Kissamaiset tavarat - osa 4/4 sekalaiset

Kippojen, kuppien, pyyhkeiden ja patalappujen lisäksi kodista löytyy myös erinäinen joukko sekalaiseksi luokiteltavia kissamaisia tavaroita. Nyt sukellamme niiden kimppuun. Yhteinen nimittäjä niille on arkeen katoaminen, sillä valtaosa näistä tuotteista on liki päivittäisessä käytössä (kuten kuvan tapaus vieressä). Suurten kaupunkien ihmiset tunnistanevat tämän piilevästi kujeilevan mustan kissan, mutta niille joille tapaus on mysteeri, ratkaisu on tekstin lopussa!

Sekalaiset

K-18. Kuvitukseltaan hieman outo drinkkilasi. Kissassa kaunista kimaltelevaa bling-blingiä tai dimangia (tiimari-dimangia)! Ei käytössä, muuten kuin erityistapauksissa. Istuu sulassa sovussa isojen kahvikuppien ja maitolasien seurassa. Tuotu kotiin Lapin matkamuistomyymälästä koti-ikävän yllättäessä. Kestävä ja pestävä. 

Vaikka kuinka vanha työpaikka nautti kierrätyksen sertifikaatiosta, heitettiin siellä surutta pois aivan silkkaa käyttötavaraa. Roskiin joutumiselta pelastettu suuri nippu käyttämättömiä tassukuviollisia muovikasseja. Tassu kuin tassu - meidän musteläiskäsilmät näkevät tuossa ihan tarpeeksi kissantassua. Nämä kassit ovat ihastuttaneet monia ja niitä on annettu mm. kissatalolla kylkiäisenä. Ikävä kyllä, ne ovat pikkuhiljaa loppumassa.

Hello Kitty, tuo terrorisoiva vieraslaji, joka jossain vaiheessa niitti sisustustuhoa jokaisessa taloudessa. Meillä se ylsi mm. isännän makuuhuoneeseen tyynynmuodossa, mutta lopulta tuli Piri ja polki sen pois. Nyt Hello Kitty "pesii" peltipurkin muodossa eteisen pöydällä ja kinuaa kolikoita. Olen kuullut, että jossain kaapin perällä on myös mm. Hello Kitty-pahvilaatikko! Tämä peltipurkki-Kitty toimii, sillä sisällä kolisee, kun sitä heiluttaa. Kyljessä on lukko, mutta tässä tapauksessa avaimet roikkuvat samassa nipussa. Rehellistä porukkaa. Mainio lahjaidea lapselle, jolle opetetaan säästämisen tärkeyttä ja sen jaloa kauaskatseisuuden oivaltamista. Hello Kittyn - värimaailmaa voi myös kehua.

Suihkuverhosta tykkäävät kaikki; jopa kissat. Se selviää kynsien reikien määrästä verhon kyljessä. Nämä iloiset punaposkiset kissaveijarit löytyivät Prisman suihkuverho valikoimasta. Valikoima oli harva, mutta onneksi sen verran laadukas, ettei suihkussa tarvitse hävetä lauluääntä enempää.

 Tämä venyttelevä, lahjaksi saatu kissa on löytänyt uuden käyttötarkoituksen. Alunperin matkapuhelimen kantajaksi kaavailtu esine on saanut selkäänsä vitamiinipurkin ja ajaa näin asiaansa paremmin. Vitamiinipurkki vs. kissanvenytys...hieman sama asia..? Eikö? Kissa venyttelee kaapin suojissa, turvassa järsimiseltä ja näin suojaa kissoja (järsijöitä) mahdollisilta tuotteen käsittelymyrkyiltä ja maaleilta.

Voih. Tuliaisten hankkiminen on taitolaji. Tämä riisityyny-kissa ei ole koskaan tehnyt "töitä" riistyynynä, vaan pitää tällä hetkellä Pesosen petiä paremmassa asennossa! Tärkeä homma sekin! Riisityynyn virka kariutui siihen, koska kissaa ei saa laittaa mikroon. Riisityynyn saa, mutta kissaa ei. Ymmärrättehän? Hyvä niin, sillä viime aikoina on saanut paljon lukea siitä, kuinka lämmitettävät riisityynyt ovat aiheuttaneet tulipaloja, joten lienee parasta luottaa vain vanhoihin villasukkiin ja hyvään kaakaoon. 

 No niin, mustan kissan arvoitus ratkeaa. Turhan tavaran kauppa Tiger pysäytti satunnaisen kävijän tällä tärkeän viehkeällä tavaralla ja omi sydämen välittömästi. "Tottakai meillä täytyy tällainen olla!" Räps ja kissan suusta tulee valo, eli esine on lamppu. Ensimmäinen kissa ei oikein toiminut, vaan räpsäytti pelkän suun auki. Vaihdossa saatu kissa toimii, mikäli sitä painaa vatsasta. Lamppu on ihan "ok" ja ajaa virkaansa tälläkin hetkellä eteisen pöydällä. 

Näin. Asuntoa on koluttu ja kissa nostettu kuvauspöydälle. Muutama kaunis esine, muutama käyttöesine ja muutama turhake. Särkyessään jokin muki saattaa harmittaa tai paidan kuosin rispaantuessaan saattaa itku tirahtaa. Paidat ovat paitoja ja mukit mukeja. Tässä tämä maltillinen kattaus. PS. viimeisimmän tiedon mukaan mökille olisi hankittu tällä viikolla jokin ihan oikea käyttöesine... 



PÄIVITYS: 


...ja toden totta mökki sai kissamaisen esineen.

