Pesosella agressiivisuutta

Pari viikkoa Sofin syntymästä Pesonen alkoi aavistuksen agressiiviseksi. Ei muita kissoja tai pentuaan kohtaan, vaan meitä. Luokittelimme sen suojeluvaistoksi. Huoneeseen ruokia viedessä, Pesonen "vahtasi" tarkasti, että ihminen lähti samasta tilasta pois, ennen kuin meni ruokakipolle. Välillä Pesonen hääti meidät ulos, "hyökkäämällä" kohti. Ei raivokkaasti, mutta selkeällä viestillä heittäen hieman tassua ilmaan. Muita ihmisiä kuin meitä Pesonen pelkäsi, mennen turvaan sopivaan koloon. Tilanne oli hankala. Mm. perheen tietokone oli samassa tilassa ja sitä oli vaikea käyttää. Ajoittain Pesosta täytyi pahvin avulla pitää loitolla, ettei käynyt jalkoihin kiinni. Tietokone siirrettiin muualle. 

 Sofin toinen silmä muurautui umpeen ja Sofi käytettiin lääkärissä, jossa silmä aukaistiin. Kokeita ei otettu ja silmää hoidettiin tipoilla. Sofi inhosi tippoja - yritti ryömien karkuun, kun jalat eivät vielä kantaneet. Pesonen stressaantui ja nyhti karvoja takajaloistaan useamman viikon ajan. Lonkissa, selässä ja kyljessä oli rasvapatteja, joiden epäiltiin liittyvän raskauden jälkeiseen tilaan. Eläinlääkäri ei ollut asiasta huolissaan; patteja puristeltiin ja tutkittiin. Nyhtäminen loppui melko nopeasti, mutta rasvapatit pysyivät pidempään.

 Lokakuun 2013 puolivälissä pentue väheni kahdella kissalla, kun ne saivat uuden kodin. Taloudessa oli siis taas uusi järjestelmä. 


 Sofi sai jalat kantamaan kuun loppuvaiheilla ja näin pieni kissanpentu viipelsi huonetta minkä kerkisi, oppien samaan hengenvetoon myös kiipeilemään. Kaikki mitä pentu teki, tapahtui nopeasti. Kaiken mitä pentu teki, teki se sen huimapäisesti. Se oli harmaiden hiusten aikaa.  

Sofin ensimmäinen kiipeäminen


Sofi oppi nopeasti myös reitin ruokakipolle. Ensimmäisellä kiinteän ruuan hetkellä äiti Pesonen oli läsnä näyttämässä mallia. Sofi maistoi varovaisesti ensin posliinisen kupin reunaa, kunnes tajusi mistä on kyse. 

   

Pesonen näyttää mallia Sofin ensimmäisellä kiinteällä
ruokailulla

Marraskuun alku 2013

Marraskuussa Pesoselta otettiin verikokeet levottoman käyttäymisen vuoksi. Pelkäsimme kilpirauhasongelmia. Pesonen huusi kovasti ja pissasi valtavia lauttoja. Kokeissa ei kuitenkaan näkynyt mitään hälyyttävää.

Tilanne alkoi rauhoittumaan joulukuussa. Pesosen agressiivisuus väheni ja pikkuhiljaa pienellä viekkaudella pääsimme mm. silittämään Pesosta. Ensin keppiä liu´uttaen selkää pitkin ja lopulta siihen yhyttäen kättä mukaan. Juksauksen huomattuaan Pesonen kuitenkin herkästi liukeni tilanteesta tai yritti haukata kädestä. Joka tapauksessa edistysaskel oli otettu.  

Jouluksi Pesoselle tuotiin huoneeseen oma pieni kuusi. Siitä Pesonen tykkäsi. Se järsi kuusta ja pötkötteli sen vieressä, nauttien silminnähden puun tuoksusta, nenä viistäen kuusentuoksuista ilmaa.  

Vuoden loppua edetessä oli vain ajan kysymys, milloin pystyimme ottamaan 
verkko-oven pois käytöstä ja laskemaan Pesosen ja Sofin muualle asuntoa tutkimaan. Olihan Pesonen jo melko lopullisesti tuhonnut verkko-ovessa olleen kiinteämmän pahvisuojan, joka tuntui olevan viimeinen portti uusiin seikkailuihin.