keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Parvekkeelle parvekkeelle

Pesonen on nyt vahvasti sitä mieltä, että parvekkeelle pitäisi päästä. Ruokakippo tuodaan nokan alle ja sitä kilautetaan, Pesonen nuuhkaisee, ehkä lipaisee ja toteaa ettei nyt oikein maistu. Sitten mennään parvekkeen ovelle jöpöttämään ja odotetaan, että ovi aukeaisi; suoraan kipolta. Mikäli ovi ei heti aukea, siihen nojataan ja koputetaan. Pesonen antaa selvän merkin, että parvekkeelle on päästävä. Mikäli tämäkään ei auta niin sitten nojataan ja raapaistaan ovea. Vaikka betoni on kylmä ja kolean viiman henkäys tervehtii ovella, niin parvekkeella on mukavaa. Hetken siellä nuuskutellaan ja ihmetellään, työnnetään nenää rakoihin joista ilma kulkee. Kuuluuko kurren kaivuuäänet vai hiiren hiljainen hiiviskely? Käykö nenään maatuvien lehtien löyhyys? Ruohon ritisevä rapsakkuus? Lenkki kuin lenkki, hyvää tekee ja piristää. Sisälle tullaan ehkä kurahtaen, ehkä selkä jäntevästi kaarella. Suunta on kuitenkin pyöreän pömpelin päälle, siinä missä patteri on aivan liki.









 
Compact Care Original paakkuuntuva kissanhiekka, 14 kg (Vauvantalkki)

Vahvasti tuoksuva vauvantalkki Compact Caren hiekassa jakaa mielipiteitä. Kissat käyttävät hiekkaa, mutta me huoltajat vieroksumme. Vauvantalkin tuoksu on vahva, jopa niin että se käy herkimmillä henkeen ja aivastuttaa helposti. Talkin tuoksu tulee läpi, vaikka osan hiekkaseoksesta korvaisi jollain muulla hiekalla.

Neljään kertaan siivilöityä hiekkaa markkinoidaan lähes pölyämättömänä (99%), mutta aivan näin hyvään tulokseen se ei pääse. Tämäkin hiekka pölisee jonkin verran. Hiekka on valmistettu natriumbentoniittisavesta, johon on lisätty talkkia tuoksua tuomaan. 

Kissat käyttävät hiekkaa ja mikäli on sujut talkin kanssa, hiekka on käyttökelpoista. Pissapaakuista tulee tiivitä eli sen käyttöaste pysyy hyvänä. Hiekka kulkeutuu tassuissa normaalisti. 

Asteikko 1-5 tassua
Compact Caren vauvantalkkinen kissanhiekka on perushiekka, jota hankkiessa täytyy ottaa huomioon pitääkö vauvantalkista. Meillä se näkyy annetuissa tassuissa.

   

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Piri

Piri
Piri

Piri on löytöeläinkissa, joka loukutettiin keskisuuren kaupungin keskustasta pentuna. Pesueen reitti kulki mm. kaupungin pääkadun poikki, mutta lopulta kissat saatiin talteen autokorjaamon autotallista, junaradan vierestä. Piri on n. kaksi ½-vuotias eloisa poika. 

Piri on perheen tuuliviiri, luonteeltaan ainutlaatuinen - "sekopää", luonnonlapsi, joka elää hetkessä. Kontaktin otot vaihtelevat tyyneydestä, arkoihin karkuun juoksuihin. Pirin kroppa on valtava ja esim. hännän tyvi on erittäin paksu. Kehon hallitsemisessa Pirillä on haastetta ja välillä meno on kolhon oloista, eikä välillä Piri tunnu tietävän mistä pää alkaa ja mihin kroppa loppuu. Varsinkin pienenä Piri ei sisäistänyt kehon mittasuhteita ja pää kolahteli helposti esineisiin.

Pirin yksi lempipaikoista
Piri on hassuttelija; hauska. Suuret arvaamattomat loikat ja keppihevosmainen juoksu ovat tunnusomaisia piirteitä. Nukkuessaan Piri on rento, aivan pehmo, jota saa pussailla mahaan ja rapsutella ympäriinsä. Silmät vain pyörähtelevät unenomaisesti.

Iso poika syö paljon - on usein nälkä. Lähes kaikki ruoka kelpaa, jopa matolääkkeet menevät helposti. Piri haluaa ruokaillessa oman kupin.

Joutuessaan kissatalolle parikuisena, Piri oli aivan hermona ja meni pitkin seiniä. Se lienee ollut ensimmäinen kerta suljetussa sisätilassa. Siitä vekara sai myös nimensä. Piri on kutsumanimi ja muita nimiä on mm. Pirtelö, Pirpu ja Pirtsa.

Poikien kanssa tullaan toimeen, mutta tyttöjä välillä kiusataan - ihmisiä pelätään. Pesosta Piri taputtelee paikoin liiankin lujasti, mutta lopettaa nopeasti.



Pirin tulevaisuus on talon taitelijana, perheen Picassona. Suuri, aavistuksen arvoituksellinen ja hankala persoona, mutta ah, niin rakastettava! 














Feline Porta, 400g (kana)

Feline Portan kana tuoksuu tarjoilijan nenään hyvälle! Koostumus on kananlihaa 65%, kanankastiketta 35% ja loput 0,15% glukoosia. Raakarasvan osuus on 0,5%. 

Kana on revittyä, ohutta suikaletta ja mukana on paljon kosteutta. 

Tarjoilu suoritettiin klo 19.40 ja osa kissoista nautti heti ateriasta, syöden kuppinsa tyhjäksi. Pesoselle ei kelvannut. Sofi söi, nuoli lautasen, peitti ja jatkoi syömistä. 

Ruokarippeet jotka eivät heti menneet, koottiin yhdelle lautaselle. Illan ja yön aikana osa hävisi.

Ruuan terveellisyys ja sen suosiminen pitävät Feline Portanin kana-aterian arvossaan.



Asteikko 1- 5 tassua




perjantai 14. marraskuuta 2014

Jännät paikat

Pesonen kuulostelee tilannetta
On ollut hieno katsoa, kuinka sokea kissa luottaa vallitsevaan elintilaansa. Pesonen tietää, että tämä on hänen kotinsa ja välillä Petski tulee jopa ovelle vastaan. On kuitenkin hetkiä jolloin Pesonen menee hämilleen ja liika jännitys – miltei pelko ottaa vallan.

Pesonen säpsähtää ulkoa tulevia ääniä, mikäli ne ovat tavanomaista kovempia tai muuten normaalista poikkeavia hälyääniä, esim. rahinoita tms. Voimakas puhe tai lapsen kimahdukset ja kirkumiset saavat Pesosen hämilleen. Näin käy onneksi harvemmin.

Samoin käytävästä kantautuvat kolahdukset ja juoksemiset hämmentävät. Aiemmin näille saatettiin murista ja selkä kyyryssä hiivitty sängyn alle turvaan. Nyt niihin on pikkuhiljaa totuttu ja vain aivan ääritilanteissa mennään piiloon. Piiloon mennään mikäli vieraita tulee, niihin ei ole totuttu; selkä kyyryssä sängyn alle, mutta ilman murinoita.



Pesonen ja imurointi (kesto 0;53)

Kodin arkiäänistä Pesonen kiusaantuu eniten pesukoneen linkouksesta; tällöin Petsku tulee useimmiten keskelle olohuoneen lattiaa ja alkaa huutaa; haluaa kasata porukan, Sofin ja Lakun, jotta tietää kaikkien olevan ok. Imurointi sitä vastoin ei aiheuta sen suurempia pelkoja, ehkä korkeintaan pientä kiusaantumista (kun ei jaksa kuunnella imurin huminaa). Usein Pesonen pötköttää petissään, eikä nouse mihinkään imurin lähestyessä.

Tilanne hallinnassa
Hieman yllättäen yläkerran tolkuttoman pitkä remontti ei aiheuttanut Pesoselle traumoja, eikä pappa, joka lähes päivittäin käyttää paukuttavaa moottorisahaa autotallissaan. Talven tehdessä hiljakseen tuoloaan, jännittää etukäteen se klo 05.00 lumiaura joka kolauttaa suuren kouransa asvaltin pintaan ja säälittää ryystää sohjoa pois. Sitä Pesonen ei vähälumisen viimetalven vuoksi ole vielä kokenut. Kaukana ovat ajat viheltelevistä talonmiehistä. Se olisi musiikkia yhden jos toisenkin korvalle.


