Hyvää joulua!

 

Pesonen porukoineen toivottaa Hyvää ja Rauhallista Joulua!

Ollaan vaan ja chillataan

Sofi ottaa rennosti

Joulun alusta vietetään Pesosen porukoilla rauhallisissa merkeissä. Kissat katselevat ja kuuntelevat mitä henkilökunta häärää ja silloin kun ei häärätä, ollaan vaan ja chillataan. 

Kuusi on sanut olla yhtä takaiskua vaille rauhassa. Yksi huopakoriste on hävinnyt jonnekin. Lelukori on jatkanut omia mystisiä kellahduksia, mutta se näemmä kellahtelee jo omia aikojaan. Henkilökunta häärätessä sotkee mitä sotkee, mutta niinhän leipoessa yleensä suttaantuu. Nyt oli kissojen alusta saanut kakkutaikina osuman.

Pökö pitää henkilökunnan käsivartta tyynynä

Kakkutaikina osui suoraan suuhun

Ja Pesonen kävi uteliaisuuttaan, kun kerta nokkaan tuoksui, raaputtelemassa ulos menevää roskapussia. Ei täällä minttu noin usein tuoksu, varsinkaan tuore minttu. Ehkä siihen oli syynsä?

Tiedätteks te että täällä on jotain mintulle tuoksuvaa..., viestittää Pesonen

Nukutaan ja kuunnellaan kun uuni ottaa välillä lämpöä. Naks. Ehkä keitetään kohta kahvit ja otetaan välipalanappulat. 

Kai nämä lelukorit sitten itksekseen kellahtelevat?

En määkään ole mitään tehnyt

 Aamun aurinko paljasti olohuoneen lattialle tehdyn vandaaliteon. Neliömetri tolkulla oli kissojen leluja siellä täällä, kun lelukori oli kammettu yön aikana nurin. Syyllistä ei etsitty, mutta perään kyseltiin. Yks jos toinenkin kävi paikalla ihmettelemässä yön tapahtumia. Jotenkin tuntui, että jokainen joka paikalla kävi, vihelteli itsekseen. Sellaista suu muikeana vihelystä, hieman ohi korvien. Aivan... ihan vaan vähän aivan, kuin tietäen tai ehkä hitusen vähän luullen, kuka oli korin kipannut.

Yläkuvassa Sofi ihmettelee lelujen uutta sijoituspaikkaa, samoin tekee Pökö alakuvassa

En  määkään oo mitään kuullu tehny, tuhisee Pesonen

Pesonen ei kommentoinut, vaikka nukkui korin vieressä. Oli vain tyytyväinen pehmeään petiinsä. 

Pienen siivouksen jälkeen Hannu porukan poliisina pyydettiin paikalle, mutta tällä kertaa kysyttiin ainostaan tuttavallisia asioita. Niitä näitä, onko hyvä keli, luistaako suksi ja kummalla puolella korva on kupissa... KUKA SEN TEKI!? Mutta Hannu patsasteli vieressä eikä viheltänyt ei kurissut. Ihmetteli vaan koska täällä saa ruokaa?

Hannu hoitaa poliisin virkaa ja miettii koska donitsia saa

Outoja tapahtuu. Viimeksi lensi vessapaperirulla itsekseen ja nyt kellahti lelukori omia aikojaan. Kehtooko tuota kuusta koristaa tupaan ollenkaan? Löytyy vielä sängyn alta joku ilta. Tai tonttuja seinille. Hyppivät itsekseen riekkumaan...

Em mää oo mitään tehny?

Mitä sitä kiertelemään. Jetta pidätettiin tässä kuluvalla viikolla. Juu´u. Näin kävi. Jetta pidätettiin vandalismista - mutta ilman vedenpitäviä todisteita Jetta vapautettiin. Pelkkä epäillys ei ole pitävä todiste.

Mitä oikein tapahtui? Tiistai aamuna, vielä niin aamuna, ettei koko kansa ollut edes ehtinyt heräämään (ja sitä pidettiin raskauttavana asiana) kuului kylpyhuoneesta mölinää ja kolinaa. Oli tapahtunut rikos! Omaisuutta oli tärvelty ja vieläpä erittäin todennäköisin syin suunniteltusti. Vasta käyttöön otettu ja avattu optimaalisen paksu wc-paperirulla oli pudotettu lattialle ja vieritetty kissojen vesikippoon. 

