Huhtikuusta kesän kautta nykyhetkeen

Huhtikuusta 2014, tähän hetkeen, on aika mennyt nopeasti. Kaikki on sujunut hyvin. Paremmin kuin odotimme. Pesonen on paikkansa löytänyt, niin porukassa kuin asunnossakin. Elämä uudelleen asettumisen jälkeen on vakaata. Kissojen keskinäinen viestittely on tullut tutuksi ja nyt Pesonen osaa tulkita Tipan ”älä tule tänne”- viestit tai Niilon ”morjens”-kurahdukset. Ruokailu onnistuu porukassa. Sekaan vaan soppaa syömään, kyllä mahtuu. Pesonen on reipas, utelias ja määrätietoinen. Se kertoo siitä, että Pesonen elää ja liikkuu rentona ja on luottavainen.

Pesonen herkuttelee kesän kuumalla

Pesonen nauttii pötköttelystä. Kesän valoisaan aikaan, hakeutui Pesonen herkästi auringon paahteiselle lattialle tai ikkunan äärelle pötköttelemään, kunnes lämpö pakotti laskeutumaan lattialle varjoon ja viileään. Pötkötellä Pesonen haluaa myös paikassa jossa viettää yönsä. Paras paikka on rahin päällä oleva kissanpeti, jossa voi hieman ottaa nojaa ja pestä turkkiaan. Siitä on helppo punkea viereisen tuolin pohjalle, hieman suurempiin pehmusteisiin pötköttämään ja oikomaan kinttuja. Tai sitten näiden vieressä oleva pieni tuoli, josta on herkulliset suunnat heilutella nenää ja nuuskuttaa kulloisenkin päivän ilmapiiriä. Se on lähempänä lattialla tapahtuvia tohinoita. Alunperin tuoli hankittiin Lakulle, mutta ei aikaakaan, kun Pesonen ”omi” sen.

Petsku "varastamassaan" tuolissa

Meidän sängyssä Pesonen on piipahtanut, mutta ei sen kummemmin ole siellä viihtynyt. Sänky on jäänyt muiden kissojen reviiriksi. Samoin sohva; sielläkin Pesonen on vain käväissyt. Keittiön pöytä on tullut tutuksi ruokailujen kautta ja sieltä on ollut hyvä huudella annosten perään. Pääasiallisesti päivän ruokia odotellaan kuitenkin lattialla. Meidän istuessa pöydässä, ei Pesonen sinne kapua, mutta muulloin ei estettä ole.

Pesonen oppi nimensä melko nopeasti ja nykyään reagoi ja kuuntelee kun kutsutaan. Lapsella on tietysti monta nimeä ja Pesonen taipuu herkästi Petskuksi tai Putskuksi. Muita nimiä ovat Pusunen, Potski, Pupunen, Pesusintti, Petski (eli Lemmikkihiihto jota ei kuitenkaan ole käytetty kuin kerran), Pusupinger ja Peppunen.
   

Pesosella on tapana tulla kuuntelemaan keskusteluja tai esim. kirjoittamista tietokoneella. On valloittavaa kun Pesonen kömpii sohvan alta ja välittömästi kurkottaa päätänsä ääniä kohtaan. Suuret pyöreät silmät loistavat ja korvat sojottavat tarkasti eteen. Usein Pesonen nuuhkaisee jalkojamme ja saattaa näykkäistä maistin villasukan kärjestä, kurahtaa ja jatkaa matkaa. TV ei aiheuta sen suurempia mielenkiintoja; vaikka voisi kuvitella erilaisten äänien kiinnostavan.

Päivärytmin Petsku on löytänyt loistavasti. Aamulla heräillään kun ruokakippoja aletaan täyttää ja melko varhain iltasella, vetäydytään omiin oloihin ja nukutaan pääsääntöisesti yö kiltisti. Pääsääntöisesti tarkoittaa sitä, että välillä pitää tietysti yöllä kukkua ja laulaa – kurnuttaa -.

Kesän viimeisiä lämpimiä säteitä

Nyt aivan viime aikoina, on Pesonen tullut luoksemme omaehtoisesti, häntä tervehtien pystyssä. Näin ei aiemmin ole tapahtunut. Vieläkään Pesonen ei puske tai kiehnää jalkoja, vaikka pariin otteeseen on lähellä ollut. Silittämisestä ja rapsuttamisesta Petsku tykkää yhä enemmän. Päälaki on herkkä kohta ja silloin kurkotetaan kaulaa ihan tosissaan ja seistään paikalla. 

Ensimmäiset pienet pakkasenalut ovat päässeet hiipimään parvekkeen oven kynnykselle. Periaatteessa tuleva talvi on Pesoselle vielä uusi kokemus, sillä viime joulun Petski vietti omassa huoneessaan. Miten pakkaset otetaan vastaan, miten joulu sujuu; kaatuko kuusi jne... 

Jatkossa blogissa seurataan, pohditaan ja mutustellaan Pesosen elämää. Kuunnellaan ja katsellaan mitä Petskulla on asiaa ja mihin päin nokka tuhisee.

 Lisäksi mm. arvostellaa kissanhiekkoja, ronkitaan ruokia, tongitaan leluja jne.  Ja esitellään mm. Pesosen kissakaverit, jotka kulkevat rinnalla tassu tassun vieressä. Sarja aloitetaan tänään Sofilla.

Sofi Oksanen

Sofi Oksanen

Sofi Oksanen; reilun vuoden ikäinen tyttö-kissa; Pesosen pentu. Kutsutaan myös mm. nimellä Sofi (Sohvi, Pöhvi tai Pöpi, aivan alussa myös pelkkä Oksanen).

 Nimensä Sofi on saanut värikkyydestä ja äänekkyydestä. Sofi on iloinen, avoin, utelias ja energinen, mutta myös kömpelö. Jäykkä hyppäämään ja alas tullessa tömähtää vantterille jaloille.

Hienoin piirre Sofissa on sosiaalisuus; tulee aina vastaan ja tutustuu mielellään vieraisiin. Leikeissä Sofi antaa usein muille tietä, mutta ruokailussa pitää puolensa. Välillä tarkkailee äitinsä Pesosen käyttäymistä lautasen äärellä ja Pesosen hyväksyttyä ruoka, kelpaa se Sofillekin. Syö mielellään lihaa.

Sofi painii Lakun kanssa

Sofi rakastaa leivinpaperia ja tammenterhoja. Niiden kanssa leikitään. Leivinpaperin rapinaa ei voi vastustaa ja usein unetkin keskeytyvät, kun keittiössä leivotaan. Tammenterholle annetaan kyytiä aina siihen pisteeseen asti, kunnes se häviää tai ”häviää”.

Äitinsä kanssa Sofi ei ole niin läheinen, mitä osaisi odottaa. Sofi ei karta Pesosta, mutta esim. leikkiessä aloite tulee Pesoselta. Paras kaveri on Laku, jonka kanssa laukataan välillä hurjaa vauhtia. Lakun kanssa leikki sujuu. 

Sofin tunnuspiirre on oikean takajalan tumma täplä. Äiti Pesosella täplät ovat molemmissa jaloissa. 

Tämän kesän sato varmassa tallessa