Pesonen lienee ollut rankemmissakin paikoissa seikkaillessaan valtatien viereisessä metsikössä, kuunnellen milloin yhä suurempien rekkojen tauotonta huminaa tai naapuritalojen koirien haukkumista. Milloin mikäkin rasahdus on pakottanut pysähtymään ja kuulostelemaan tilannetta, kunnes muu pesue on ilmoittanut reitin olevan selvä. Pesonen on selviytyjä, jolle ilomielin tarjoaa kodin jossa se tuntee olevansa turvassa.








Rainbow puupohjainen kissanhiekka (ei paakkuunnu)



Rainbow puupohjainen paakkuuntumaton kissanhiekka, tuttavallisesti pelletti on valmistettu mänty- ja kuusipuusta eli on luonnontuote, eikä siinä ole lisäaineita. Hieman kainosti tuotetta mainostetaan alhaisella pölypitoisuudella, sillä todellisuudessa pelletti ei pölise lainkaan. Pänvastoin pelletistä lähtee mukavan metsäinen tuoksu, varsinkin pissalla käynnin jälkeen. Tuoksu on hyvä! 

Imukyky on tehokas, mutta aavistuksen pissa hajoaa sohjoksi. Jätös on kuitenkin melko helppo korjata lapiolla pois. Kokemuksia on vain pissasta, sillä reilun vuoden käytön aikana ei siihen ole kakkoja tehty. Kokonaisuudessa käyttö on jäänyt vähäiseksi. 

Pelletti ei kulkeudu jaloissa, mutta joskus se taipuu äänekkääksi leikkikaluksi. Myös vessatoimenpide on melko äänekästä rapinaa, eikä se esim. yöllä jää huomammatta. 

Rainbow puupohjainen kissanhiekka soveltuu alustaksi myös koiranpennuille, jyrsijöille ja matelijoille. Kuuden litran eli n neljän kilon pakkaus on edullinen (Prisma n. 3 euroa). Valmistusmaa Suomi. Muuten niin moninainen ja mukava pelletti kärsii ankarasti todella vähäisestä käytöstä, eikä se voi olla näkymättä tassujen määrässä. 

Asteikko 1-5 tassua

     



sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Köllöttelyä eri asennoissa

Pesonen - Jättiläinen
Erinomaisen hauskaa on seurata kissojen omia persoonallisia tyylejä köllötellä, ottaa eri asentoja. Pesonen on vasta hiljattain alkanut pötkötellessään pitää toista etutassua eteen ojennettuna - aivan kuin nuori James Dean elokuvassa Jättiläinen, jossa hän rötköttää autossa karjalakki päässä, käsi rennosti eteen sojottaen. Pesonen tuntee yhtä lailla arvonsa. Tämä lienee tällä erää Pesosen tunnusomaisin asento. Tuttua on myös nähdä Pesonen pötköttelemässä kaula eteen päin kurkotettuna, pehmeällä pedin reunalla.
  

Teräsmies Piri liitää lattialla
Pirillä oli tapana jossain vaiheessa pötköttää lattialla mahalleen koko pituuttaan niin, että etu- ja takajalat olivat molemmat ojennettuina aivan äärimmilleen. Aivan kuin Piri olisi ollut lentämässä - Teräsmies tai syöksymässä oleva pesäpalloilija. Tämä asento on nyt jäänyt unholaan ja Pirin tavaramerkki on muuten vain rento tyyli.


Laku lötköttää


Laku on jostain keksinyt roikottaa itseään niin, että etutassut tulevat esim. pöydän kulmasta yli roikkuen ilmassa, vatsa littautuneena pöytää vasten ja perä istuen pöydällä. 

Jossain vaiheessa Laku pötkötti pienen penkin alla niin, että kaula osui penkin poikkipuiseen tukeen ja painoi Lakun kurkkua sen verran ettei henki kulkenut kunnolla. Sitten köhistiin ja yskittiin. Sanottiin kyllä Lakulle "ettet noin voi olla", mutta eihän se perille mennyt. Uudestaan Laku laski päänsä ja taas köhistiin. Aikansa se kesti ja onneksi se asento on nyt unohdettu.







Hannu - Golden Brown
Hannu on meillä se joka ottaa parhaiten kissan perusasennon. Hannulle se sopii, sillä asento kruunaa kullan keltaisen kissan olemuksen; Golden Brown - ei turhaan ole Hannun lisänimi. 

 Jo näillä em. asennoilla kissat ovat jättäneet meihin ikuisen muistijälkensä. Iän myötä asennot muuttuvat, kun se pennun kallo on kasvanut aikuisen kissan auttamatta suureksi pääksi, kankku on leveämpi tai muuten vain on pötsi hieman edessä. Saman vanhan pyörylän reunat tuntuvat tulevan vastaan liian nopeasti. Sitten etsitään uusi asento tai vaihdetaan paikkaa. Niin se menee. Persoonallista pötkötystä.


torstai 6. marraskuuta 2014

Kissanruoho

Siemenet odottavat hentoa
multapeittoa päällensä
On taas aika laittaa kissanruoho kasvamaan ja karvapallot liikkumaan. Kaivan vanhan muovisen piparirasian kaapista ja täytän pohjan mullalla, n. kolmen sentin kerroksella. Pinnalle sen verran reippaasti eläinkaupasta ostettua siementä (kaura tai ohra), että pinta liki täyttyy. Päälle ripottelen vielä hennon multakerroksen niin että siemenet juuri ja juuri peittyvät ja lopuksi liruttelen vettä herätteeksi. Täytyy varoa, ettei vettä lorahda liikaa, jolloin multa jää lillumaan ja helposti mätänee. Astian laitan vessan lampun päälle, jossa se pikkuhiljaa kasvaa kissoille herkuksi. Jokin valoisa ja lämmin paikka käy, kunhan kissat eivät pääse etuajassa siihen käsiksi. Ei ole vaikeaa, eikä työlästä. Astiaksi käy mikä tahansa aavistyksen laakea astia, jossa reunojen olisi hyvä olla vähintään viisi senttiä korkeat, ettei ruoho "hyppää" ylitse, kun sitä revitään ja syödään. Kokemus opettaa kyllä.

Tippa järsii tuoretta ruohoa
Hintoja kannattaa hieman tarkkailla, sillä mikäli eläinkaupasta saa siemeniä irtotavarana, tulee kasvattaminen halvemmaksi. Multa ei juurikaan lompakkoa kurita. Eläinkaupoista löytyy myös kevytrakenteisia valmispohjia, joihin lisätään vain vesi ja annetaan kasvaa. Sekin ajaa asiansa.

 Elintarvikekauppojen yrttihyllystä löytyy pienissä salaattipurkeissa valmiiksi kasvatettua vehnäorasta. Kiikkerä pieni astia kaatuilee helposti, ellei sitä tue ja hinta on aavistuksen korkeampi. Kissat tykkäävät kuitenkin nuoleskella ruohoa ja parhaassa tapauksessa retuuttavat ja kantavat sitä ympäri asuntoa. Kissa tykkää! 

Itse siemenistä kasvatettu ruoho kestää viikonkin, kun muistaa hieman antaa sille vettä. Kissat tykkäävät järsiä ja syödä sitä ja leikkiminenkin on hauskempaa kun saa väijyä ruohopuskan takana! 

Niilo haavaheinän kimpussa
Pyrimme pitämään itsekasvatettua ruohoa tarjolla koko talvikauden eli syyskuun lopulta vapun tietämille. Kesällä kannetaan ulkoa "haavaheinää" ja muistetaan madottaa kissat. 

Pesosen ei ruohoa ole oikein löytänyt ja Petskulle täytyykin napsia sopivan mittaisia ruohonpätkiä ja syöttää mikäli antaa siihen luvan. Sormien työntämisen nenän lähelle Pesonen saattaa "palkita" näykkäisyllä. Ne kissat joiden hampaat eivät saa heiniä katki on huomioitava. Tällöin on hyvä pätkäistä ruohoa sopivammaksi. Ruohon antaminen ja ruokkiminen on mukavaa. Kissojen kiinnostus ruohoa kohtaan on käsinkosketeltavissa eli käytännössä tarkoittaa sitä, että usein kissa tarttuu käpälällään käteen, joka ruohon kortta pidättelee. Laastarit siis lähelle. Kissan kyky haistaa tuore ruoho on mainio. Kannattaa kokeilla. 

  Ruoho tekee tehtäväänsä

Ruoho laittaa torvet törisemään ja usein saakin siivota ruohonsekaisia oksennuksia. Se on tarkoituskin, sillä kurjat karvapallot on hyvä saada liikkeelle. Isompi siivoaminen odottaa, kun ruohonpätkä jää yhtäaikaa kakkaan ja pyllyyn kiinni. Mattoparka saa kauniin kakkavanan helposti, kun kissa vetää pyllyä lattiaa pitkin. Mikäli kissa ei itse saa patukkaa pyllystä pois, on sitä hyvä auttaa ottamalla se itse. Vessapaperilla ja maltilla pääsee jo pitkälle.   

Ruohotalkoissa saat helposti kissaan erilaisen kontaktin kun esim. syötät kissaasi. Kissan käyttäytyminen ruohoa kohtaan on riemukasta. Se kiertää, kiehnää ja kurisee. Ruohoa odotetaan, sitä rakastetaan ja ruohotukko taskussa tekee kotiinpaluustasi juhlallisen! Kissojen tilipäivä!     





Mjau, paloina kastikkeessa (katkarapu 370 g)

Mjau - paloja kastikkeessa on edullinen market-ruoka. Koostumus on isoina ja nesteisinä paloina, jotka sisältävät lihaa ja eläinperäisiä sivutuotteita, sekä äyriäisiä ja mineraaleja. Katkarapua paloissa on 4%.

Tuote on kosteaa ja mukavan tuntuista jakaa. Säilyvyyttä tuotteelle on luvattu avaamisen jälkeen 2 vrk, mutta tuote kestää pidempään. Ruoka häviää lautaselta, mutta hiljakseen. Vain pieni piiri syö sitä.  

 Purkki on mukava. Siinä on näppärä repäisy mekanismi ja simppeli avaa-sulje ratkaisu. Siksi onkin harmi, ettei se ole kaikessa toimivuudessaan siisti, vaan väkisinkin hieman sotkee ja tahraa. 

Mjaun katkarapu on kelpo, makutottumuksista riippuva kissanruoka.

Asteikko 1 - 5 tassua








tiistai 4. marraskuuta 2014

Leikkisä Pesonen

Pesonen on kiinnostunut pallosta
Pesosen leikkipuuskat ovat hurjimmillaan kuin syysmyrskyt; voimakkaita ja arvaamattomia. Tuulen lailla Pesonen juoksahtelee oletettuja avoimia reittejä, vaanii kulman takana ja kuulostelee onko tulossa joku, jonka niskaan voisi hypähtää. Juokseminen leikin yhteydessä tapahtuu pyrähtäen ja loikkien. Pyrähdykset eivät ole pitkiä, vain pari metriä. Sokeudestaan huolimatta Pesonen leikkii paljon -  viime aikoina hieman vähemmän.

Pesonen vaanii, pallottelee ja painii. Painiminen lienee mieluisinta ja sitä harrastetaan vain Sofin ja Lakun kanssa. Paini on muuten normaalia kissojen painia, mutta Pesosen aloitteellisuus saattaa välillä yllättää. Painikutsu voi tulla aivan puun takaa. Taidolla Pesonen saa otteen, johon kaverin on helppo vastata. Väärinymmärryksiä ei pääse syntymään.


Pesonen leikkii (kesto 1;18)


Pallottelussa pallo heitetään ilmaan niin, että Pesonen kuulee sen pomppivan. Pehmeät pallot pitävät mukavan tömpsähdyksen, eivätkä ne naamaan osuessa satuta. Pehmeitä palloja Pesonen tykkää myös kannella. Kuriseva Pesonen pallo suussa on normaali näky. Pienellä pallolla myös painitaan ja sitä poljetaan. 

Muut leikit ovatkin sokeuden vuoksi liian haastavia. Osasyynä se, että muut ehtivät ensin ja omivat leikin. Pesonen on kuitenkin aktiivinen, kekseliäs ja reipas. Uusista asioista kiinnostutaan ja niitä tullaan nuuhkimaan. Pesonen pitää kyllä huolen, kun haluaa täyttää päivittäisen leikkikiintiön, käyttäen apunaan sitten meitä tai ympärillään pörrääviä kissakavereita.

torstai 30. lokakuuta 2014

Kohti talvea


"Onko nyt se talvi", kyselee Pesonen
Talviaika on alkanut. Kellojen siirto näkyy lähinnä siinä, että kissat ovat illan ruokailussa nälkäisemmän oloisia ja ruokaa odotetaan kiihkeämmin. Oli arki tai ei, niin illan ruuat ovat aina tulleet samoihin aikoihin ja nyt tunnin heittoa ei ole vielä sisäistetty. Aamulla tilanne on toinen, kun rytmi ei ole niin perinteistä ja viikonloppuisin saattaa aamuruuan saaminen hieman venähtää kokkien vapaan vuoksi.  

Pimeä tulee aikaisemmin ja se on aistittavissa Pesosen nukkumisessa. Pesonen hakeutuu herkemmin petiinsä ja muutenkin torkkuu enemmän. Kosteat ilmat väsyttävät, matalapaine painaa päätä tyynyyn. Ja kyllä ne muutkin rohjakkeet osaavat ja jaksavat nukkua! Tuhinat ja kuorsaukset värittävät loppuvuoden pimeitä iltoja ja väsymys tuntuu jatkuvan pitkälle päivään. Koipien oikomista ja korvien heiluttelua, mutta hyvästä havaitusta paikasta pidetään kiinni ja käännetään kylkeä. Maiskuttelua ja mutustelua, kun uni on johdatellut hiiren luo. Viiksikarvojen värähtelyä. Peli on selvä. 

Sofi antaa Pesoselle niskahierontaa
Nyt on parin päivän ajan illan leikit olleet melko hurjia. On juostu päättöminä ympäri asuntoa tuntematta lähinaapureiden sääliä, kolisteltu pattereita ja ikkunoita. Pitkät unet ja käyttämättömät energiat on purettava lyhyessä ajassa. Kai tässä haetaan asetelmia talvenviettoon ja sen kiertoon. Etsitään rytmiä. Aurinkoisista päivistä nautitaan jos ehditään.      






Ruoka-arvostelu:


Best-In kotoisa kissan tuoreateria - kanapata
 (2 x 185 g)

Vähissä ovat markettien kylmähyllyn kissanruuat, mutta suomalainen Best-In on loihtinut mirreille kotoisan kissan tuoreaterian. Pakkaus sisältää kaksi 185 gramman kanapataa muovikipoissa, foliokannella. Suomessa valmistettu pata-ateria sisältää kananlihaa, vettä, persiljaa, liivatetta ja on säilöntäaineeton ja tauriinitasapainoitettu. ”Arjen kiireen keskellä voit hemmotella kissaasi Best-In Kotoisa – tuoreaterioilla joka päivä”, vinkkaa paketin kyljessä hieman piilossa oleva teksti. Hieman hämillään tuntuu olevan pakkauksen kannessa oleva kissa suuren kipon vieressä; kuinka hämillään meidän testaajat ovat?

Ei ole Hannun herkkua.
Vieno kouluruuan tuoksu pölmähtää, kun repäisee foliokuoren irti. Kanapata on hieman hankalasti paloiteltavissa, sillä se on todella kiinteää. Rikottu koostumus on tonnikalamaisen pehmeäksi jauhettua.

Nokat viistävät ilmaa, mutta suurempaa riemua ei nähdä. Ruokaan ei hyökätä kiinni, vaan rauhallisesti tullaan kipoille ja maistellaan varovasti. Kaikki maistavat uutuuden viehätykseltä, mutta siihen se jää.

 Yksikään lautanen ei tyhjene. Kaikkiruokainen Pesonen kääntää selkänsä ja kävelee pois. Tässäkö tämä oli?

Ruoka yhdistetään yhteen isoon kippoon ja jäädään odottamaan uutta hetkeä. Ruoka saa seistä koskemattomana, kunnes se kuivuu ja joudutaan heittämään pois.

Kuivunutta tuoreateriaa
Viesti oli selkeä, eikä tulkinnan varaa jätetty. Samoin kävi toisellekin annokselle paria päivää myöhemmin. Houkuttelevan paketin sisältö ei kissoihin tehnyt vaikutusta ja näin tuote jäi kokeiluksi. 

Asteikko 1-5 tassua