Tälle löytyy käyttöä, sillä usein törmää "ongelmaan" mihin asettelee pihapäydälle menevät aterimet. Tämä iloisesti virnistävä, punaposkinen kissa-purtilo on siihen selvästi ratkaisu. Kahteen eri laariin mahtuu aterimet isommallekin porukalle. Kissaväki on siistiä porukkaa!

 

Hello Kitty - peltipurkin kohdalla mainittiin samaisen tuoteryhmän tyyny, joka oli saanut kyytiä. Ohessa kuva, joka kertoo tarinaa enemmän kuin tekstin avulla voi sitä kuvailla. Jälki on karua. Lisäfaktana voi vielä mainita, että aivan samantyylinen, mutta supersankari Batmanin kuvalla varustettu tyyny sai samanlaisen kohtalon, joten vika ei liene siis Hello Kityn! Hyvää työ... hyvää yötä!

Tippa & vanupuikko

Nykyään ei vanupuikkorasiaa saa auki, etteikö Tippa tulisi paikalle alta aikayksikön. Parhaimmillaan Tippa kuulee rasian aukaisun jopa unen lävitse, eikä veden lasku tai yskiminen harhautuskeinona ole juurikaan auttanut. 

Onko Tippa sitten niin innokas korvia putsauttamaan, vai mikä kissaa "riivaa"? Ei vaan vanupuikko lienee Tipan kiihkein lelu! Vanupuikon kanssa leikitään sängyn päällä. Se on ensimmäinen turvallisuus-näkökulma. Sängyn päällä on leikittävä sen vuoksi, että muut kissat ovat turvassa - sen verran kiihkeästi Tippa asiaan suhtautuu, eikä siihen väliin ole muilla menemistä! Leikin alkaessa sängyn ympärille parveilee uteliaita, mutta meno on heti niin hurjaa, ettei uteliaat päät uskalla sängyn päälle kavuta. Hyvä niin.

Vanupuikkoa heitellään ja Tippa saalistaa sitä. Ja se saalistus - Tippa menettää hermonsa, silmät leiskuvat ja tassut lyövät tulikiviä ja kekäleitä. Tippa lentää ja pyörii kuin myrskyn silmä. Siihen väliin  e i  mennä! Kun vanupuikkoa ottaa pois, täytyy katsoa Tipan sen hetkinen saalistus-tila tarkasti ja että Tippa näkee mitä ollaan tekemässä. Jos puikon ottaa pois vähänkin salakavalasti, niin näpeille tulee. Leikkuri nipsauttaa sormea kuin sisialainen. 

Tippa hyökkää ja hyppii. Peitto saa kyytiä - lakanat lyövät laineita ja koko sänky myrskyää! Hypyt hipovat järjen korkeutta. Tippa pelaa ja leikkii läkähdykseen asti ja kun lopun aika koittaa, sen huomaa. Kiinnostus lopahtaa, tuli hiipuu ja sammuu. Kekäleitä ei enää lennä.

Seuraa varoitus! Vanupuikko-leikkiä on seurattava koko ajan, sillä puikko lentää kissan tassuista kuin raketti ja hukkuu silmistä erittäin nopeasti. Se häviää yhtä nopeasti, kuin toinen kissa löytää sen ja juoksee se suussa karkuun. Kissat tykkävät järsiä puikkoa. Vaaratilanteita ei ole syntynyt, mutta vartioimatta sellainen voi tulla. Kissa on puikon kanssa todella nopea. Nopeus yllättää.  

Vanupuikko-leikki on Tipan oma juttu, sillä Tippa harvoin leikkii muiden kanssa, jos leikkii itsekseenkään. Tippa on aavistuksen diiva ja tämä soolo suoritus sopii hyvin. Leikin jälkeen Tippa on tohkeissaan ja silmin nähden tyytyväinen - kehrää, kurisee ja nauttii silityksistä ja rapsutuksista. Jälleen yksi syy olla mustasukkainen, jos muita rapsutellaan. Tippa on 13-vuotias grand old lady, fysikaltaan jäntevin ja voimakkain hyppääjä. Silkkaa dynamiittia. Leikki on hyvä tapa hieman räjäytellä, purkaa pahimpia kiukkuja. Leikin ja peittopölyjen laskeuduttua koko talo vetää henkeä. Saattaa jopa hieman nukahtaa.

Loppuviikon tärpit; Sofi ja Hannu

Katselen juuri kuinka Laku taistelee lämmittämästään petipaikastaan  Sofia vastaan. Sofi tuuppii ja kampeaa itseään Lakun mahan alta ja lopulta onnistuu siinä! Tyylipuhdas valloitus. Onneksi kerrosta alempana on paikka vapaana ja Laku laskostuu sinne. 

SOFI 

Reippaampi Sofi

Sofi on ilmiselvästi kunnossa. Loppuviikon aikana Sofista alkoi löytymään niitä tuttuja merkkejä, joita sairaana Sofi ei tee. Sofilla on mm. tapana tulla vastaan eteisen vessojen reunojen kautta tai repiä keittiön kaapinoven kalenteria. Edellä kuvattu änkeäminen Lakun kanssa kuuluu myös terveen Sofin merkkeihin, kuin myös ruuan jako tilanteessa reipas hyppääminen pöydälle. Osa näistä on "ilmiselviä" esimerkkejä, mutta esim. vessan reunojen kävely on Sofimaista. Sitä paremmin olet tilanteen tasalla, mitä paremmin tunnet kissasi ja varsinkin sairastapauksissa siitä on hyötyä.

