Juhlakausi korkattu!

 Pesosen porukoilla on juhlakausi korkattu, niin henkilökunnan kuin kissojen puolella. Ja vieläpä, voisiko sanoa että samasta kuormasta! Henkilökunta hankki itselleen Fazerin Wiener nougat rasian, kippasi omansa pois eli kaikki suklaat kivaan kippoon ja sen jälkeen täytettiin rasiat nappuloilla. 

Nomm nomm nommm... rouskis! Sofi napostelee.

Ja vielä hämäysliike katse toiseen suuntaan, että Pökö kävelisi ohi. Toimii!

Rasia laitettiin lattialle kaikkien iloksi, mutta kävi niin että näppäräliikkeinen etujoukko tuli soolona ja tyhjensi koko putiikin. Sofi hoiti homman sumeilematta kotiin. No jonkunhan se täytyy toimeen tarttua! 

Jotta muistakaa henkilökunnat herkutella ja herkutelkaa kunnolla, kierrättäkää - siitä iloitsee koko porukka! 

Arkikuva #22

Arkikuva #22, näkymä junasta välillä Riihimäki - Tampere

 

Pökö ja rouva herra Pesonen lekurissa

Pökölle (Maura) varattiin aika virtsakivikontrollia varten ja Pesoselle tarkastus tulevaa hammashoitoa varten. Pökön edellinen kontrolli oli toukokuun alussa ja puolivuotisen silmällä pidon tuloksena olimme vallan toiveikkaita, että kaikki olisi ok. Toki kun taloudessa vedellään kissanvessaa useamman kerran päivässä, niin aina ei voi olla varma kuka käy ja milläkin tarpeella, mutta ne kerrat jotka ovat olleet varmoja Pökö-käyntejä ovat olleet rohkaisevia. Pissapallukat ovat olleet pienen kissan tekeminä kelpo kokoisia.

Pökö on vielä sen verran tuore lääkärikäynneillä oleva tapaus, että tovi pohdittiin, pysyisikö ja antaisiko Pökö käsitellä ilman rauhoitteita. Toimenpiteisiin lähdettiin hieman kokeilumielellä ja Pököhän lähti "leikkiin" hienosti mukaan. Tutut rapsuttelivat päälaelta ja palkkaa nauttivat tekivät työtänsä. Ei haitannut vaikka virtsanäyte otettiin punktiona. Pisti, mutta ei sattunut. Ei Pökö tuntunut reagoivan.

Virtsarakko ultrattiin ja se vaikutti täysin siistiltä. Ei mitään kiviin viittaavaa. Nopealla silmäyksellä näytekin vaikutti priimalta, mutta labra kertoo lopullisen totuuden. Tähän voisi heittää jonkin kevyen harteilta kivi-jutun, mutta liuetkoon se idea nyt toisaalle. 

Pesonen kopassa tällä kertaa väärin päin

Pesonen piipahti samalla reissulla hammaslääkäriä varten verikokeessa. Jostain syystä Pesonen nimenä mielletään ennemminkin herra Pesoseksi kuin rouvaksi. Kohteliaasti lääkäri kysyi oliko Pesonen herra vai onko meillä tässä rouva tutkittavana? Paino oli pudonnut viime helmikuusta 310g, eli siitä alkaen kun Pökön virtsavaivojen takia oli siirrytty light ruokaan. Pököllä paino oli ennallaan. Rivien välistä lääkäri kannusti jatkamaan samanmoista ruokavaliota.

Vaikka Pökö käyttäytyi tutkittavana tyylikkäästi oli Pesonen silti aivan toista maata. Niin levollinen, että vaikka verinäytettä hinkattiin molemmista koivista, meinasi Pesonen nukahtaa pöydälle. Ja kun kuitenkin hereillä pysyi, antoivat lekurit Petskille herkkunappeja nokan eteen. Pesonen kysymättä kohteliaisuuksia imuroi nappulat pois seisoksimasta. Reteesti vaan!

Ja niitä adjektiiveja sateli Pesosesta - herttainen, luottavainen, hieno, hyvä, mainio, lihaksikas ja hieman (ylipainoinen). Lisäksi lääkäri ei löytänyt Pesosesta mitään vikaa. 

Ei olisi Pesosen tarvinnut kopittaessa sellaista piruetti-showta järjestää, sillä koko reissu meni niin hienosti! Hyvä tytöt!

M i i i i n n n t t u u u u u u u u . . . . . (menee hetki)

 Jos joku on verkkainen, niin se on meidän Minttu (Miina). Välillä annamme kaikille kissoille naaman eteen nappuloita, niin kuin henkilökohtaisena palveluna. Syövät rouskuttavat iloisesti menemään. Nam hyvää oli. Nopein ja noppelin saattaa huomata, että sivummalla on vielä lisää, sillä Minttu vielä pohtii tohtisiko näitä omia nappuloita syödä. Ja sen ajan kun Minttu pohtii, on nappulat jo hävinneet.

Miina on todella verkkainen kaveri. Ja jos allekirjoittaneella on ajatuksen kulussa todella pitkä selkäranka, niin Miina se vasta tuumailija onkin. Tässähän tuntee itsensä nopeaksi! Onneksi Miinalle on muodostunut oma pieni ruokailu loossi, joka antaa pientä suojaa lautaselle. Siinä Minttu ehtii tuumailla ja pohtia ruokahalunsa vakavuutta. Minttu märehtii ennen ruokailua. 

