Möksämuisteloita

Joku "tiesi" kertoa, että kesä päättyy tähän elokuun viimeiseen viikonloppuun. Google sanoo, että kesä päättyy kolmivaihteisesti: kalenterikesä, terminen syksy ja tähtieteellinen kesä. Tämä arvio saa riittää, mutta onhan se vähän niinkin, että ainankin Pesosen porukoilla kesä jatkuu vielä pitkään, vähintäänkin muistoissa. Puhuvathan kaikki aina lapsuuden intiaani kesistä ja se tarkoittaa että kesät jatkuvat läpi elämän. Nyt laitetaan muistelot Pesosen porukoiden kesälomasta, varsinkin möksällä (mökillä) käynnistä.

 

 

Kolme viikkoa viivyttiin; lähtökohta oli parista päivästä aina hamaan tappiin asti. No, pomo olisi varmaan kysellyt neljän viikon jälkeen. Nopeasti tuo lähtökohdan vähimmäismäärä taipui viikoksi, kahdeksi ja lopulta kolmeksi. Johan kissojen kopitus on sen verran tapahtumarikasta, ettei sitä parin päivän välein tehdä. Lomalla ei stressata.

Kahdessa erässä ajeltiin kissoja kodin ja mökin väliä. Tutut laulut ja pahoinvoinnit. Tie ei ole mikään paras pätkä ajella mutkineen ja töyssyineen, mutta onneksi se on suht lyhytaikainen. Ei kuitenkaan niin lyhyt, etteikö Miina ehtisi sillä taipaleella töräyttämään suolensa tyhjäksi. Tällä kertaa Miina teki sen vaan kerran.

 

Miina

Periaatteessa koko alkukesän satoi, mutta meitä helli aurinko ja lempeät kelit - intiaanit pysyivät onneksi kumpujen takana. Kuitenkin varmuudeksi mukaan lähti myös tuuletin, sillä ilta-aurinko putoaa järkyttävän kauniisti juuri talon pitkälle sivulle ja kuumemmalla ilmalla se paketoi sisäilman tuskallisen kuumaksi..., ellei...

Tässä vaiheessa palaillaan alkukesään, jolloin olimme rakentamassa isompaa kissatarhaa talon nurkalle. Mittoja otettiin, puita haalittiin ja elementtejä tuotiin iso lasti. Isompi tarha jäi tekemättä, mutta jotain halusimme kissoille. Teimme puolitarhan eli verkotimme osan kuistista, josta on välillinen yhteys raikkaaseen ulkoilmaan. Samalla kuistista tuli pari neliötä lisää temmellystilaa. Se ei kuitenkaan olisi riittänyt mikäli lämpötilat olisivat nousseet. Rapiat +20 asteen lämmöt nostivat sen verran sisälämpötilaa, että jotain oli pohdittava. Avattava ikkuna oli ja elementtejä oli. Ikkunasta vaan olisi suora yhteys ulos ja sehän ei kissataloudessa passaa. Pilkoimme yhden elementin ja saimme siitä loistavan suojan ikkunaan. Happea tulvi taloon ja kissat pääsivät nuuhkimaan raikasta maaseutu ilmaa - kunhan ensin uskalsivat, kaupunkikissoja kun ovat. Pelottavaahan tuo kun maisema ikkunan takana olikin aito. Perhoset ikkunan edessä olivat oikeita, viiksikarvoja taittava tuuli oli oikea ja ihminen, joka pihalla käyskenteli oli oikea...! Ihminen! Niinpä, taisimme tavata omat kissat ensimmäistä kertaa. Siltä se ainakin vaikutti. Sofilla ja Pököllö olivat silmät suuret ja Miina päätti varmuuden vuoksi suhista. Tapaamisessa oli molemmin puolin nielemistä. Loppujen lopuksi "avoin" ikkuna oli jymymenestys. Porukan sokeat kissat, Jetta ja Pesonen ottivat pitkiä pötköttelyjä ikkunan äärellä. Kesä halasi isolla sylillä. 

 

Sofi rohkeni tulla katsomaan uutta ikkunaa

Ja lopulta Pökökin uskaltautui nuuhkimaan

 

Jetta. Jetalla oli aavistujsen haastetta, sillä Jetta on nykyään sekä sokea, että kuuro. Mutta nopeasti Jetta oppi pääväylät ja hamusi itselleen tuvan keittiön pöydän, jossa nukkui vanhalla VR:n viltillä pitkät ja rennot tovit. Juuri siinä johon leikattujen sanomalehtikaistaleiden lomasta ilta-aurinko osuu. Sanomalehtikaistaleet ovat ikkunassa lintuja varten, etteivät ne törmäile. Makuuhuoneen "avatulta" ikkunalta nostimme Jettaa alas, mutta tuvan keittiön pöydän reitin Jetta oppi nopeasti. Jetta nautti mökkeilystään.