KUVA POLIISIN ARKISTOSTA

Tapaus oli silminnähden vielä tuore, sillä paperirulla oli ainoastaan osin kastunut, mutta kuitenkin niin paljon ettei sitä voinut käyttää tarkoitukseen johon se on aikojen saatossa suunniteltu. Siihen päätarkoitukseen. Peräpää. 

Jetan oli kuultu poistuvan tekopaikalta ripeästi, jonka vuoksi paikallinen nimetön poliisi pidätti Jetan, mutta nopean oikeuskäsittelyn jälkeen ilman lunnaita vapautti saman tien. 

Tapaus jäi ratkaisematta ja toden totta, wc-paperin rullaaja on edelleen vapaalla tassulla. Joten olkaa tarkkana wc-papereidenne kanssa! Jettaa ei enää epäillä rikoksesta.

JETAN PIDÄTYSKUVA

Herkkuosaston kautta ilman tuliaisia?

 Henkilökunta piipahti tänään Helsingissä Hesyn joulumyyjäisissä ja löysi sieltä tuliaisiksi mm. mokkapaloja ja kuivakakun! Ihan ensiksi kuitenkin vatsat täytettiin joulupuurolla. Njam! Sieltä suunnattiin Desingmuseon kautta Tuomaan-markkinoiden ihmisvilinään ja vilisikin niin paljon, että "lounas" nautittiin keskustassa pikaruokalassa. Ennen kotiin lähtöä piipahdimme postitalon K-marketissa, josta tuliaisina kassiin tuli herkkuwieneriä ja porkkanapiirakoita. 

Mikä näistä on kissojen tuliainen?

On tuliaiset sittemmin muuttuneet, kun nykyään kannetaan ruokaa kotiin. Kun ei mitään tarvitse, niin mennään herkut edellä. Mutta jäikö kissat ilman tuliaisia? No periaatteessa kyllä - ja ei. Pesonen mielessä tehtiin löytö Hesyn myyjäisissä ja kotiin tuotiin tennispallo. Ei Pesonen tennispallolla leiki, mutta tarvitsee sitä turvakseen. Palloon tehdään pieni viilto ja se sujautetaan jouluna kuusenjalan kiinnikkeeseen, jotta Pesonen ei vahingossa satuttaisi törmätessään itseään, yhdestä kiinnikkeestä kun näet puuttuu pallo. 

Tämä retki ei varsinainen tuliaisretki ollutkaan, mutta ainahan sitä jotain pientä!  

Pesosen turvatyyny - tennispallo

Juhlakausi korkattu!

 Pesosen porukoilla on juhlakausi korkattu, niin henkilökunnan kuin kissojen puolella. Ja vieläpä, voisiko sanoa että samasta kuormasta! Henkilökunta hankki itselleen Fazerin Wiener nougat rasian, kippasi omansa pois eli kaikki suklaat kivaan kippoon ja sen jälkeen täytettiin rasiat nappuloilla. 

Nomm nomm nommm... rouskis! Sofi napostelee.

Ja vielä hämäysliike katse toiseen suuntaan, että Pökö kävelisi ohi. Toimii!

Rasia laitettiin lattialle kaikkien iloksi, mutta kävi niin että näppäräliikkeinen etujoukko tuli soolona ja tyhjensi koko putiikin. Sofi hoiti homman sumeilematta kotiin. No jonkunhan se täytyy toimeen tarttua! 

Jotta muistakaa henkilökunnat herkutella ja herkutelkaa kunnolla, kierrättäkää - siitä iloitsee koko porukka! 

Arkikuva #22

Arkikuva #22, näkymä junasta välillä Riihimäki - Tampere

 

Pökö ja rouva herra Pesonen lekurissa

Pökölle (Maura) varattiin aika virtsakivikontrollia varten ja Pesoselle tarkastus tulevaa hammashoitoa varten. Pökön edellinen kontrolli oli toukokuun alussa ja puolivuotisen silmällä pidon tuloksena olimme vallan toiveikkaita, että kaikki olisi ok. Toki kun taloudessa vedellään kissanvessaa useamman kerran päivässä, niin aina ei voi olla varma kuka käy ja milläkin tarpeella, mutta ne kerrat jotka ovat olleet varmoja Pökö-käyntejä ovat olleet rohkaisevia. Pissapallukat ovat olleet pienen kissan tekeminä kelpo kokoisia.