HANNU 

Ostimme riistakameran. Ensisijaisesti sen paikka on mökillä, mutta täytyihän sitä etukäteen testata. Riistakamera kuvaa yöllä mustavalkoista kuvaa ja päivänvalossa kuvat tulevat värillisinä. Yöllä apuna on ns. mustasalama, johon eläimet eivät reagoi. Käytössä on myös videokuva toiminto.

Hannu tallentui kameraan

Laitoimme ensimmäiseksi yöksi kameran kuvaamaan keittiötä ja liikenne oli lopulta melko hiljaista. Jotain yllättävää sieltä kuitenkin paljastui. Hannu, joka päivällä käyttää pääsääntöisesti lattiapinta-alaa ja korkeintaan keittiön pöytää, löytyikin kameran kuvista keittiö sivupöydältä nuuskimasta. Hannu ei meidän nähden ennen sivupöydällä ole käynyt! Nyt kävi -  totuuden nimissä mainittakoon, että käyttäytyi kiltisti. 

Hirviö-Hannu ojentelee tassuja

Hannu, Hirviö-Hannu, on muutenkin "loistanut" tällä viikolla. Vessassa käynnit ovat sujuneet jälleen kerran Hannumaisen tarmokkaasti ja osumatarkkuus hiekan peitossa on yhtä laaja kuin heikoimmilla ampumahiihtäjillä, sillä sen verran hiekkakekoa on lentänyt laatikon ulkopuolelle.

Lopullisen kruunauksen rennolle viikolle Hannu teki ryövätessään nukkumapaikan, kun siihen vaihdettiin uusi pyyhe. Hetkessä Hannu omi paikan ja perusti tontin, eikä edes leikin ajaksi vaivautunut nousemaan pois, vaan nukkumapaikalta ojenteli laiskasti tassua, kun lelukeppi tungettiin herran viereen. No, paikat on käyttöä varten ja sen Hannu sisäisti hienosti!

PESONEN 

Petskin viikko on Sofin toipumisen jälkeen sujunut normaalisti; leikki on maistunut satunnaisesti, vessassa käydään kun siltä tuntuu ja ruokaa jonotetaan muiden mukana. Tuntuu, että takatalven myötä kellot ovat pysähtyneet, kukaan ei jaksa innostu mistään ja matalapaine painaa päälle. Luonto lepää ja me siinä sivussa.

Pesosen kanssa leikitään se mikä häntä kiinnostaa ja välillä silitellään ja rapsutellaan. Tuntuu, että Pesonen on ottanut rennommin Lakun ja Sofinkin kanssa, eikä rientoja ole juurikaan ollut. 

Sofi kuikuilee

Sofi oli ollut parin päivän ajan haluton syömään ja sen vuoksi piti käydä eläinlääkärissä. Lääkärin jälkeinen maanantai-ilta päättyi siihen, että ruokalautanen tyhjeni ripeästi, miltei hotkimalla. Sofi oli lääkärissä saanut pahoinvointiestolääkkeen, antibiottipistoksen ja nesteytyksen. Homma näytti toimivan...vai oliko kyse silkasta kotiinpalun riemusta!? Riemua Sofilla tuntui riittävän ja kissa tuntui käyvän jopa hieman ylikierroksilla, eikä vastoin odotuksia illan aikana nukkunut laisinkaan. Se herätti hieman epäilyksiä.

Sofi on jatkanut kuikuiluaan

Tiistai aamuna palattiin haahuilevan kissan arkeen. Sofille ei ruoka maittanut. Aamulla saatiin menemään kolme palaa namitikkua, jonka mukana meni viekkaudella cerena pahoinvointiestolääke. Päivä eteni, eikä Sofi ruokakipolla naamaa liponut. Päinvastoin sillä Sofi vaikutti epäilevältä, aavistuksen säikyltä, mutta ei kuitenkaan apaattiselta. Kun muut nukkuivat, Sofi tarkkaili tilannetta, ei meitä vaan yleisesti. Itse pystyimme olemaan suht "levollisin" mielin, sillä pikaverikokeessa ei ollut mitään huolestuttavaa ja eläinlääkärin nesteytys piti kissan kosteana, eikä Sofi ollut enää oksennellut. Illan saapuessa Sofi kävi kupilla yhä useammin, mutta väisteli ruokailua, kunnes lopulta päätti hotkaista sen verran että päivän aiempi kiintiö ylittyi. Tilanne ei silti ollut vielä rauennut tällä yhdellä hotkaisulla. 

Keskiviikko oli lähes identtinen tiistain kanssa. Sofi joi jatkuvasti enemmän mihin oli totuttu. Ruoka kiinnostaa, mutta suu ei käy. Päivällä piipahdimme eläinlääkäri asemalla kyselemässä varsinaisen verikokeen tuloksia. No, eihän ne vielä olleet saapuneet ja lupailivat soittaa kun on jotain tietoja. Kello nitkahti iltapäivän ylitse, eikä mitään kuulunut. Soitto eläinlääkäriin ja tiedustelu tuloksista. "Lääkäri soittaa kun asiakkaat ovat lähteneet", informoitiin. Selvä.

Nokka kohti uusia tuulia!

