maanantai 23. helmikuuta 2015

Niilo

Niilo lokakuussa 2014
Niilolla on todettu epäiltynä diagnoosina aivolisäkkeen makroadenooma eli hyvänlaatuinen kasvain. Epäiltynä sen vuoksi, että siitä ei ole otettu koepalaa. Pään magneettikuvaus on otettu ja siinä näkyi isoissa aivoissa massa, joka työntää näkökukkulaa ylöspäin. Massa on pyöreä, n. rypäleen kokoinen, kiinteä ja korostuu hyvin varjoaineella. Paranemisennuste on huono. Lääkkeeksi Niilo on saanut Prednisolonia 5 mg. yksi tabl. päivässä. 

Mennään ajassa hieman taaksepäin, kolmen kuukauden päähän. Olimme vaihtaneet viime vuoden puolella kissojen ruokavaliota, pitääkseen niiden kilot kurissa, mutta kun Niilo laihtui pelkästään joulukuun aikana 800 g ja kesästä painoa oli pudonnut yhteensä 2 kg, oli tilanteessa jotain outoa. Lisäksi havaitsimme, että Niilolla olivat pupillit suurentuneet ja paikoin takajalat löivät "tyhjää", kun se nousi nukkumasta. Luulimme sen olevan pelkän verenkiertohäiriön, kuten ihmisillä jalkojen puutuessa. Lisäksi Niilo oli aavistuksen omissa oloissa.

2. 1. 2015 tilasimme ajan eläinlääkärille, jos verikoe olisi tuonut jotain selvyyttä Niilon tilaan. Niilo painoi tuolloin 5,3 kg. Veriarvoissa maksa-arvot olivat koholla (haarukka 12 - 130 / Niilolla oli 206) ja toinen munuaisarvo hieman alhainen (haarukka 5,7 - 12,9 / Niilolla oli 5,6), mutta selkeää sairautta ei todettu. Laajentuneisiin pupilleihin pohdittiin verenpainelääkitystä. Silmien ns. uhkausvaste oli normaali ja ne reagoivat valoon. Maksan toiminnan tukemiseksi hankittiin Niilolle maksanaksuja. 

8. 1. 2015. Niilo oli laihtunut 300 g ja painoi nyt 5 kg. Laihtumisen tuloksena Niilo alkoi hypellä tasoille ja oli "reipas", mutta ajoittain kyhjötti hiljaa tuijottaen tyhjyyttä ja oli omissa oloissaan. Syöminen väheni radikaalisti, mutta vettä vielä joi. Halusimme toisen eläinlääkärin mielipiteen. Siellä todettiin, että iso verinäyte kunnossa, maksa-arvo alat aavistuksen koholla (haarukka 20 - 100 / Niilolla oli 117), mutta ei maksaongelmaa. Ikenien väri ei ollut muuttunut. Valkosoluarvo oli hieman alhainen. Kilpirauhasarvot olivat koholla (haarukka 19 -62 / Niilolla oli 72) ja kilpirauhasen liikatoimintaan saatiin Felimazolea ( 1 tab. 2 kertaa pvä).  Ravintoa tukemaan saatiin Nutri-Plus Cat vet geeliä. Useampi lääkäri ihmetteli silmien kuntoa. N. kuukauden päähän sovittiin uusi verinäytekontrolli. 


Niilo nukkuu Jetan kanssa, tammikuu 2015
9. 1. 2015. Lääkäri soitti kotiin ja antoi verenpaineeseen lääkkeeksi Fortekoria. Fortekorin yhtenä sivuvaikutuksena piti olla ruokahalun lisääminen.

10. 1. 2015, lauantai-iltana alkoivat kohtaukset. Niilo oli selvästi hämillään ja pälyili taaksensa pää oikealle kääntyneenä, jonka jälkeen alkoi kiertämään kehää myötäpäivään. Kohtaukset kestivät yleensä n. pari minuuttia, kunnes saatiin Niilo makuulle lepäämään, jolloin tilanne rauhoittui. Olimme todella huolestuneita. Niilo vaikutti pahoinvoivalta eikä tullut juurikaan kupille syömään ja miltei ainoana ravintona oli sormen päästä annettava Nutri-Plus geeli. 