Pökö on vielä sen verran tuore lääkärikäynneillä oleva tapaus, että tovi pohdittiin, pysyisikö ja antaisiko Pökö käsitellä ilman rauhoitteita. Toimenpiteisiin lähdettiin hieman kokeilumielellä ja Pököhän lähti "leikkiin" hienosti mukaan. Tutut rapsuttelivat päälaelta ja palkkaa nauttivat tekivät työtänsä. Ei haitannut vaikka virtsanäyte otettiin punktiona. Pisti, mutta ei sattunut. Ei Pökö tuntunut reagoivan.

Virtsarakko ultrattiin ja se vaikutti täysin siistiltä. Ei mitään kiviin viittaavaa. Nopealla silmäyksellä näytekin vaikutti priimalta, mutta labra kertoo lopullisen totuuden. Tähän voisi heittää jonkin kevyen harteilta kivi-jutun, mutta liuetkoon se idea nyt toisaalle. 

Pesonen kopassa tällä kertaa väärin päin

Pesonen piipahti samalla reissulla hammaslääkäriä varten verikokeessa. Jostain syystä Pesonen nimenä mielletään ennemminkin herra Pesoseksi kuin rouvaksi. Kohteliaasti lääkäri kysyi oliko Pesonen herra vai onko meillä tässä rouva tutkittavana? Paino oli pudonnut viime helmikuusta 310g, eli siitä alkaen kun Pökön virtsavaivojen takia oli siirrytty light ruokaan. Pököllä paino oli ennallaan. Rivien välistä lääkäri kannusti jatkamaan samanmoista ruokavaliota.

Vaikka Pökö käyttäytyi tutkittavana tyylikkäästi oli Pesonen silti aivan toista maata. Niin levollinen, että vaikka verinäytettä hinkattiin molemmista koivista, meinasi Pesonen nukahtaa pöydälle. Ja kun kuitenkin hereillä pysyi, antoivat lekurit Petskille herkkunappeja nokan eteen. Pesonen kysymättä kohteliaisuuksia imuroi nappulat pois seisoksimasta. Reteesti vaan!

Ja niitä adjektiiveja sateli Pesosesta - herttainen, luottavainen, hieno, hyvä, mainio, lihaksikas ja hieman (ylipainoinen). Lisäksi lääkäri ei löytänyt Pesosesta mitään vikaa. 

Ei olisi Pesosen tarvinnut kopittaessa sellaista piruetti-showta järjestää, sillä koko reissu meni niin hienosti! Hyvä tytöt!

M i i i i n n n t t u u u u u u u u . . . . . (menee hetki)

 Jos joku on verkkainen, niin se on meidän Minttu (Miina). Välillä annamme kaikille kissoille naaman eteen nappuloita, niin kuin henkilökohtaisena palveluna. Syövät rouskuttavat iloisesti menemään. Nam hyvää oli. Nopein ja noppelin saattaa huomata, että sivummalla on vielä lisää, sillä Minttu vielä pohtii tohtisiko näitä omia nappuloita syödä. Ja sen ajan kun Minttu pohtii, on nappulat jo hävinneet.

Miina on todella verkkainen kaveri. Ja jos allekirjoittaneella on ajatuksen kulussa todella pitkä selkäranka, niin Miina se vasta tuumailija onkin. Tässähän tuntee itsensä nopeaksi! Onneksi Miinalle on muodostunut oma pieni ruokailu loossi, joka antaa pientä suojaa lautaselle. Siinä Minttu ehtii tuumailla ja pohtia ruokahalunsa vakavuutta. Minttu märehtii ennen ruokailua. 

Miina tuumailee

On Mintulla muutenkin hieman omanlaiset askeleet elämässä. Käyttäytymiskoodi on kopioimaton. Joku voisi sanoa Minttua hieman hönöksi, mutta hönössä on sen verran negatiivinen väre, että puhutaan mielummin luonnonlapsesta. Luonnonlapsi huitelee täysin omien vaistojen ja tunteiden mukaan. Ja se tekee Mintusta rapean persoonallisen!

Miinalla silmät pyöreänä kun näkee sisälle päin

 

Niin last season

 Viltti on niin last season. Nyt on juuri pesukoneessa pyörähtänyt ja narulla kuivunut raikkaan tuoksuinen t-paita best - sanoo Hannu. Ei kelpaa viikon liat kerännyt tai lenkkeilijän päältä revitty hiestä vettynyt t-paita, vaan puhdas se pitää olla. 