 

Jetta ruokailee

 

Pesonen. Pesonen, porukan toinen sokea on oppinut paremmin liikkumisen salat. Pesosella ei ollut mitään hätää. Ellei hädäksi lasketa pallon katoamista. Pesoselle tuotiin uusi pallo, kun henkilökunta piipahti nopeasti pesemässä pyykkiä. Eikä kulunut vuorokauttakaan, kun Petski kurisi uusi pallo suussa! Pesosella oli oma peti lattialla, mutta siinä vaiheessa kun yöt hieman viilenivät, nousi Pesonen mm. rahille nukkumaan. Ja aina tarpeen ja mielen mukaan Pesonen vaihteli pötköttelypaikkoja. Kylmimmät hetket taitettiin lämmittämällä uunia. 

 

Pesosen ensimmäinen pallo hävisi jossain vaiheessa

 

Siivous. Siivous hoidettiin manuaalisti. Rikkalapio on käytetyin esine. Imuria ei siitä lähtevän melun vuoksi käyttäneet. Mutta ei se sitä tarkoittanut, etteikö oli "imuroitu". Käytimme 70-luvulta tuttua Matto-Mikkoa! Matto-Mikko hoiti homman kesäloman tarpeellisuudella. Siinäkin oli kissoilla hieman erilainen kokemus.

 

Matto-Mikolla hoidettiin isompi siivous

 

Sofi. Meillä kävi myös vieraita. Kissatäti ja Täti piipahtivat. Yllättäen Sofi oli se porukan säikky. Ei kai tänne kukaan voi tulla. No kun tuli, kun oli kerta kakkua hankittu ja kutsu lähetetty. Kyllä Sofi kokonaisuudesta nautti, mutta pientä epävarmuutta oli. Epävarmuus paljastui mm. nukkumapaikalla, joka oli sängyn laidan ylitse menneen peiton takana. Ei Sofi piilossa ollut, vaan päinvastoin, sillä Sofin selkä pullotti peittoa puolikkaan jalkapallon verran. Eikä Sofi ollut moksiskaan peiton läpi rapsuttelusta. Myös Sofi tykkäsi ihmetellä ikkunaukon aarteita. Sofi oli porukasta myös se joka loopujen lopuksi viihtyi kuistin terassilla parhaiten. Paikalla joka on välittömästi ulko-oven vieressä.

 

 

Sofi ilta-auringossa

 

 

Pökö. Pökö tykkäsi aina kun henkilökunta oli sisällä. Hieman riippuvuutta. Pököllä riitti aktiviteettejä, osallistumalla mm. omenoiden soseuttamiseen, matkustamalla henkilökunnan selällä, jahtaamalla tähkää, jahtaamalla perhosta jne.. Muutama perhonen pääsi makuuhuoneen ikkunasäleiköstä läpi, mutta yksikään perhonen ei viottunut. Kaupunkikissoja kun ovat, perhonen oli pelottava. Useimmin perhonen piipahti vain sisällä ja palasi omatoimisesti ulos. Pahinta Pökölle oli matkanteko. Ei tule Pököstä reissukissaa, sillä Pököllä tulee autossa melko nopeasti pahoinvointia. Pahoinvoinnista ei mökillä ollut tietoa. Uteliaisuus voitti!

 

 

Pököä väsyttää

 

Pökö omenasoseen laaduntarkkailija

 

Miina. Miina viihtyi todella paljon. Päivien kuluessa Miina pehmeni ja melkein suli henkilökunnan jalkoihin. No ei se niin mennyt, mutta saahan sitä haaveilla. Miina suli Sofin kanssa ja rakensi jonkin käsittömän yhteyden Sofin kanssa. Niin nukkuivat samassa siskonpedissä, kylki kyljessä yhtenä keränä. Miina oli toinen, joka viihtyi myös kuistin tarhassa. Miina viihtyi niin hyvin, ettei enää välittänyt pihalla rampanneesta henkilökunnasta, joka aina välillä pölmähti yllättäen suhisevan ötökkäverhon takaa.