 Sillä välin Sofi jatkoi samaa rataa. Illan suussa leikittiin, johon Sofikin osallistui. Reipasta ja uteliasta hyppelyä. Kesken leikin puhelin pärähti. Verikoetuloksissa  ei ollut mitään huomautettavaa. Kaksi munuaisarvoa normaalia ylempänä, mutta ok, maksa ok, proteiinit alhaalla, mutta johtui oksentelusta ja ripuloinnista. Pikemminkin seuraus kuin syy, totesi lääkäri. Samaan hengenvetoon lääkäri ihmetteli Sofin juomista, sekä ruokakipolle tuloa, haistelua ja poistumista. Pienen pohdinnan jälkeen lääkäri päätti antaa antibioottikuurin, joka rauhoittaa ja pitää loitolla mm. suolistotulehduksen. Antibiootin vaikutus pitäisi näkyä tulevan viikonlopun aikana, 2-3 päivän päästä. Lopuksi lääkäri summasi ettei tiedä mikä Sofia vaivaa ja lisäsi, että tämän jälkeen on syytä alkaa haarukoimaan harvinaisempia tauteja. Selvä.

Myöhäisillan elokuvan aikaan Sofi hakeutui jälleen ruokakipolle ja tällä kertaa näykkäsi muutaman palan. Tämän jälkeen Sofi kömpi sohvalle ja löysi 5-6 naksua, jotka hieman yllättäen pisti napaansa. Sofi ei yleensä syö nappuloita. 

Uusi aamu ja uudet ruuat. Torstain aamiainen maistui, koko porukalle, myös Sofille. Sofi söi suht normaalisti - niin normaalisti, miten epäileväinen omista asian näkee. Itseasiassa Sofi on koko aamun ollut oman oloinen, reipas pieni tutkija. Malttaa myös nukkua. Rohkaisevia tulkintoja ja näkemyksiä. Päivä on vasta alulla, mutta parhaan toivominen on nyt saanut vankemman kivijalan. Uudet eväät - uudet tuoreet eväät.     

Sofin lääkärikäynti

Sofilla olo ollut huono

Jossain vaiheessa menneellä viikolla Sofi ripuloi eikä ruoka oikein maistunut. Se vähäinen ruoka mikä meni sisään, tuli jossain vaiheessa samaa kautta ulos. Sofi kuitenkin joi ja oli muuten pirteä ja päätimme katsella tilannetta viikonlopun. Sunnuntai-iltana päätimme, mikäli Sofille ei aamulla ruoka maita, tilataan aika lääkärille.  

Aamulla ei ruoka maittanut ja saimme ajan samalle päivälle. Loppujen lopuksi Sofista ei löytynyt mitään. "Syy oireiluun avoin", kirjoitti lääkäri lappuun. Kahden tunnin aikana tunnusteltiin vatsaa, mitattiin lämpöä, rauhoitettiin, otettiin näytteitä, vedettiin kieltä ulos, nesteytettiin jne. Lämpöä oli rajojen puitteissa yläkanttiin - siitä ei tarvinnut huolestua. Verinäyte otettiin varmuudeksi jatkoa varten, koska se oli helppo ottaa. Eniten taisi huolestuttaa tuo 10 senttiä suusta vedetty kieli.  

Käynti oli jollain määrin erikoinen. Myöhässä olimme n. 20 minuuttia, mutta tällä kertaa myöhästymisestä ja eläinlääkäriaseman tiukasta tilanteesta huolimatta, Sofi tutkittiin todella mallikkaasti. Kaikki tehtiin mikä noissa puitteissa tällä erää oli mahdollista. Lääkäreitä oli yksi, joka sukkuloi parin huoneen välillä. Viereisessä huoneessa oli päällä vaativa keskustelu tilanne  omistajien kanssa koiran nukutuksesta viimeiselle matkalle. Lopullinen päätös vaati voimia. Tilanteen herkkyys herkisti myös meitä.

Sofista imettiin verta kahdesta tassusta ja virtsaa kahdella eri menetelmällä. Samaan aikaan kello kävi varttia vaille lappuliisan tulemista. Meno oli kuin Almondovarin täysien tähtien elokuvasta. Juustotikut olivat tulleet vieraille tarkoitetulle kahvipöydälle. Olen aina miettynyt kekseistä, onko ne tarkoitettu koirille vai ihmisille? Hyviä ovat joka tapauksessa! 

Sofia käännettiin ja väännettiin kuin ilmavaa pullataikinaa. "Lihava katt..", katkesi lause kesken. "Lihava kissa", korjasi lääkäri puheitaan ja retkahdimme nauramaan. Lienemme jo puolituttuja. Hoitajan kanssa turinoimme perhetarinat, siinä samalla kun Sofiin iskettiin nesteytystä niskaan. Lopuksi katsoimme käytävässä valokuvaa vatsasta. Pötsi puhdas, hieman kaasua ja ripaus lardia. Amatöörille ripaus on kokille kourallinen. 

Kahden tunnin jälkeen syy avoin, ei sakkoa ja tuliaisiksi tabletti pahoinvointiin ja ruokahalun parantamiseen. Kissalla silmät idässä ja kaakossa. Seuraavana päivänä homman määrä jatkua pissaviljelytulosten kyselyllä. 

Pyy on yhtä selvä kuin rauhoitettu (Sofi) Oksanen. Kotona luukku auki ja Sofi ravaa kuin miljoonaori tärkeimmässä kilpailussa. Ensin piiloon ja välittömästi piilosta pois. "Kotona ollaan!" Täyttä häkää ruokakipolle, pari nopeaa haukkaisua ja meno jatkuu. Äiti Pesonen ei Sofin hajuissa pysy perässä ja iso-veli Laku "pelkää" pientä pyörremyrskyä. Tippa nuuhkii kopan suuta ja Sofi täräyttää kopan oven Tipan persuksiin. Ja taas mennään!

Ruokakipolle oli kiire!

