Pesoselle ja Sofille uusi koti

Pesosen ja Sofin esittelykuva

Niin Pesonen kuin Sofikin olivat eläinsuojeluyhdistyksen kissoja, jotka olivat meillä kotihoidossa, kissatalon sieni-infektio epäilyn vuoksi. Sientä ei löytynyt. Kotihoidon aika oli päättymässä ja kissoista tehtiin kotia etsivien ilmoitus eläinsuojeluyhdistyksen sivuille. Tein kissoista esittelyvideon kissatalon ystävänpäivätapahtumaan, joka myös ladattiin nettiin. Kissatalolle Pesosta ja Sofia ei saanut viedä, koska pelättiin stressireaktiota. Itse pelkäsimme kissojen, varsinkin Pesosen jäämistä sille tielle. Arat tai muuten vaikeasti kotiutuvat kissat joutuvat herkästi piikille kyhjötettyään tarpeeksi kauan talolla. Siihen vaikuttavat resurssit, aikuisten ihmisten lyhytnäköisyys ja raha. Olihan Pesonen ja pentue jo kerran pelastettu varmalta kuolemalta, kun sen piirin eläinsuojeluyhdistys, johon alunperäinen ilmoitus kissoista tehtiin, oli ohjeistanut ampumaan kissat. Onneksi näin ei tapahtunut, vaikka perheen isäntä metsästystä harrastikin. Vielä on eläimillä ruohonjuuritason oikeutta. Karkeasti karrikoiden voikin sanoa, että suojelimme kissoja eläinsuojeluyhdistyksiltä. Muutenkaan paikallinen eläinsuojeluyhdistys ei kissojen perään tiedustellut. Pesosta ja kumppaneita esiteltiin nuivasti, jos ollenkaan, kun vapaita kissoja tiedusteltiin. Pelattiin varman päälle ja markkinoitiin reippaita yksilöitä. Jopa kissatalolle siirretty pentueen yksi, aavistuksen arka jäsen jäi ilman mainontaa! Haistoimme huolen ja pyysimme, toisin sanoen ”määräsimme” tälle kissalle nukutuskiellon, johon ”suostuttiin”.

Pesonen ja Sofi

Pesosta ja Sofia annettiin vain ja ainoastaan samaan kotiin. Kotiin, jossa ei ollut avonaisia parvekkeita, eikä laskettu kissoja ulos. Kotiin, joka tiedosti ja ymmärsi Pesosen sokeuden. Kotiin, johon voi luottaa. Melko nopeasti saimme ensimmäisen yhteydenoton. Länsi-suomalainen nainen oli erittäin kiinnostunut. Naisen kerrottua remontista, toppuuttelimme aikataulua sen ylitse ja samaan hengenvetoon pyysimme naista käymään ja tutustumaan tarkemmin Pesoseen ja Sofiin, samalla me tutustuisimme naiseen. Sopivaa päivää ei siltä istumalta löytynyt ja päätimme pitää yhteyttä puhelimitse. Yhteydenotto takkuili ja luottamus karisi, vaikka painotimme tapaamisen tärkeyttä. Tapaamista ei järjestynyt, useasta pyynnöstä huolimatta. Tämä ei ollut hyvä signaali.

Sofi poseeraa

Kiinnostus oli hieman yllättäen melko vähäistä, vaikka Sofin yksi "myyntikuvista " oli liki vastustamaton. Toivottavasti se kertoi ihmisten kyvystä ajatella. Maaliskuun puolivälissä Pesonen ja Sofi vietiin  tehosterokotukseen ja samalla esittelimme kissat pyörätuolissa olevalle nuorelle tytölle. Yön yli mietittyä, tyttö ei tarjoutunut antamaan uutta kotia. Olimme kuitenkin tyytyväisiä, sillä hän oli selkeästi punninnut asioita ja oli aidosti kiinnostunut; nähnyt asian eteen vaivaa. Lopputulokseen päädyttiin kissojen ehdoilla.

Tilanne oli jossain vaiheessa päässyt hieman sekavaksi. Jostain syystä elimme siinä luulossa, etteivät Pesonen ja Sofi voi jäädä meille, ettemme pysty antamaan kotia, jossa on hyvä olla ja että omat kissat kärsisivät tilanteesta. Maaliskuun lopussa saimme puhelun paikkakuntalaiselta naiselta, joka halusi tulla morjestamaan Pesosta ja Sofia. Hän oli tietoinen Pesosen sokeudesta, eikä kokenut sitä esteenä. Hän kyseli, oli ottanut asioista selvää ja kuunteli mitä asiaa meillä oli. Meillä käydessään hän antoi kissoille aikaa. Kaikki vaikutti olevan kunnossa ja sovimme, että nukumme rauhassa yön ylitse ja että hän ottaa yhteyttä, mikäli vielä on kiinnostunut. Seuraavana päivänä istuimme kahvilassa, kun puhelin soi. Tiesin heti mistä on kyse ja pala nousi kurkkuun. Nainen oli päättänyt antaa kodin. Sovimme, että tuomme tytöt iltapäivällä. Kotona tunteet alkoivat nousta pintaan. Silmät kostuivat. Reilu puoli vuotta ei voinut olla näkymättä, kaikesta hullunmyllystä huolimatta. Joka suunnan ajatukset eivät helpottaneet oloa. Pakkasimme ison kassin ruokaa ja joitain lempileluja. Pyrimme tekemään kotiutumisen uuteen paikkaan mahdollisimman helpoksi. Kaikki vinkit ja konstit Pesosen pärjäämiseksi olimme mielestämme  kertoneet. Sofista emme olleet huolissamme; nuori ja reipas tytöntyllerö. Tytöt pakattiin omiin koppiin, jotka sovimme hakevamme viikon päästä.

Pesonen odottaa päiväpalaa

Vastaanotto oli reipas. Nainen oli hankkinut kyselemänsä perusteella tyttöjen ruokia ja joitain leluja. Samoin hän oli miettinyt meidän kokeman perusteella asuntonsa järjestystä; siirtänyt lasiesineitä sivummalla ja tyhjentänyt ikkunan tason kissoille vapaaksi. Ohjeistimme kuinka tuolia on hyvä pitää, eikä siitäkään tuntunut koituvan liikaa harmia. Olimme tyytyväisiä pohjaratkaisuun, joka oli liki sama kuin meillä. Näin Pesonen oppisi nopeammin uuden kodin kulmat ja mutkat. Katsastimme ns. ”vaaran paikat”, joita ei juurikaan löytynyt.  Kaikki vaikutti hyvältä. Pitkien ja tunteikkaiden jäähyväisten jälkeen jätimme tytöt uuteen kotiin ja jäimme odottamaan kuulumisia.