keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Sen piti olla lahja

Eilen piipahdimme paikallisessa eläinkaupassa, vähän sillä silmällä että muutama joululahja tarttuisi haaviin. Pari lelua löytyikin. Kassi täyttyi mirrin murkinasta ja lelut siellä jossain pohjalla. Kotona laitoimme ostoskassin normaalisti keittiön lattialle, hieman myttyyn ettei sitä heti pengottaisi. Samalla kun rapisi takki pois otettaessa, rapisi myös muovikassi keittiön lattialla. Ei kissaa ehtinyt sanoa, kun Laku ja Sofi, nuo ihanat elohiiret, pinkoivat uusi lelu suussa pitkin asuntoa. Sen piti olla joululahja.

Pesonen tutustuu uuteen leluun

Ei kissan riemua tohtinut lopettaa, vaan annettiin rauhassa temmeltää, kuitenkin niin että saatiin lelu edes paketista pois. Pakettiin kuului kaksi pientä kissanmintulla terästettyä pehmolelua, jotka molemmat olivat hetkessä aivan kuolassa. Niitä riepoteltiin, kannettiin ja hangattiin. Lattian kohtaa, jossa lelu oli ollut, kiehnättiin. Lopulta myös Pesonen löysi toisen leluista ja innostui. Petski puski, paijasi ja paini; kurisi ja pörisi, meni selän kautta ympäri ja lelu oli tukevasti tassuissa.


Pitkin iltaa lelut lentelivät kuin tähdenlennot ja niillä pelattiin kuin katulätkää. Niitä nuuhkittiin kuin laatuviinejä ja poljettiin kuin pullataikinaa. Välillä hukattiin ja taas kaivettiin esiin jos mistäkin kolosta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti