Kokki kouluun

Henkilökunta kokkaili viimeisiä suppiksia (suppilovahvero) ja päätti jatkaa kastiketta tölkki-soijarouhe jutskalla. No eihän niin saisi tehdä kissataloudessa. Ei henkilökunta saisi kokatessa käyttää tölkkijuttuja. Raps. Ei saa. No eihän sitä kirjoittamatonta sääntöä sillä sekunnilla muistanut, vaan vasta kun oli sen tölkin jo avannut. Raps. Jotkut saattaisvat hihkaista perään Homer Simpsonmaisen huudahduksen. Doup! Onneksi tölkin raapaisu ei totaalista invaasiota aiheuttanut, sillä poikkeuksellisesti ainoastaan Sofi tallusteli paikalle. 

 

Sofi viltin alla

Kokki jatkoi kylmän viileästi kokkaamistaan ja ilmoitti Sofille, että tällä kertaa tämän tölkin sisältö menee henkilökunnan tarpeeseen. Viesti meni perille, eikä Sofi jäänyt jalkoihin pyörimään. Kokki sai kastikkeen porisemaan ja tohti kiireiltään piipahtaa olohuoneessa. Sofi oli puikahtanut lämpöisen viltin alle ja makasi siellä kuin mielensä pahoittaneena. No, onneksi kokki tuskin loukkasi Sofin kärppämäisyyttä, sillä Sofi viihtyi viltin allan sen verran pitkän tovin, että olemattomaksi jäänyt purkin rapsahdus ei enää vaivannut mieltä. 

Sängyn pääty

Jetta pohtii saako rapsutuksia

  

Eipä tiedetä onko hellyyden kipeydestä kyse, mutta Jetta on alkanut pomppimaan sängyn päätyyn aina aamuisin, aina iltaisin ja usein myös silloinkin kun henkilökunta vähänkin liikahtaa. Jetta on sängyn päädyssä tohkeissaan ja silmin nähden odottaa rapsutuksia. Ja useinhan Jetta rapsutuksia saakin, sillä muuten Jetta jää sängyn päätyyn kuin hölmistynyt nalli kalliolla. Sänky on muutenkin joulun jälkeen tullut tärkeäksi, sillä Jetta kanniskelee edelleen hiirtä ja narulelua sänkyyn ja antaa niille vuoron perään kyytiä. 

Toisaalta sängyn kulmalta on myös hyvät tarkkailunäkymät. Siitä näkee esim. kylpyhuoneen ovelle ja se jos mikä on strategisesti tärkeä tieto, sillä jos kylppärin ovi menee kiinni on silloin hätä. Täsmennetään, että jos ähinää ei kuuluu niin se tarkoittaa sitä ettei kylppärissä ole ketään ja se tarkoittaa sitä, että nyt joku lähtee eläinlääkäriin. Eläinlääkäripäivänä kylpyhuoneen ovi laitetaan aina ensin kiinni.

 

No piru vie, menikö kylpyhuoneen ovi kiinni

 

 

Arki rullaa

Joulu jätettiin Pesosen porukoilla taakse - tarkoittaa sitä, että kaikki koristeet ja muut jouluiset härpäkkeet paketointiin pahvilaatikoihin ja nostettiin hyllylle odottamaan seuraavaa vajaan vuoden päästä saapuvaa joulua. Kuusi sai lähteä. Kuusen kanssa saikin jännittää, sillä markkinatalous oli tänä jouluna tuonut kuuset myyntipisteille jo hyvissä ajoin ja pelko siitä että neulaset putoavat kun puu tuodaan sisälle, oli aiheellinen. Vaan kuinka kävikään. Neulaset olivat kuin liimatut ja vasta viime hetkillä niitä alkoi ropisemaan. Toki kun ropina alkoi, alkoi myös neulasia löytymään yhä kauempaa siitä pisteestä missä itse kuusi seisoi. No, kuusi oli myös joulunsa palvellut ja se sai kirjaimmellisesti lentää ikkunasta. 

 Kuusen paikalle tuotiin "kissojen oma kuusi" eli isompi raapimatolppa. Sen kummempia ihmettelyjä kuusen tai raapimatolppien siirtely ei aiheuttanut, mutta Sofi ainankin kävi tolppansa huiputtamassa. 

 

Sofi kävi huiputtamassa raapimatolpan.

 Alkoi arki ja arkiruokien kokkailu, siivoaminen ja pyykinpesu. Nyt oli pyykkinarulle eksynyt eksoottisempikin kuivatettava, sillä Rotakainenhan siellä roikkui hännästään umpimärkänä. No, Rotaikaisen mentävä reikä siinä pankolla olikin.

 

Rotakainen kuivumassa

 

 Jos loppuvuosi oli tumman synkkä sateineen, on alkuvuosi ollut vaalean kirkas sateineen. Se ei kummoista auringon pilkahdusta tarvitse kun Pesonen kipuaa sängylle aurinkoa ottamaan. Se on edelleen täysi mysteeri, mistä Pesonen tietää, että aurinko paistaa ja mistä se tietää mihin se paistaa? Lääkärissä todettiin umpisokeus, mutta pääsisikö silti jotain valoa silmistä läpi. Auringon lämpö näin alkuvuodesta on aika häilyvä teoria.
 