Sofi sai eläinlääkärillä pahoinvointi lääkkeen ja liekö se herättänyt kehoa sen verran, että ruoka lähti maittamaan. Sofi on normalisoitunut pitkin iltaa. Ruoka maistuu ainankin tällä hetkellä ja kipolla on käyty jo useamman kerran. 

Tämä päivä oli kuin suuhun laitettavat paukkurakeet. Hieman kirpeää ja kutittaa ja lopulta melko hyviä. Hieman naurua ja hieman nenännyrpistystä. Kompakti paketti kuitenkin.

Olisi luullut, että Sofi sammuu päivän koitoksista jossain vaiheessa. Omat illan elokuvat ovat ainankin kortilla. Sofi on ollut hereillä koko ajan ja parasta aikaa tutkailee mitä ruokakaapilla rapistaan. Sofi reippailee ja toivottavasti reippailee jatkossakin. Vielä ei ole kiveen kirjoitettu toipumisesta, mutta ennuste on toiveikas. Näillä eväillä jatketaan.

    

Kissamaiset tavarat - osa 3/4 taulut, kalenteri ja figuurit

Jokin tutkimus on todennut, että ne henkilöt joiden kotiseinillä on 15 (valo)kuvaa ovat onnellisia. Tämän "faktan" kuulin jo aikoja sitten, enkä muista mistä kuvista oli kyse. Siihen voi mainiosti rinnastaa myös mm. taulut ja miksei kalenterit. Kulttuurikodissa on Pikassot ja muissa onnellisissa kultturellikodeissa mirrit ja mustit. Reikiä on porattu myös meillä. Onnellisuus voi koostua myös pienistä asioista, vaikka pienistä tuliaislahjoista ja-figuureista.

TAULUT:

Ns. huumoritauluja ei ole pakko olla - mutta jos nyt ihan pakko on olla, niin silloin on tekstin oltava vähintäänkin järkevä. Yksi taulu / talous voisi olla hyvä lakipykälä. Hyvää taulua kannattaa jaksaa metsästää, sillä niitäkin on. Ja mikäli ei jaksa metsästää, voi lautakaupasta hakea pätkän lankkua ja piirtää, värittää ja maalata taulun itse! Itse oikaisimme, sillä talon parhaasta paikasta kertovaa taulua ei voinut vastustaa. Kävi tuuri. 

 Sen verran poden kansalaistottelemattomuutta, että torppaan em. yhden taulun-lain heti kättelyssä. Eikä tämä ole edes huumoritaulu. Tämän kauniilla ja hennolla piirrosjäljellä piirretyn taulun löysimme Anttilan sekatavarakaupasta ja kuvan kissa oli lähes yhtenäinen oman kissamme kanssa. Kuvan kissa on esitetty persoonallisesti ja se välittyy teoksesta. Hinta-laatu suhde olivat kohdallaan, vielä kun kehyksetkin miellyttivät silmää. Näitä näkee harvoin.

KALENTERIT:

 Ennen aikaan saatiin kylässä olevat vieraat tylsistettyä kun isäntäperhe heijasti kankaalle  pari lipallista loma dia-kuvia. Nykyään valokuvat saa siirrettyä tyynynpäällisestä kahvikuppiin ja näin voi harrastaa valokuvaterrorismia. Yksi suosittu joululahja on tietysti itsetehdyt kalenterit. Väitän että jokainen itsetehty kalenteri toimii  nykyhektisessä maailmassa vuoden kierron aikana vähintäänkin pienenä sosiaalisena siteenä. Jotta vaan kalentereita rustaamaan! 

Meidän talouden seinillä roikkuu kolme kalenteria, joista kahdella on tuettu löytöeläintoimintaa; Kissakoti Kattila, Hämeenlinna ja Mikkelin eläinsuojeluyhdistys. Kolmas on itse rakennettu omista kissakuvista. Hauskinta on kun unohtaa kuukausi kuvien järjestyksen. Kuun vaihdetta on tällöin mukava odottaa. Vaatii meinaan itsekuria olla kurkkimatta (vrt. munkin syönti lipomatta huulia!)

Kalenteria lahjaksi suunnittelevan kannattaa ottaa huomioon, että on mukavaa ja hyödyllistä, mikäli kalenterista voi tarkistaa nimi- ja muut merkkipäivät. 





Jossain vaiheessa pidimme pöydällä erittäin käytännöllistä puista noppakalenteria, mutta elämän eri kolhut pakottivat siirtämään sen sivummalle kaapin hyllylle. Kerran kalenteri on pudonnut kahvikuppiin ja lopulta se päätyi kissojen järsimäksi. Siinä vaiheessa se oli syytä nostaa turvaan. Toisin sanoen oli syytä turvata kissat, sillä ei voi olla varma, mitä myrkkyjä kalenterin maalatut puuosat pitävät sisällään. Tämäkin kalenteri lienee valmistettu jossain erittäin kaukana.

Joka tapauksessa hyvä kalenteri, joita näkee aina silloin tällöin myytävänä.

FIGUURIT:

Arkipäivän yllätyslahjat ovat hauskoja, kunhan ne ei muutu rihkamasateeksi. Työkaverini yllätti meidät antamalla tämän kissamaisen koriste-esineen, koska hänelle tuli me siitä mieleen. Onnistunut ylläri! Tämä tyylikäs koriste-esine löysi välittömästi paikkansa ikkunan äärelle, jossa se mukavasti erottuu edukseen. Hienot värit!

Myyjäisten samasta pöydästä löytyi langolle lahja ja hetken mielijohteesta uuden kodin saivat myös kaksi pientä punaista puu-kissaa, joiden paikka löytyi väriaineiden vuoksi noppakalenterin tapaan hieman syrjemmältä. Toinen kissoista kaveeraa Teletappien kanssa ja toinen kissa on samalla pangolla, mutta hieman syrjempänä.