Kissataloudessa ei kissojen karvoilta pääse välttymään, mutta jonkin näköistä kontrollia voi harrastaa. Henkilökunta pyrkii tekemään nopean viikkauksen siellä missä pystyy ja missä olisi vähemmän karvoja tarttumassa. Pyykit olivat kuivuneet ja sängyn päällinen näytti olevan vapaa ja ainoa (Hannu) joka huoneessa oli, vaikutti pyörylässään levolliselta. No, eipä siinä räpäystäkään mennyt kun Hannu huomasi t-paidat ja hyppäsi niiden päälle. Viltti on paras, mutta niin tuntuu olevan t-paitakin. Siihen jäivät Hannun viikattavaksi. 

Vaihtelevia valintoja

Kissakin sen tietää, että huopamaiset viltit ovat lämpöisiä ja ovat oivia torkkuhuopia. Torkkuva henkilökuntakin tietää. Samoin villasukkamainen ja lököpöksyinen henkilökunta. Henkilökunta tietää myös kuinka kurjia huopamaiset viltit - ne tarttuvat helposti lököpöksyihin ja villasukkiin. Ja kun henkilökunta kävelee villasukkansa puhki ja siihen kuntoon, että sukat muistuttavat enemmän makkaroita kuin villatamineita, niin tarttuvat ne takiaisemman tavalla vilttiin kiinni. Ja sitten on vielä se pituusraja - mitäs olet kasvanut viltistä ulos. Olkapäitä täytyy hilata alas ja turvaan, jos meinaa koko komeudella mahtua viltin sisälle. 

Viikko sitten henkilökunnan mukaan tarttui toisenlaista kovempaa materiaalia oleva viltti ja nyt viikkoa myöhemmin se saatiin kotiin. Viikko sitten se unohtui mökin kuistille, mutta käytännössä jo kotimatkalla. 

Kaikki kivat tuoksut kiinnostavat kissoja, kuten tämä vilttikin, eli tarkoittaa meillä että kuudesta (+ yksi sijaiskotikissa) yksi kiinnostui. Kotiintulo oli jälleen tavarameren kantoa kotiin ja siihen kaupan päälle kahden viikon Hesarit, vaikka olimme poissa vain n. kahdeksan tuntia. Entinen pomoo tuo välillä vanhoja Hesareita uudelleen kiertoon luettavaksi. Tavarat lattialle, jääkaappiin ja vaaterekkiin. Mikä minnekin. Uusi viltti jäi yksin lattialle. 

Nopeasti kiljukauloille ruuat nokan eteen. Hannulle sänkyyn kun se siellä oli. Samaan aikaan kun ruokakippo toimitettiin Hannulle sänkyyn, huiskastiin vilttikin sängylle. Ruokakippo jäi Hannulta koskematta kun viltti kiinnosti enemmän. Nuuhkimista ja nokalla kaivua. Ruokahalusta ei tietoakaan.

Hannu "unohti" ruuan kun viltti tuli

Sitten Sofi hyppäsi sängyn päälle. Hannu pötkötteli viltin reunalla. Ei tullut viltistä tappelua ei, kun Sofi marssi suoraan koskemattomalle ruokakipolle. Ei tainnut vilttiä nähdäkkään. Hotkun hotkun, maisteli Sofi ruokaa ja Hannu patsasteli viltin reunalla. Hannu ei nähnyt ruokaa, eikä Sofi vilttiä. Mutta katsotaan sitten kun henkilökunta valahtaa viltin alle, kenelle se silloin kuuluu? 

Sofi "unohti" viltin kun ruokaa oli

Hieman hönönä

 Tiedättehän tunteen kun kissa touhuaa jotain mitä se ei yleensä touhua. Tällä kertaa Pesonen kiinnitti huomion kun se tavallisesta käyttäytymisestä poiketen oli hypännyt olohuoneen sohvalle ja jotain se touhusi pehmusteiden taitekohdassa. Petski tonki sohvan päällistä aivan kuin orava tonkii nurmikkoa rikki etsiessään pähkinää - hieman hönönä. Tässä tongin, enkä oikein tiedä miksi. Siinä vaiheessa kun kuvaaja tuli paikalle, Pesonen lopetti tonkimisen ja meni hieman nolon oloiseksi. Lopulta omppuvarkaan omatunnolla Pesonen luisui sohvalta pois. Joku juttu sillä oli.