Miina tuumailee

On Mintulla muutenkin hieman omanlaiset askeleet elämässä. Käyttäytymiskoodi on kopioimaton. Joku voisi sanoa Minttua hieman hönöksi, mutta hönössä on sen verran negatiivinen väre, että puhutaan mielummin luonnonlapsesta. Luonnonlapsi huitelee täysin omien vaistojen ja tunteiden mukaan. Ja se tekee Mintusta rapean persoonallisen!

Miinalla silmät pyöreänä kun näkee sisälle päin

 

Niin last season

 Viltti on niin last season. Nyt on juuri pesukoneessa pyörähtänyt ja narulla kuivunut raikkaan tuoksuinen t-paita best - sanoo Hannu. Ei kelpaa viikon liat kerännyt tai lenkkeilijän päältä revitty hiestä vettynyt t-paita, vaan puhdas se pitää olla. 

Kissataloudessa ei kissojen karvoilta pääse välttymään, mutta jonkin näköistä kontrollia voi harrastaa. Henkilökunta pyrkii tekemään nopean viikkauksen siellä missä pystyy ja missä olisi vähemmän karvoja tarttumassa. Pyykit olivat kuivuneet ja sängyn päällinen näytti olevan vapaa ja ainoa (Hannu) joka huoneessa oli, vaikutti pyörylässään levolliselta. No, eipä siinä räpäystäkään mennyt kun Hannu huomasi t-paidat ja hyppäsi niiden päälle. Viltti on paras, mutta niin tuntuu olevan t-paitakin. Siihen jäivät Hannun viikattavaksi. 

Vaihtelevia valintoja

Kissakin sen tietää, että huopamaiset viltit ovat lämpöisiä ja ovat oivia torkkuhuopia. Torkkuva henkilökuntakin tietää. Samoin villasukkamainen ja lököpöksyinen henkilökunta. Henkilökunta tietää myös kuinka kurjia huopamaiset viltit - ne tarttuvat helposti lököpöksyihin ja villasukkiin. Ja kun henkilökunta kävelee villasukkansa puhki ja siihen kuntoon, että sukat muistuttavat enemmän makkaroita kuin villatamineita, niin tarttuvat ne takiaisemman tavalla vilttiin kiinni. Ja sitten on vielä se pituusraja - mitäs olet kasvanut viltistä ulos. Olkapäitä täytyy hilata alas ja turvaan, jos meinaa koko komeudella mahtua viltin sisälle. 

Viikko sitten henkilökunnan mukaan tarttui toisenlaista kovempaa materiaalia oleva viltti ja nyt viikkoa myöhemmin se saatiin kotiin. Viikko sitten se unohtui mökin kuistille, mutta käytännössä jo kotimatkalla. 

Kaikki kivat tuoksut kiinnostavat kissoja, kuten tämä vilttikin, eli tarkoittaa meillä että kuudesta (+ yksi sijaiskotikissa) yksi kiinnostui. Kotiintulo oli jälleen tavarameren kantoa kotiin ja siihen kaupan päälle kahden viikon Hesarit, vaikka olimme poissa vain n. kahdeksan tuntia. Entinen pomoo tuo välillä vanhoja Hesareita uudelleen kiertoon luettavaksi. Tavarat lattialle, jääkaappiin ja vaaterekkiin. Mikä minnekin. Uusi viltti jäi yksin lattialle. 

Nopeasti kiljukauloille ruuat nokan eteen. Hannulle sänkyyn kun se siellä oli. Samaan aikaan kun ruokakippo toimitettiin Hannulle sänkyyn, huiskastiin vilttikin sängylle. Ruokakippo jäi Hannulta koskematta kun viltti kiinnosti enemmän. Nuuhkimista ja nokalla kaivua. Ruokahalusta ei tietoakaan.

Hannu "unohti" ruuan kun viltti tuli

Sitten Sofi hyppäsi sängyn päälle. Hannu pötkötteli viltin reunalla. Ei tullut viltistä tappelua ei, kun Sofi marssi suoraan koskemattomalle ruokakipolle. Ei tainnut vilttiä nähdäkkään. Hotkun hotkun, maisteli Sofi ruokaa ja Hannu patsasteli viltin reunalla. Hannu ei nähnyt ruokaa, eikä Sofi vilttiä. Mutta katsotaan sitten kun henkilökunta valahtaa viltin alle, kenelle se silloin kuuluu? 

Sofi "unohti" viltin kun ruokaa oli

Hieman hönönä

 Tiedättehän tunteen kun kissa touhuaa jotain mitä se ei yleensä touhua. Tällä kertaa Pesonen kiinnitti huomion kun se tavallisesta käyttäytymisestä poiketen oli hypännyt olohuoneen sohvalle ja jotain se touhusi pehmusteiden taitekohdassa. Petski tonki sohvan päällistä aivan kuin orava tonkii nurmikkoa rikki etsiessään pähkinää - hieman hönönä. Tässä tongin, enkä oikein tiedä miksi. Siinä vaiheessa kun kuvaaja tuli paikalle, Pesonen lopetti tonkimisen ja meni hieman nolon oloiseksi. Lopulta omppuvarkaan omatunnolla Pesonen luisui sohvalta pois. Joku juttu sillä oli.

Petski tonki jotain, mutta mahtoikohan tietää itsekkään