sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Yölaulaja

Yölaulaja Pesonen päiväunilla
Ilmiselvä reklamaation paikka, sillä suomenluonto.fi-sivusto ei tunne tämän talouden yölaulajaa! Pesonen ei ole päässyt samalle sivulle rantakanojen, satakielien ja viitakerttujen kanssa. 

Pesonen on ollut aina yölaulaja, melkein alusta asti. Alkuaikoina kun Pesonen piti majaansa tilapäiskodiksi muunnetussa "Vihreässä huoneessa" ja lauleskeli öisin, olimme tietysti hämillämme ja osittain hädissämme. Keskellä yötä napa paljaana juoksimme katsomaan, mikä rouvalla on hätänä? Ei mikään. 

Pesonen lauleskelee unen lävitse, joskus päivällä, joskus yöllä. Öisin laulaminen ajoittuu yleensä n. klo 24.00 ja 02.00:n väliin. Yölauleskelu on jatkunut parin vuoden ajan, mitä Pesonen on meillä ollut - viimeksi viime yönä. Laulu on vienoa ja lyhyttavuista, ensimmäisen säkeistön ollessa pisin; "miuu miuu miuu miuu". Pallonkanto lauleskeluun verrattuna öinen laulu on ensimmäisen säkeistön kohdalla sekavampaa ja pöperöisempää. Unitila vaikuttaa. Tämän jälkeen laulu jatkuu eri tulkinta variaatioina - kirahtelua, kirskuntaa tai lyhyempää miu miuta. Muut kissat saattavat kurahtaa siihen tai sitten sängystä huikataan, että "kaikki hyvin, nuku vain" ja yleensä Pesonen rauhoittuu, lopettaa lauleskelun ja jatkaa uniaan. Päivällä unilaulanta on aavistuksen harvinaisempaa.  

Paikoin laulu vaikuttaa niin raastavalta, että väkisinkin miettii onko kaikki ok ja kun menee tarkastamaan tilannetta, Pesonen joko nukkuu, venyttelee tai ihmettelee yleisön tunkeutumista lähelle. Kaikki on ok. Pesosta ei laulaminen tunnu häiritsevän. Kuitenkin tulee miettineeksi mistä laulaminen juontuu? Näkeekö Pesonen pahoja unia vai ovatko unet niin mukaansa tempaavia, että niitä pitää säestää? Onko kyseessä metsässä asumisen ajoilta jokin viestintä vai muuten vai laulattaa? Mitään yhtenäistä "tekijää" lauluille ei ole havaittu.  

Pesonen tykkää lauleskella niin hereillä kuin unissaan. Pallolaulut ovat varsin tuttuja, varsinkin silloin kun Petski etsii palloa. Se on lähinnä sitä kirahtelua, mutta välillä tulee myös pidempiä osuuksia. Äänessä on mukava olla!

Pallo löytyy paremmin kuin kirahtelee, tuumii Pesonen

Muutkin laulavat ja kommentoivat, mutta sokean Pesosen kohdalla on selvää, että äänenavaukset varsinkin hereillä ollessa on yksi tapa viestittää ja se on toimiva tapa, johon reagoidaan. Mistään media ilmiöstä ei ole kyse, vaan rehellisestä kommunikoinnista talon porukan kesken. Jokainenhan meistä aina silloin tällöin öisin hieman höpöttää, kuorsaa tai päästelee muita ääniä. Eikö? 

4 kommenttia:

  1. Meillä Lillikin välillä lauleskelee nukkuessaan, se kuulostaa enemmän sellaiselta hätääntyneeltä naukumiselta, johon yleensä reagoinkin ja käyn silittelemässä rouvan hereille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuo lauleskelu on hieman hankala kuvailla, mutta jotain samantyylistä kuin teilläkin. Kultakurkkuja!

      Poista
  2. Hassu Pesonen :) Varmaan näkee unosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vaan, että reippaasti rohisee niitä näitä; hassuhan tuo välillä on!

      Poista