 

 

Miinan vuoro olla ilta-auringossa

 

 

Punkit. Melko nopeasti huokasimme helpotuksesta, kun emme ehtineet rakentaa kissoille pihalle tarhaa. Tarha olisi ollut heinänkorren rajalla ja alttiina punkeille. Sisällä olokaan ei punkeilta säästänyt, sillä kerran Hannun korvan juurta möngersi punkki. Henkiökunta huomasi sen ja ehti nappaamaan punkin ennen ihoon porautumista. Henkilökunnan osalta punkit menivät tasan 2-2. Siihen päättyi kertalaakista rikkakasvien kitkeminen, eikä sikään riittänyt. Tuntui, että tontti kuhisi punkkeja. Jos täytyy tehdä punkkitarkastuksia, ikänäkö pitäisi kieltää. 

 

 

 

 

Hannu. Hannu oli Miinan lisäksi se joka viihtyi todella hyvin. Tarkoitta sitä, että kyllä kaikki viihtyivät hyvin, mutta Hannu ja Miina silminnähden. Tiedättehän kun kissa hymyilee. Hannu viihtyi vaikka täytti mökillä ollessa 18-v! Ikä lienee muuttavan nautintojen lähteitä. Hannu oli rento. Sitä Hannu on ollut mökillä aiemminkin. Hannu tuntee olonsa kotoisaksi ja luottaa henkilökuntaan. 

 

 

Hannu nauttii lahjoistaan - Sofiakin kiinnostaisi

 

 

Henkilökunta. Henkilökunta lepäsi myös. Kolmeen viikkon ei käytännössä tehty mitään, vaikka piipahdimme Tapanilassa Kissakarnevaaleilla, Loviisassa syömässä, Porvoossa kahvilla, markkinoilla ja murkinoilla. Kirppistelyä ja kahvittelua. Pääosa lomasta meni olleillen. Istuskelua ja ihmettelyä. Voiko vielä olla hiljaista ja kaunista. Henkilökunta söi hyvin. Grilli oli päivä toisensa perään kuumana ja sauna kuumempana - pitihän jossain peseytyä. 

 

 

 

 

Kaverit. Kissatäti ja Täti kävivät. Juhlittiin Hannua tai muuten vain. Vähintäänkin kahvit juotiin. Muitakin kavereita oli vaikkain harvakseltaan. Perhosia lehahteli paljon. Samoin Simoja. Simo on sisilisko. Simoilla oli useammassa kohtaan pihaa perheitä. Tutuimmaksi tuli hyljätyn generaatorin kopin luona asustellut perhe. Perhettä seuratessa opimme esimerkiksi sen, että sisiliskot osaavat hypätä. Porukkaan kuului kaksi vanhempaa Simoa ja vähintään neljä pienempää. Iso liuta oli kuoriaisia ja paljon sammakoita. Sitä vastoin isompia kavereita ei tällä erää nähty. 

 

 

Simo

Simon kaveri

 

Pökö on sitä mieltä, että jotain vielä uupuu...

 

Puimuri. Pakkohan tässä on vielä paljon odotettu puimuri mainita. Puimuri, tuo järvi-Suomen kuikka. Puimureiden kumu täytti niin monesti elokuisen kesäillan. Sekametsän takana aukeavalla pellolla ääni läheni ja loittoni. Oli vaikea ennustaa milloin puimuri kaartaa aidan takana aukeavalle pienelle peltoaukealle. Saapumista ennustettiin rinta rinnan sääennusteiden kanssa. Tänään, huomenna, joko se on käynyt. Henkilökunta teki puimurin saapumisesta liki ylimaallisen tapahtuman. Ja sitten kun se lopulta saapui, ei citykatit oleet siitä juurikaan kiinnostuneita. Vasta kun puimuri tuli aivan aidan taakse ja tuntui, että se tulee seinästä läpi, kissat vaivaantuivat mulkaisemaan mikä siellä mölisee. Ei mörise vaan mölisee. Ei ollut Hellraiser tai Rambo IV, vaan oli ihan tavallinen Sampo. Todellisuudessa Hannu tuossa juuri huikkasi, että kyllä me sitä vähän pelättiin, mutta hyvin sen peittivät. 

 

 

Nyt tapahtuu jotain - Sofin ja Pökön mielestä.

 

 

Siellä se nyt menee, puimuri. Maaseudun citykatti. 

 

 

Kesä tuli, kesä meni, mutta meillä se tuntui kestävän hieman pidempään. Tämä kesä jatkuu vähintäänkin muistoissa ensi kesään asti. Kissat olisivat voineet tehdä kolmesta viikosta hankalan, mutta päättivät pärjätä toistensa kanssa ja henkilökunnan kanssa. Niin oli mukavampaa!

 

 

Tattis lomasta!