Kuten tosielämässäkin, aina ei tiedetä löytöeläinkissan tarinaa. Sama pätee tähän rennosti istuvaan ja hellästi hymyilevään "löytöeläinkissaan"; lieneekö ale-laarista vai myyjäisistä?Paikkansa kuitenkin löytänyt, mutta kuten edellä, hieman omassa rauhassa!  

Jäljellä on vielä yksi kissaesine kategoria, johon on listattu sekalaiset esineet ja tavarat. Siellä muutaman kohdalla käyttötarkoitus on hieman eri kuin mitä tarkoitettu. Kovassa käytössä kuitenkin!

Pesonen "harrastaa"

Tavaksi se on tullut, uskottava se on. Pesonen on nyt useamman illan aikana jossain vaiheessa hiipinyt salavihkaa eteisen käytävään ja istuskelee siellä. Istuu kuin yksi stonehengen paaseista - ryhdikkäänä ja arvoitusta täynnä. Kun asiasta rouvalta tiedustelee, niin vastaukseksi saa viilipyttyä. Ei se puhu eikä pukahda, ei pois lähde tai edemmäs mene. Istuu siinä kuin tunturin laella nautiskellen. Istuu tovin, jonkin aikaa ja tulee pois. Hölmönä pitää kun asiasta tiedustelee. 

Pesonen kainoilee kameraa. Sofi ja Laku syvällä "Narniassa".

Mahtaako Petski jonottaa tai muuten vain odottaa, sillä yhtenä vaihtoehtona olisi ulko-ovi, mutta kun sitäkään ei Petski raavi tai sen kummempaa kolaamista harrasta, on ulkomaailman kiinnostus pois suljettu. Toinen vaihtoehto on varteen otettavampi eli vaatehuoneen ovi, sillä sinne -Pesosen Narnia - on Petski pari kertaa päässyt pyörähtämään. Ei vaatehuoneessa mitään ole (kai), mutta sitä on mm. nuuskittu. Ehkä saappaassa asuu mökiltä liftannut hiiri tai sitten se iso ruoksäkki vuotaa sen verran gourmeeta ilmaan, että nenä välillä viistää oven rakoja.

 

Harrastus se on istuminenkin ja hyvä vaan, että Petski käyttää joka neliö hyödykseen. Voihan se olla, että tilan akustiikasta on jotain kiehtovaa tai sitten tuoksumaailmaan on tullut jokin uusi vivahde, jota täytyy ihmetellä. 

Monthly Monitor

Monthly Monitor 

Lakun virtsan ph-arvot alkoivat kiinnostamaan ja sopivasti eteen tuli amerikkalainen Monthly Monitorin ph-hiekka, jossa on erikoisvalmisteisia kiteitä, jotka näyttävät kissan virtsan ph:n. Pussi on pieni (453g) ja hiekka on erittäin hienorakeista. Pussin sisältö kaadetaan kissanhiekan päälle ja toivotaan, että kissa tekee pissansa siihen. Pissaamisen jälkeen odotetaan kymmenisen minuuttia, jolloin hiekka kertoo väritaulukkoa apuna käyttäen tuloksen. Väritaulukko ja käyttöohjeet ovat pussin kyljessä mukana. Muuten suomenkielistä tekstiä ei löydy. 

Varsinaisia lukuja hiekka ei kerro, mutta ph:n suunnan se näyttää. Mitä selkeämpi näyttö, sen selkeämmät johtopäätökset.

Vasemmalla Monthly Monitor ph-hiekka

Kotitestissä hiekka levitettiin ohjeen mukaisesti kissanhiekan päälle ja oikea kissa tuli oikeaan astiaan pissalle. Ainoa ongelma oli hiekan kaivaminen, sillä silloin tämä hienorakeinen Monthly Monitor sekottui muun hiekan kanssa ja käytännössä hävisi. Parempi ja luotettavampi olisi ollut, mikäli ph-hiekka olisi ollut yksistään omassa astiassa. 

Erilainen testauskeino

Lopulta saimme rakeita reagoimaan (ei suositellulla tavalla, vaan pipetillä ja pienellä erillisellä ph-hiekka annoksella), mutta lopputuloksen haarukointi oli vaikeahko tulkita. Suurta muutosta emme odottaneetkaan. 

Mm. Faunatar myy Monthly Monitoria n. 12 euron hintaan. Mikäli kissassansa epäilee jotain, on kuitenkin järkevämpää viedä se suoraan eläinlääkäriin. Faunatar ohjeistaakin kuluttajaa ottamaan viipymättä yhteyttä lääkäriin, mikäli kiteissä on selkeää reagointia. Pussin kyljessä on ohjeistava tulkinta ja kuluttaja tulkitsee sitä harkintansa mukaan. 

Toki tämä on helppo ja varsin huokea tapa seurata kissan ph-arvoja, mutta vaatii myös tarkkaa silmää ja harkintakykyä, eikä pelkän hiekan pohjalta voi tulkintoja tehdä.

-------------- Seitsemän kissaa nukkuu - paitsi Laku -------------

Seitsemän kissaa nukkuu -  paitsi Laku

haukoittelee huonolle säälle

Laku-Lätkä Lippalakki

puolen päivän ruuan päälle

www piste torkkutakki

naapurissa rouva nainen raapii tulta sätkäänsä

värisee värisee 

sormet tärisee

imee tumpin pätkäänsä

lämmin mytty makkarissa

yks jos toinen kehräämässä

pörisee pihisee kissa

vettä vihmoo vaakasuoraan

suoraan lentää niskan uomaan

pellit paukkuu pisaroista

kissat ottaa ilon noista

hakee hiekkaa

unet niekkaa

kehrältä kerälle

karvakoivet untenmaille

prrrr....