Petski tonki jotain, mutta mahtoikohan tietää itsekkään

Rajapyykki

Tästä kuvasarjasta yksi kuva valittiin kansikuvaksi.

Pesosen blogi on saavuttanut kunniakkaan 10 vuoden rajapyykin! Rajan yli mentiin tiistaina 17.9. Se on pitkä aika toimia epävirallisena toimittajana. Pesosen blogi perustettiin aikoinaan osin siitä syystä, että välillä teksteissäkin vilahdellut ja henkilökunnan luottohoitaja Kissatäti tietäisi mitä tämän talouden kissoille kuuluisi. Painavampi syy taisi kuitenkin olla se, kuinka sokea kissa (Pesonen) ylipäätään pärjää ihmisarjessa ja muiden kanssa. Halusimme näyttää ettei kissalle sokeus ole syy lopettaa sitä tai pelätä sen pärjäämistä. Halusimme rohkaista ja antaa vertaistukea. 

Ajatus oli aluksi seurata pelkästään Pesosta, mutta ajan myötä muutkin kissat ovat saaneet palstatilaa ja nyttemmin puhummekin myös Pesosen porukasta - onhan Pesonen yksi muista. Blogi on muutenkin elänyt. Tekstejä on julkaistu n. 642 kpl ja niihin on annettu n. reilut 2000 kommenttia. Alkuaikojen kommenteihin vastaaminen jäi henkilkunnan teknisen osaamisen jalkoihin, mutta periaate on että kommenteihin pyritään jotain vastaamaan. Kaiken kaikkiaan katsomiskertoja on rapiat 175 000. Suurin yksittäinen tekstin katsomiskerta on kerännyt 3700 kertaa. Kolmea tekstiä on tutkittu päälle 3000 kertaa. Se eittämättä hivelee. Tällä hetkellä kiinnostus huitelee jossain 50-100 katsomiskerran paikkeilla. Kautta aikain ensimmäinen teksti on kerännyt 192 lukukertaa.

Pesosen hyppy jonnekin - ääntä kohti?

Kirjoittamisvauhti on huippuvuosilta hieman hiipunut. Tälle vuodelle on kertynyt ainoastaan n parikymmentä postausta. Kuuden kissan taloudessa kyllä tapahtuu, mutta aikapula tulee vastaan. Hieman pidemmän tekstin työstäminen on melko työlästä ja kun siihen lisätään kuvat, aikaa menee paljon. Blogin pitäjä on yrittänyt olla itselleen hieman armollisempi ja pyrkinyt joustamaan julkaistun tekstin määrästä. Kuvilla on kuitenkin tapana kertoa missä mennään.

KIRJOITTAMINEN. Teksti on välillä melko lentävää, joka lähentyy jopa tajunnanvirtaa, mutta välillä pyritään kertomaan todella faktapohjaisesti. Varsinkin lääkärireissujen "raportit" viedään usein melko syvälle jopa ammattikieleen. Totuudessa pysytään, mitä sitä satuja kertomaan.

Itse kirjoittaminen tapahtuu lyhyemmässä jutussa nopeasti fiilis pohjalta, mutta pidempiin juttuihin saatetaan tehdä muistiinpanoja ja alustavia aiheita. Mutta ennenkuin pääsee kirjoittamaan, täytyy avata tietokone, odottaa että ohjelmat aukevat ja välillä sekin kestää ja vie hermoja. Tekstin ollessa valmis, täytyy vielä kuvat käsitellä. Ja sitä ennen täytyy kuvat olla otetut. 

KUVA ja KUVAAMINEN. Likipitäen aina kuvat liittyvät tekstiin tai tapahtumaan. Kuvia käsitellään, niitä rajataan, hoidellaan kirkkauksia jne perusasiota. Viimeiseen asti kuvat pyritään ottamaan ilman salamaa, mutta kuten tälläkin hetkellä, on niin pimeää ettei kuvaaminen onnistu. Salaman käytöstä kuitenkin muistutus, että se saattaa vaurioittaa varsinkin nuorien kissojen silmiä! Välillä on pakko napsutella sormia tai heilutella porkkanaa kepin päässä, jotta saisi halutun kuvan tai edes jonkun kuvan. Joskus onnistuu ensimmäisellä tai toisella painalluksella, mutta useimmiten kuvia täytyy ottaa n. kuutisen kappaletta, jotta saa haluamansa. Kuvaa nukkuvasta tai makaavasta kissasta pyrimme välttämään viimeiseen asti.