Pesonen nauttii auringosta

 

 

 Joulua ennen siivotaan ja joulun jälkeen sitä vasta siivotaankin. Kuusen neulasia tulee vastaan vielä kesälläkin tai sitten ne neulaset ovat vielä toissavuoden kuusesta! Mutta nyt lattialla on kasa käkkäräisiä ja harmaita karvatuppoja. Mistäs nämä!?

 

Miinaa parturoitiin

Miina paralla on aika ajoin turkki tapana takkuuntua ja päätimme parturoida Miinan turkista takut pois. Operaatio ei ole helppo, mutta kun se saa onnistumaan, sujuu se kuin polkupyörän ketjujen voitelu. Onneksi Miina, vaikka on hieman hankala käsiteltävä, on loppujen lopuksi vallan säyseä kaveri. Hoidamme Miinan takun kopittamalla ja ujuttamalla pyyhkeen kopan läpi, jolloin saamme Miinan kapaloitua niin, että pääsemme takkupaikkaan käsiksi. Sen verran Miina malttaa pysyä kapaloissa, että saamme homman hoidettua kelvollisesti. Ihan hyvää jälkeä tuli. Ja luottamus henkilökuntaankin taisi säilyä.

 Ja se syy miksi Rotakainen oli umpimärkä, näkyy seuraavassa aamulla otetussa kuvassa. Joku on halunnut nauttia aamurottansa vedellä ja Rotakainen oli yön aikana laitettu juomakippoon marinoitumaan. Saa meillä parempaakin ruokaa kuin tekstiilirottaa ja sen vuoksi Rotakainen laiettiin hännästä pyykkinarulle. 

Näin se arki on lähteynyt rullaamaan. Ihan oikeaan suuntaan! 

Nappiin meni

Pesosen porukoiden lelukorin hittilelut ovat lähinnä pehmopalloja ja niitäkin käyttää pääsääntöisesti omatoimisesti lelukorista niitä kaivava Pesonen. Vastaavia hittileluja, kuten pehmopallot on ollut hankala löytää. Henkilökunta kyllä etsiskelee kivijalkakauppojen ja myyjäisten leluvalikoimat, mutta mitään sen kummempaa ja innovaatiomaista lelua ei löydy. Mekaaniisiin tai patterikäyttöisiin leluihin henkilökunta suhtautuu nuivasti - lisäksi leluihin, joissa on selkeästi helposti irtoavia ja vaarallisia osia. Niitä on ihan turha lähteä ostelemaan riskien vuoksi. 

Viimeistään syksyn saapuessa lahja-anturit virittyvät joulu-taajuudelle ja mikäli jotain jännää sattuu kulkiessa vastaan, pidetään kaksi- ja nelijalkaiset ystävät mielessä, muuten joulun alla saatetaan olla taas hankalan äärellä, kun lahjattomiksi ei (kilttejä) kissoja haluaisi jättää.  

 

Hesyn myyjäisistä ostettu Frankie-pallo

 

Hesyn joulumyyjäisiltä löytyi yksi potentiaalinen lahja eli itsevirkattu ja huippusuosittu Frankie-pallo. "Huippusuosittu" kuulosti niin sisäänheitto kikalta, että hieman haiskahti pallon suosio. No, pallon tuotto meni hyvään tarkoitukseen ja se on jo paljon se. Toinen milteinpä epäilyttävä joululahja löytyi kivijalkakauppa Salamanterista. Pitkän juupas eipäs-pohdinnan jälkeen henkilökunta päätyi ostamaan lahjasäkkiin karvaisen hiiren, joka eittämättä on hiireksi kutsuttuna melkeinpä mutanttisen kokoinen. Rotaksihan me sitä tällä erää kutsummekin. 

Lahjan antaminen on aina kaksijakoinen tilanne. Ensin on se lahjan antajan hype ja se hype ikäänkuin näkymättömästi siirtyy lahjaa antaessa lahjan saajalle. Tykkääkö  lahjan saaja lahjasta - tykkääkö se oikeasti? No vähintäänkin avaamisen ajan.

 

Jetta ja rotta kuusen alla

 

 Joulusta on nyt kohta parisen viikkoa ja vaikka nämä em. lahjat ovat tälläerää pääosin Jetan omaisuutta, on niitä kuitenkin retuutettu oikein olan takaa! Pelkästään jo pelkän sunnuntain aikana on Jetta kantanut molempia leluja kalavalekuorrutuksella kerrottuna useamman kilometrin! Jetta ottaa lelua hännästä tai narusta kiinni ja kipittäen kantaa sitä olohuoneesta makuuhuoneeseen ja takaisin edestakaisin. Kurmottaa lelua, kurisee kantaessaan ja kurmottaa. Jos Sormusten herran Klonkku on tuttu, on Jetan touhussa jotain samaa! Parhaimmillaan touhu on sitä, että mennessä on toinen lelu suussa ja palatessa toinen. 

 

Näin se homma etenee. Jetta kuskaa rottaa

 

Jetta vienyt saaliinsa sänkyyn ja huilaa

Tuikkivin silminhän henkilökunta tuollaista leikkimisen iloa ja riemua katsoo. Ja kokee itsekin onnistumista lahjavalinnassaan. Mukovoo. Nappiin meni!