12. 1. 2015 kävin lääkärissä kysyäkseni tilanteesta. Kysyin samalla johtuvatko kohtaukset lääkkeistä? Sieltä vastattiin ettei lääkkeet vaikuta, ei hätää. Sovitusta verikoekontrollista kuukauden päästä pidettiin kiinni.

Kohtaukset kuitenkin tihentyivät ja syöminen loppui kokonaan. Niiden kestot pysyivät max. 10 minuutissa. Oireet olivat samat eli levottomuutta, katsomista oikealle ja kiertämistä. Kaikkeen liittyi alusta alkaen myös pienimuotoinen pään nykiminen ja tärinä.

26. 1. 2015 menimme samalle eläinlääkäriasemalle kuin edellä, mutta nyt oli eri lääkäri. Niilon tila oli pysynyt samana. Nyt katsottiin mm. suuhun, sillä halusimme varmistaa ettei suussa tai nielemisessä ollut ongelmia. Sieltä ei löytynyt mitään. Pupillit edelleen laajat, sydän normaali. Verenpaineet havaittiin normaaliksi, mutta kilpirauhasarvo oli pudonnut liian alhaiseksi. Lääkäri sanoi suoraan, ettei tiennyt mikä Niiloa vaivaa - sairasti "jotain" mistä ei ole saatu tietoa. Mahdollisti oireita tutkiessa kasvaimen olemisen. Ehdotti jatkoa ajatellen Niilon röntgenkuvauksen ja virtsanäytteen tarkastuksen, mutta jätti vastuun meille. Kilpirauhaslääke Felimazolen määrä pudotettiin yhteen pilleriin päivässä ja verenpainelääke Fortekorin jatkamista kahdeksi viikoksi. 

Pari päivää jatkoimme näillä neuvoilla, mutta kohtaukset jatkuivat. Niilon turkki meni huonoksi, se rasvottui. Ruoka ei vieläkään maistunut toivotulla tavalla ja jatkoimme Nutri-Plussan antamista. Lopulta päätimme jättää lääkkeet kokonaan pois. Päivän parin päästä Niilon ruokahalu alkoi palautumaan ja lopulta Niilo alkoi jonkin verran syömään. Paino oli tuolloin 4,5 kg - 4,7 kg. 

Tilanne oli kuitenkin edelleen huolestuttava. Olimme vieläkin lähtökuopissa, sillä emme tienneet mikä Niiloa vaivaa. Jotain osviittaa olimme internetin ulkomaalaisilta sivuilta saaneet ja kaikki merkit viittasivat kasvaimeen. Kotimaisilla sivustoilla ei vastaavia kokemuksia juurikaan ollut - ainoastaan yksi tarina löytyi. Hieman "virallisimmilla" sivuilla ei ollut mitään asiaan viittaavaa. Halusimme asialle varmuuden ja tutkimme eri vaihtoehtoja. Varasimme ajan Eläinsairaala Aistiin, Vantaalle.

Niilo Karvalärvi
6. 2. 2015. Eläinsairaala Aistissa Niilolle tehtiin eläinlääkärin toimesta perustutkimus; keskusteltiin, tutkittiin alustavasti näköä, paineltiin mahaa, kävelytettiin eri asennoissa jne.. Niilo oli tietysti hämillään, eikä ollut oma itsensä, kun heti kopasta laskettiin alas lattialle. Kaikki sujui kuitenkin Niilon ehdoilla. Alustavan tutkimuksen jälkeen meille annettiin mahdollisuus tutkituttaa  samalla käyntikerralla Niiloa enemmän ja ottattaa pään magneettikuvaus. Näin teimme. Niilo siirrettiin seuraavaan huoneeseen. 