Kaksi samaa kuvaa - jälkimmäinen käsitelty. 

VIDEOT. Videot antoivat paljon informaatioita, mutta siihen nähden kuinka vähän niihin oli kiinnostusta, niiden tekeminen oli älyttömän työlästä ja todella aikaa vievää. 

FACEBOOK. Facebook hyppäsi mukaan vuoden 2014 lokakuussa. Se otettin blogin tueksi nopeampana kanavana ja se siunattiin muiden kissojen jyrätessä blogiin pääosin Pesosen tarpeille. Julkaisuvauhdiksi on vakiintunut vähintään yksi kuva / vko. Seuraajia facebook ilmoittaa olevan tällä hetkellä n. 1100.

AIHEET. Periaatteessa kaikki mikä liittyy porukkaan. Matkan varrella on ollut mm. ruoka-arvosteluja ja juttuja leluista ja henkilökunnan kissamaisista tavaroista, mutta tuollainen, liki professonaalinen tapa kirjoittaa on typistetty enempi sopivammaksi päiväkirjatyyliksi. Arkikuvat tulevat jatkumaan - eli kuinka kissa näkyy muidenkin ihmisten arjessa kaupungilla, teiden varsissa, mainoksissa...

TULEVAISUUS. Blogin pitäminen on raskasta. Tämän jutun pelkkä kirjoittaminen on vienyt jo rapian tunnin. Yllättäen blogin pitäminen muistuttaa sanomalehden toimittamisen vuodenkiertoa. Keväällä toistuvat samat "uutiset" ja talvella samat. Syksy tulee, tuodaan lehtiä nuuhkittavaksi; aivan samoin kuin vuosi tai kaksi sitten. Onneksi bloggerissa mustetta riittää ja aiheita on arki pullollaan. Toki kaikki vanhenemme, Pesonen ja henkilökunta. Jossain vaiheessa on tyylikästä ajaa sivuun ja jatkaa matkaa muilla välineillä. Vielä ei ole sen aika ja saatte vast´edeskin tarinoita ja kuvia Pesosesta ja Pesosen kavereista ja tottakai henkilökunnan vapaa-ajan vietosta, kun sellaiseen tulee lovi. Tässä vaiheessa myös kiitos lukijoille ja Pesoselle ja porukalle!

Arkikuva #21

 

Arkikuva #21, "muuntaja", Loviisa

Sofi 11-v

Sofi 11-v

 

Tasan 11 vuotta sitten, tuossa vieressä reilun metrin päässä Pesonen synnytti Sofin. Teimme juuri lähtöä mökille kun synnytys alkoi. Onneksi huomasimme. Sitten alkoi Pesonen tsemppaaminen. Sokea kissa synnyttää - olimme kauhuissamme, taisimme olla enemmän kauhuissamme kuin Pesonen. Kunnon ponnistus, hentoinen vingahdus ja pieni rääpäle pulpahti ulos. Jossain vaiheessa jouduimme pukkaamaan Sofin Pesosen tissille, jotta äiti-tytär kone hörähtäisi käyntiin. Ja hörähtihän se.

Sofista tuli kerrassaan mainio pentu. Reipas ja aavistuksen pöhkönrohkea. Muistamme kuinka olimme paikalla kun ensimmäistä kertaa kun Sofi maistoi kiinteää ruokaa - kunhan oli ensin erottanut kumpi on lautasta ja kumpi sitä ruokaa. Saimme seurata kuinka liian pieni rääpäle kiipesi liian suuria raapimapuun askeleita nähdäkseen ikkunasta. 

Nyt Sofi on 11-v. Pesosen kanssa pesut jatkuvat. Äiti-tytär kone hörisee edelleen. Välillä vedetään mutsia turpiin. Ensin painitaan leikkisästi ja sitten vedetään köniin. Vanheneminen on myös pehmenemistä. Sofia saa paijata enemmän ja Sofi tykkää siitä. Etsimällä saa etsiä sitä kattilasta tuijottavaa pikkukissaa, mutta vielä se ilme siellä silmissä on. Pilke.

Hyvää syntymäpäivää Sofi!

