Nyt oli Pesosta leikitättynyt. Niin kiersi ja kiehnäsi kehää ja aina kun rasahti, painui kehärinkulan taakse jemmaan valmiina loikkaamaan rasahduksen "kimppuun". Hannu siellä rahisi, tuskin kuitenkaan vanhuuttaan vaan kunhan käänteli asentoa. Hannu halusi vain olla möllöttää, välittämättä Pesosen mieliteoista - tietämättä niistä. Ja ai että Pesosta leikitytti, niin kuin kipsin alla muhivaa ja kutiavaa kättä. Pesonen heilutti sukkapuikkoa ja viänsi.
Vaan ei Hannu lämmennyt vaikka Pesonen vonkasi ja vonkasi. Petski otti monta levotonta varaslähtöä, haukkasi liian kuumaa makkaraa ja kokeili painoa lokakuisella jäällä. Ei tärpännyt ei. Sätki sätki ja pätki liikettä. Piru perhana kun kukaan ei leiki.
Ja sitten hiljeni. Hannu hiippaili hiljakseen muualle. Rahiseva äänimaisema hiipui, kunnes kokonaan hävisi. Pesonen tyyntyi. Ei leikittänyt enää ei.
Leikin loppu