Kissamaiset tavarat - osa 2/4 tekstiilit ja ulkoilu

Kevään korvalla tulee rymyttyä vaatekaapeista koit ulos ja pipot sisään. Paidat viikataan ja pyyhkeet niputetaan - vai onko se kissataloudessa edes mahdollista? Samalla siinä ohimennen tulee tehtyä inventaariota ja samalla löytää niitä kadonneita kuoseja ja aarteita. Ja tottakai kissa hahmona on valloittanut myös nämä kaapit ja komerot! 

Seuraavassa ruodimme ja pengomme kissamaisia tavaroita osastolta tekstiilit ja ulkoilu.

TEKSTIILIT:

Nykytekniikka on jo jonkin aikaa mahdollistanut valokuvan siirtämisen tekstiileihin ja tietysti se oma kissa täytyy painattaa myös t-paitaan. Sen suurempaa kavalkaadia pitämättä - kyllä, täältäkin löytyy jos jonkinnäköinen naama paidasta. T-paita on myös oiva tapa kerätä varoja eläinsuojelutyöhän esim. yhdistyksiä tukemalla ja on ollut mukava huomata, kuinka hienoja paitoja on ollut tarjolla. Viimeisimpänä hankintana erittäin hieno Turun alueella toimivan Dewi Ry:n Onnellinen sisäkissa t-paita. Huom. tyylikäs karvoitus, joka ei kuulu kauppaan! Koko lady fit, mutta mieskin osaa ostaa. Kesää odotellessa!

Kissahahmo villitys kun iskee oikein päälle, niin siinä sivussa unohtuu helposti tuotteen toimivuus. Pyyhe on yksi tällainen esimerkki. Kaupassa ihastellaan ja hypistellään i i h a a n a a pyyhettä, mutta kotona tositoimissa pyyhe jättää jälkeensä märän ja kolean tunteen. Mutta kun se kuva on niin kiva! Niinpä. Prosentilla miuku-mauku, meilläkin on kaapistossa  hyvin pyyhkiviä ja ei niin hyvin pyyhkiviä tuotteita. Nämä veikeät hyvin pyyhkivät kalansyöjät taisivat tassutella muinoin Anttilan sekatavarakaupassa.

Onneksi on ystäviä, jotka eivät hukuta kaiken maailman kissa-lahjoilla ja jos hieman pärskivät, niin tekevät sen tyylillä ja taidolla. Tämä  lahjaksi saatu yhteenkasvanut kissa-tyyny istuu ja nukkuu meille oikein hienosti. Tyyny on pehmeä ja mukavan tuntuinen. Ja se (ne) hymyilevät vastustamattomasti. Värimaailma on tyylikäs.  Sille löytyi välittömästi sängystä paikka ja sen se on myös pitänyt. Kiitos!

Kuten ensimmäisessä tavara-osiossa (keittiö) tuli todettua kissan saaneen paikkansa käsityökulttuurissa ja löytäneensä tiensä keittiön kautta ties minne, niin on kissalla paikka myös muissa käyttötavaroissa. Tämä kolikkopussukka on jostain suuren marketin, pitkän käytävän, pienestä sivumyyntipöydästä. Pelkistetyn kaunis pieni kissafiguuri istuu hyvin pussukassa. Hetki on pieni, mutta tunne suuri. Jokainen kissanomistaja tuntee viimeistään tässä vaiheessa koti-ikävää, vaikka olisi lähikaupan jonossa maitotölkkiä hakemassa. Miau.

ULKOILU:

 Satoi räntää ja oli pakkasta varmaan - 15, hitusen ennen joulua - tai vähintäänkin kurja talvikeli. Myyjäisistä ilmoittavaa kylttiä ei ollut ja roihukynttiläkin oli sammunut. Lumi oli paakkuuntunut oven eteen, niin ettei kohtalo halunnut ketään taidemuseon tiloihin. Sisällä basaarissa, myyjäisissä, nälkäiset kauppiaat söivät katseellaan jäisiä kulkijoita. Itse olimme kylmän viileitä ja haukan silmin tarkastelimme myyntipöytiä, sulkemalla korvat korpeilta. Joskus onnistaa. Pieni vaatimattoman näköinen vihreä kassi vaikutti rääpäleeltä, mutta potentiaaliselta ja sekös sulatti sydämen. Päässä pimeni sen verran, ettei kassille het´sillään löytänyt käyttötarkoitusta, mutta mukaan se lähti. Kissan kuva lienee tehnyt viimeisen vaikutuksen. Tämä pieni vihreä kangaskassi on ollut todennäköisesti paras ostos viimeisen 15-vuoden aikana. Kassi on juuri sen kokoinen, että se imee sisällensä esim. CD-levyt, pienemmät kirjat, leipäpaketin, maitotölkin tms. Sillä on hyvä kuljettaa kirjeet ja kortit jne... Pienen kokonsa puolesta se mahtuu hienosti taskuun. Se kulkee joka paikassa ja on usein ollut apuna ostoksilla. Todella hieno löytö! Tämä on tuote, josta tulee suru puseroon mikäli se pääsisi hukkumaan.

Hattuhyllyltä löytyy myös oiva nippu kangaskasseja, hieman samaan henkeen kuin t-paitoja. Kangaskassia hieman fiinimpi ja kestävämpi versio on olkalaukku / -kassi, miten vain haluaa nimetä. Myös tämä versio on löytynyt isomman marketin käytävämyyntipöydästä.  

