahdollisesti turvallisempi. 

 Kun lähdimme Hannu tuli ovelle saattamaan. Hannu ei koskaan aiemmin tullut ovelle, kun koppa on ollut kädessä. Ne olivat jäähyväiset.

Kasvaimet yllättivät. Aiemmilla lääkärikerroilla tutkimuksissa ei paljastunut mitään noin vakavaa, vaikka Piriä tutkittiin vuosien saatossa melko paljon. Yksikään lääkäri ei tehnyt ratkaisevaa liikettä. Evidensiassa Piri tutkittiin kuten pitää. 

Käsinkirjoitettu kortti Evidensiasta

Pirin poismeno on ollut erilainen, vaikka Piri ei ollut viime hetkinä laisinkaan oma itsensä - poismenon jälkeen elämässämme on ollut enemmän paikattavaa kuin ennalta arvasimme. Surun jättänyt reikä on ollut vaikempi tilkitä, sillä muistot pitävät sitä reikää auki. Nyt kun Piri tulee mieleen, muistamme terhakan hännän, joka heilui omissa korkeuksissa. Muistamme kuinka suuren romuluisen olemuksen vuoksi Piri koputteli päätänsä huonekalujen alaosiin. Piri polki tyynyt uuteen uskoon. Piri oli tietämättään joukkuepelaaja, joka piti pukukopissa henkeä yllä. Piri piti huolta myös henkilökunnasta. 

Liian lyhyeksi jääneen elämän aikana Piri keräsi valtavan määrän muistoja. Kaikki ne yhteensummattuna Pirin muisto tulemaan olemaan rakas, elämäntäyteinen ja se tulee kestämään pitkään. Todella pitkään.

 

         

Ikkunan takana verso on vihreämpää

 Ai mutta tuotahan täytyy kokeilla! Kissat varmaan tykkäävät!

Muiden blogeista saa kivoja ideoita, uusia herkkureseptejä, leluvaihtoehtoja, helpotusta taloudenhoitoon jne... Tällä kertaa nappasimme jonkinnäköisen vaihtoehtovinkin viikonlopun herkutteluun, nimittäin perinteisen kissanruohon vaihtoehdoksi herkullisen gourme-herkuksi luokiteltavan herneenverson! Kuulostaa eksoottiselta, mutta eikös tuollainen kaksijalkaisten appelsiinikin ole eksoottinen ja toden totta pallon muodossa täyttä herkkua. Kunhan on kitkerät ja sotkevat kuoret hoitanut ensin pois. Herneenverso ostoskoriin ja kotiin herkkutarjoamaan! 

Ovat käyneet taas kaupassa, Sofi toteaa. Taustalla Laku kompaa.

"Siinä on, nauttikaa". Mitään ei tapahdu. "Siinä on nauttikaa". Ehkä pelkäävät muovista kääröä. niinpä tietysti, se appelsiinidilemma - kuori ensin pois. "Siinä on nauttikaa". 

Herkkua?

Herneenverso seisoo lattialla kuin Ferrari pienenkaupungin kauppatorilla. Katsoa saa koskea ei. Joku saattaa nuuhkaista ja villein ehkä potkaisee rengasta. 

Henkilökunta näyttää mallia ja nappaisee versosta palan ja mutustelee. Näytämme varmaan isoilta lehmiltä kun märehdimme ja mmmmmm:lemme. "Mmm... MMM... hyvää... Hei, hyvää!". 

Nuolaisu ja sillä hyvä. Osa kiertää, Laku nuolaisee ja järsäisee. Sillä hyvä. Porukka jatkaa matkaa. 

Laku kiivennyt puuhunsa katselemaan ulos

Laku on ottanut kiipeilypuussa tiukan asennon ja tiirailee ikkunan taakse takapihalle. Kolmen jäniksen porukka narskuttelee takapihalla tuoreita pajunversoja ja steppailee kevään hankikannolla. Kirmailevat! Nyt Laku nauttii versoilusta täysin rinnoin ja samalla kirjoittelee henkilökunnan kauppalistaa uusiksi. Kissankokoisin kirjaimin.  

Jänes herkuttelee tuoreella versolla