Tytär ja äiti painivat - Sofi ja Pesonen

Sunnuntai-siesta omalla sohvalla

 Pesonen huitaisi aamulla kaksi lihapullaa ja siinä sivussa muillakin oli kurniva nälkä. Lautanen toinen perään oli tyhjennetty. Jokainen meistä kaksikinttuisestakin tietää, mitä kunnon aterian jälkeen tekee mieli tehdä, vaikka järkevää se ei ole. Onks tyyny hyvin ja onks kello hiljaa? Kunnon siesta muhkeassa pedissä. 

Henkilökunnan toinen edustaja hankki jo tovi sitten Vihreään huoneeseen sohvan, jossa pääsisi oikomaan ja raukeamaan silloin kun siltä tuntuu. "Pakkohankinta", sillä asunnon pötköllään olevat paikat tuntuivat loppuvan kesken. Mihinkään ei mahtunut oikaisemaan, silloin kun halusi. Aina oli neljä koipea ja häntä varannut sängyn tai olohuoneen sohvan. Nyt oli missä makoilla. Mukovoo.

Vaan kissatkin tuntuvat tietävän makoilun päälle. Tällä hetkellä Jetta on parvekkeen tasolla, mutta muuten kissoille erikseen osoitetussa paikoissa ei ole yhtään kattimakkaraa, vaan esim. henkilökunnan sängyssä loikoilee yksi ja Vihreän sohvalla kolme kissaa, Sofi, Miina ja Pesonen. Pökö on ottanut tontin henkilökunnan kokin sylistä. Vaan lupahan noilla nakeilla on. Ja nauttimista vartenhan sohva on huoneeseen raahattu. Eikä tässä pötköttely olisi maistunutkaan ja tekemättömiä hommiakin on kasautunut... aroniaa, sieniä, omenoita. Hilloaminen on hienoa.

Sofi, Miina ja Pesonen Vihreän huoneen sohvalla

 

Graap graap

Eteisen ovet alkoivat kiusaamaan Pesosta ja Pesosen piti kurittaa niitä. Graap graap. Ensin sai kyytiä vaatehuoneen ovi. Pesonen raapi sitä kuin äidinkielenopettajan liitu liitutaulua. Ehkä molemmilla oli oma hurmoksellinen tavoite. Ei ovi auennut ei. 

Vaatehuoneen oven jälkeen Pesonen siirtyi pääruuan äärelle eli ulko-ovelle. Ensin noustiin oven vasemmassa reunassa takajaloille ja graap graap ja sitten siirryttiin oven oikeaan reunaan graap graap. Se oli kuin radion stereofoninen testaus. 

Tovin Petski siinä ovia rapsutteli ja kyllästyi. Jotain piti saada auki ja johonkin piti päästä. Vaatehuoneessa on käyty, mutta käytävään ei lasketa.    

Pesonen ovijumppaili

Lonkan vedosta köllöttelyksi

 Me on vedetty lonkkaa ja tietysti juhlittu! No, se lonkan veto loppuu loman loppumiseen, mutta juhlittavaahan voi keksiä vaikka joka päiväksi. Hannu täytti 16-vuotta. Se 16-vuotta ei Hannussa näy hetkeäkään ja eilen illallakin täällä vedettiin sellaista Matti ja Teppo-ravia ja encoret päälle. Mä juoksen hullun lailla - la la lal lal lal lal laa! Paljon onnea Hannu! Se on jo kova ikä!

Hannu, 16 vee

Jos nyt ei ihan hullun lailla, niin vähintäänkin pienen kylähullun lailla henkilökuntakin kirmaili kesälaitumella. Ja aina kun on reissun päällä, kissaihmisellä on kissa-anturit päällä. Kaikki mikä viittaa kissoihin kiinnostaa ja saa mielenkiinnon heräämään - jopa eläinlääkärit eri paikkakunnilla huomataan. Tällä lomalla ei kuitenkaan mitään kummoista tullut vastaan, mutta muutaman voi kategorioida.

Paras lemmikkitarvikeliike löytyi Salosta

Paras tuliainen kissoille: pehmeä pallo, Tampereen Tokmanni. Kyllä. Hieman helpomman kautta, mutta kun mitään muuta ei löytynyt. Perinteiset kivijalkakaupat ovat kadonneet. Oli pari tuntia aikaa ja tyhjin käsin kotiin ei ollut menemistä. Ja tottahan se on, että pehmeät pallot ovat klassikoita!

Paras tuliaiskauppa kissavahdille: Kehräsaaren kauppa, Tampere (käsityökortteli) ja siellä eritoten Tuuni Turulan kortit ja tekstiilit! Varmasti ihastut!