Parin tunnin päästä Aistista soitettiin ja pyydettiin paikalle. Tiesimme siinä vaiheessa, että jotain ikävää on löytynyt. Meidät ohjattiin huoneeseen, johon saapuivat tutkimuksen tehnyt neurologi Mindaugas Rakauskas ja klinikkaeläinhoitajaopiskelija Ann-Mari Hella joka tulkkasi. Asia kerrottiin selkeästi ja hienovaraisesti. Neurologi puhui englantia, ymmärtäen hivenen suomea. Mikäli jotain termiä emme ymmärtäneet, tulkki käänsi sen meille. Mitään ei jäänyt epäselväksi. Näimme Niilosta otetut magneettikuvat, joista asia kävi konkreettisesti ilmi. 

Vaikka aavistimme, toisin sanoen tiesimme lopputuloksen, oli tulos musertava. Keskustelimme neurologin kanssa asiasta ja saimme hetken olla kahdestaan, jotta saimme ajatukset kasattua. Yhtenä vaihtoehtona oli jättää Niilo sinne - nukuttaa. Pohdimme asiaa, sillä totuus oli selvä. Viimeistään siinä vaiheessa kun neurologi sanoi, että te tunnette kissanne paremmin, halusimme tuoda Niilon kotiin. Halusimme antaa Niilon kokea vielä kodin lämmön. 

22. 2. 2015. Olemme aamuisin antaneet Niilolle yhden tabletin Prednisolonia, jonka Niilo ottaa ajoittain sujuvasti, kuin tietäen sen auttavan. Lääkkeestä on sanottu, että toisena päivänä kuurin alettua kissa muuttuu radikaalisti, se palautuu entiselleen. Prednisolonia on pidetty "ihmelääkkeenä". Toisena päivänä ei meillä tapahtunut juurikaan mitään, liekö Niilo ollut sen verran väsynyt stressaavasta matkasta. Seuraavasta päivästä alkaen on Niilo ollut kuin entisensä. Ruokahalu on kuin hevosen ja paino on noussut kilon verran. Se johtuu lääkkeestä. Samoin suuret pissat. Suurin vaikutus on Niilon yleisilmeessä; Niilo on reipas ja läsnä, nukkuu sikeästi ja hyvänlaatuista unta. Niilo on saanut "nauttia" elämästään. Kohtauksia ei ole tullut. Lääke ei paranna kasvainta, mutta se parantaa Niilon elämänlaatua. Lääkkeen haittapuolena on se, että siihen tulee lopulta immuuniksi ja sen teho alkaa loppumaan. Mitä sitten käy, emme tiedä. Mutta sen tiedämme, että valintamme tuoda Niilo kotiin oli oikea. Olemme miettineet sitäkin, onko Niilolla vielä jotain kerrottavaa kavereille ennenkuin Niilon aika on täynnä. Niilo on viisas kissa. Nyt Niilo saa siihen aikaa. Jonkun täytyy ottaa paikka talon pomona.



Niilo on aloittanut uudestaan Repen kantamisen!
Niilo nukkuu kanssamme. Se on ottanut jopa vanhan harrastuksen takaisin; Repen kantamisen. Repeä se on kantanut viimeksi n reilu vuosi sitten. Ikkunan äärellä Niilo on useammin kuin aikoihin. Katselee ja tarkkailee. Olemme skeptisiä lääkärin arviosta Niilon liki sokean näön suhteen. Ajoittain silmät reagoivat valoon normaalisti. Kotiin tullessa, Niilo on usein ovella vastassa. Mielestämme Niilolla ei ole kipuja, eikä se voi pahoin; päinvastoin. Niilo kuuntelee meitä ja me Niiloa.

Hetki sitten Niilo sai iltaruuan; söi sen hyvällä ruokahalulla. Nyt vetäydymme koko porukka pikku hiljaa nukkumaan. Niilo on näin jo tehnyt, ottanut hyvän asennon ja vaipunut syvään uneen.   

        

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti