keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Täältä tulee Catnificent Seven!

Dang dang! Rokkikukot lauteilla - kunnes kissat astuvat parrasvaloihin ja kukot saavat kyytiä! Catnificent Seven on saapunut! Dang dang!

Jos Pesosen porukka olisi bändi, olisi se jotain glamrockin 70 - lopun tapaista psykedeelistä naukumista. Hieman David Bowieta ja hieman Lou Reedin vaikeinta tuotantoa. Ripaus anarkiaa. 

Lakun äänijänteillä irtoaa keulasta solistin paikka; se selviö. Äiti/tytär kombinaatio Pesonen ja Sofi hoitavat hyvällä yhteistyöllä taustalaulun ja rämpyttävät siinä sivussa kitaraa. Maskuliininen Piri, oivalla rytmitajulla hoitaa takana rumpupatteria, eikä hienouksia ei ole luvassa. Hannu, bändin älykkönä ja kaikessa viisaudessaan soittaa bändin vaikeat ja koukuttavat bassokuviot. Catnificent Sevenin taiteellisesti lahjakkain Jetta saa olalle viulun ja pysyy samalla mielellään hieman sivummalla. Tippa on ahne manageri ja laiska keikkamyyjä. Tippa on organisaatiossa suurin sooloilija ja se lopulta kostautuu koko bändille. 




Bändin soundi on päämäärätöntä meteliä, joka ei ei missään vaiheessa pysy glamrockin genressä, vaan lähestyy lähinnä punkrockia ja tehdasmeteliä. Soittolistalla oleva Georg Malmstenin Tottelematon Tipi (piikki manageria vastaan) hajoaa tunnetusta lastenlaulusta, silmittömäksi naukumiseksi ja The Stranglersin herkkä Golden Brown (Hannulle) venyy laiskaksi laulelmaksi, joka muistuttaa tyhjää ruokakippoa. Suosituimmaksi hitiksi osoittautuu bändiä vääristävä Jaakko Tepon Pamela, jonka taustalaulaja Pesonen vääntää omille sanoille, laulaen sen korkealta ja kovaa:

"Pam-pam-pam-pam Pesonen
ai kun minä oon sitte ihana"


Bändi hajoaa alta aikayksikön. Laku on aivan liian karkea solisti (se selviää viimeistään Lakun versioidessa Muddy Watersin Hoochie Coochie Mania) ja Tippa vain makaa päivät pitkät sohvalta löytyvällä lämpöpedillä ja on häiritsevä tekijä kuin Yoko Ono konsanaan. Kaikki haluavat loppujen lopuksi toteuttaa itsekkäästi vain omia ideoitaan ja olla staroja. Bändi hajoaa välittömästi Hämeenlinnan Kissakoti Kattilan ja Joensuun Kissanloson korpikeikan jälkeen ja reilusti ennen maailmanvalloitusta. Tippa myy bändiä eteenpäin aivan liian halvalla ja ura kestää vain muutaman keikan verran. Catnificent Seven hajoaa, mutta bändin jäsenet pysyvät kavereina ja ovat loppujen lopuksi päätökseensä vallan tyytyväisiä! Mau mau!


10 kommenttia:

  1. Hyvä bändi ja manageri on oikein uskottavan näköinen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja meillä on ilo hengailla koko bändin kanssa - koko ja ajan! -henkilökunta-

      Poista
  2. Punkrockia ja tehdasmeteliä! :D

    Pam-pam-pam-pam Pesonen! :D :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät ole ottaneet vielä radiosoittoon - eikä edes kesän festareille ole kysytty!

      Poista
  3. Eikö edes yhtä kappaletta saatu nauhoitettua, niin voisimme kuunnella sitä Kisufysta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole nauhoja tallella. Nyt Jetta laulaa. Haen nauhoitusvehkeet ja yritän hiipiä... hetkinen... Ei onnistunut. Kainostelevat. Henkilökunta keskustelee bändin kanssa ja yrittää saada muutaman näytteen; voi kestää tovin. -henkilökunta-

      Poista
  4. Niin tuttu tarina :D Yhteen bändiin mahtuu vain yksi iso persoona, teidän Catnificent Sevenissä oli niitä taas kaikki 7. Keikkamyyjää myöten :D

    Ps. kiitos korvamadosta, täytynee laittaa se magnificent seven pyörimään nyt sitten ihan Spotifysta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS. Täällä pengotaan kovaa vauhtia arkistojen aarteita, josko löytyisi jokin vanha ääninäyte Catnificent Seveniltä!

      Poista
    2. PS 2: Pesosen porukan henkilökunta on nyt sen verran huolestunut Tarusta ja toivoo pikaista madostusta - kyytiä korvamadoille!

      Poista
    3. Madotus onnistui spotifyin avulla, mutta mielenkiinto kasvoi Catnificient Sevenin tuotantoa kohtaan eksponentiaalisesti ;)

      Poista