Paras lemmikkitarvikeliike: Voimaeläin, Salo. Mene ajan kanssa ja maltilla. Mikäli kissanruokakaappi on tyhjä, tämän käynnin jälkeen se ei ole. 

Paras kahvila henkilökunnan rentoutumiseen: Kahvila Siiri, Lempäälä. Sekä sisällä, että ulkona mukavia istumapaikkoja. Järven rannalla. Pyydettäessä löytyy myös vegaanisia herkkuja.

 

Henkilökunta pörräsi ja kissat olivat kotona. Yön yli olimme vain kaksi yötä, jona aikana Kissatäti oli kokkaamassa ja leikittämässä kissoja. Perinteikästä? Kyllä, jopa niin perinteikästä, että kun viime kerralla oli naapurissa pärähtänyt palovaroitin, sama toistu tälläkin kertaa! Onneksi hälytys oli aiheeton. 

Vuosi taittunut syyskuun puolelle ja pimenevät illat tekevät tuloaan. Väsyttää eri tavalla. Köllöttelyksihän tämä menee. Täytyy toipua lomasta. Purr purr.  

Köllöttelyksi meni, sanoi Pesonen

Pesonen herkuttelee

Pesonen on viime päivinä, viime aikoina käytäväpalloillut todella paljon. Illan aikana Petski saattaa jopa viisikin kertaa kantaa palloa suussa ja kurista. Vastapainoksi pelailulle Pesonen osaa myös rentoutua. Ja nyt Petskin yhdeksi lempipaikaksi on muodostunut suht pehmeä pyöryläpeti, johon eittämättä näyttää olevan mukava upottautua. Ja mikä parasta, Petski on saanut pitää petinsä täysin itsellään. Herkuttelua koko herkuttelun edestä!

Mää herkuttelen näin isosti!

  

Kesä ilman jättihyttysen kitinää

Perhoslelusta on patterit loppu. Ei se kaput, loppu ole, mutta ei se nappia painamallakaan toimi - ei siinä tarkoituksessa mihin tekijä sen on loihtinut. Vaan nyt se tuntuu toimivan paremmin! Omatoimisuus kunniaan sanoi kissa ja hoiti homman.

 Jos perhoslelun on tarkoitus patterin avustuksella pyöriä hyrrää ja pitää sellaista jättimäisen hyttysen kitinää, niin ilman patteria päästään ainankin kitinästä. Iso plussa siis. Ja kyllä se pyörii, kun sille tassua antaa. Vauhdin saa päättää itse. 

Pesonenkin löysi perhosen ja viihtyi sen seurassa pitkän tovin. Pesonen antoi kyytiä ja aina välillä perhonen pääsi Petskiltä karkuun. mutta kuin varkain hiipien perhonen tuli sivusta kutittelemaan, kunnes kutitteli liikaa ja sai tassua! Hyvä lelu ilman patterivoimaakin! 

Wrecking ball

Tiedättehän kun ihmisillä on eri tyylejä hoitaa asioita, esim. talon purkaminen. Osa arvostaa purettavan talon ikkunan karmeja, ulko-ovia, lattailankkuja ja jopa nauloja. Purkaminen suoritetaan pieteetillä ja purkamiseen käytetään käsivoimia. Sorkkaraudan jokainen narahdus on kuin pääsky kesätaivaalla. Välillä juodaan kahvit ja saatetaan hieman venytellä. Maiskutellaan työn jälkeä. Ylipäätään tehdään työ, jos sitä siksi voi kutsua, ajan kanssa. Jos on tekovaiheessa arvostettu työn jälkeä, niin purkuvaihe voi olla työn hedelmän sadonkorjuuta. Arvostetaan taloa vieläkin enemmän.  

Jetta

Sitten on osa joka haluaa talon heti pois silmistä. Käytettään esim. suurta tuhovoimaa esim. katepillaria tai jopa purkupalloa (wreckin ball). Purkupallo on raskas teräspallo, jota roikotetaan esim. nosturista ja valtavalla liike-energialla tuhotaan kohde. Mäiskähdys, pölypilvi ja reikä talossa. Lisää reikiä! Ei haittaa vaikka tuhovoima leviää sinne tänne ympäristöön, kunhan saadaan hotkaistua talo pois. Tontti tyhjäksi, nopeasti ja tehokkaasti. Päämäärä on silmitön ja putkessa. 

Sofi