Kassia ja olkahihnaa siellä täällä juoksentelee erivärisiä kissoja. Tuote on hyvä, kaunis ja laadukas. Ajaa asian. Myyntipöydillä onkin pidettävä sen verran päänsä, että ehtii ja jaksaa tarkastaa tuotteen kunnon ja toimivuuden. Samalla tuotteen hintaa on syytä tarkastella kriittisesti. Huom! Tähän tehtävään ei miestä kannata lähettää. Niin se vaan on.

On hieman yllättävää, ettei kissa ole sen kummemmin valloittanut heijastin markkinoita. Toki virallinen kissa-heijastin löytyy takin liepeestä, mutta valikoimat ovat silti suppeat. Whiskas on jossain vaiheessa ajatuksesta saanut kiinni, mutta lienee niin, ettei tämä ko. tavaralahja ole täysin lupien ja lakien mukainen. Tämän rinnalle on syytä ottaa roikkumaan myös virallinen heijastin. Veikeä kissakuvio ja samaan rahaan pieni mainos kylkeen. Vaate kertoo käyttäjästä. Fiksu tyyppi. 

Korvalappujen kohdalla lipsui. Vaikka tuote oli halpa ja erittäin houkuttelevan näköinen, luonto ei tätä ostosta kiittänyt. Korvalaput eivät istu päähän laisinkaan. Tämä on tyyppiesimerkki siitä kun lähetetään mies asialle. Tavara oli kivannäköinen ja halpa. Kiva se on edelleen ja hyvännäköinen; siitä ei pääse ylitse, mutta käyttötarkoitus on jäänyt nollille. Tämä tarkoittaa sitä, ettei kaikkea missä kissa tapittaa, tarvitse ostaa. Ei edes joka toista tuotetta. Olkoon tämä päätä puristava, musta veikeä kissa siitä todiste. 

T-paita kissakuviolla lienee monille vakio, sillä se kulkee joka paikassa mukana. Sillä voi myös ottaa kantaa ja tehdä hyvää. Samoin kasseilla ja laukuilla voi helposti viestiä itsestään. Ja miksei niin tekisi, sillä kissasta on moneksi - myös tekstiileissä. Mutta mitä muuta kissatavaraa koti kätkee. Siitä seuraavassa taulut (kalenterit) ja figuurit osiossa.  

Erikoisia otuksia ovat

Pesonen kuulostelee

Tänään Pesosen unia häirittiin pihalta käsin, kun lumiaura tuli putsaamaan pihaa. Petski heräili ensin ihan rauhassa ja kun rähmät oli silmistä pois, Petski laskeutui pedistään lattialle ja lähti pikkuhiljaa tulemaan lähemmäksi pihan puolta. Puolessa välissä Pesonen kuitenkin pysähtyi kuulostelemaan meteliä, eikä edennyt pidemmälle. Tämä tuttavuus riitti. 

Välillä kun jostain kuuluu kovia äänähdyksiä, saattaa Pesonen reagoida aivan eri tavalla ja juosta paikalle. Yhteistä lumiaurareaktioon on kuitenkin se, ettei Pesonen aina tiedä mikä siellä odottaa? Onko uteliaisuus vai suojeluvaisto niin vahva, että paikalle on mentävä, vaikka ei tiedä mikä on vastassa? Välillä Petski on se, joka päivystä ovella, kun rapusta kuuluu meteliä - muu porukasta huitelee ties missä. Pesonen onkin käsittämättömän rohkea sokeaksi kissaksi.

Vaan erikoisimmasta reaktiosta tämän aamun auran saapumiseen esitti Piri, joka juoksi täyttää laukkaa ikkunaan, kun tämä metallimöhkäle iski rautaisen kouransa ohuen lumipeitteen lävitse kovaan asvalttiin ja avasi raapivat urkupillit. Pari päivää sitten, kun vieraita kävi, Piri pinkoi karkuun karvat pöllyen! Nyt Piri istua jöpötti ikkunassa ja  katseli kun vilkkuvaloilla varustettu rautajätti siirteli hentoja lumimassoja sivumpaan ja piti hurjaa ärinää. Ajanvietettä sekin.

Pirin ajanviete

Toisessa huoneessa oli eri reaktiot; Sofi oli Pirin tavoin ikkunassa. Erikoista tässä tapauksessa oli se, että samaan aikaan ladattiin herkkuja "Las Vegasiksi" nimettyyn kissojen puuhakeskukseen. Yleensä Sofi ilmestyy salamana paikalle, kun herkkuja sisältävä rasia vasta avataan, saatika niitä ollaan jo jakamassa. Sillä välin kun Sofi ja Piri päivystivät ikkunassa pihan siivoamista, olivat Laku ja Hannu aivan rentoina Las Vegasin kimpussa. Rentoina siinä mielessä, etteivät huomanneet pihalla möyryävää rautakouraa laisinkaan. Tämä näennäinen rentous päättyi lopulta pieneen nahisteluun.

Hannu (vas) ja Laku omissa oloissaan. Sofi taustalla.

Välillä kissojen reaktiot ovat ymmyrkäisiä ja vailla järjen häivää. Yleensä outoja ääniä vilkuillaan, juostaan turvaan tai muristaan. Tippa ei metelikoneista pidä, mutta kun keväällä ilmestyvät kadunlakaisulaitteet, on Tipan vuoro kipittää ikkunaan. Kuka mistäkin "tykkää". Kevättä ja Tipan vuoroa odotellessa!