Varovaista tutustumista

Syyskuu 2013 alkoi molemminpuolisella tutustumisella. Melko pian huomattiin, että Pesonen on sokea. Ei havaintoa, kun heilutti kättä silmien edessä. Pää ei liikkunut käden tahtiin laisinkaan. Se laittoi meidät uuteen asemaan. Aikaisempaa kokemusta sokeasta kissasta ei ollut, mutta tarinoita sokean kissan täysivaltaisesta elämästä oli luettu. Pesonen näytti pärjäävän mainiosti, emmekä olleet huolestuneita. Emme, vaikka maha tuntui pyöristyvän kovaa vauhtia. Miten sokea kissa hoitaa synnytyksen? Tai sitten emme ehtineet huolestua, sillä koko pentukatras tuli pikkuhiljaa rohkeammaksi, kun saivat vakituisesti ruokaa ja lämpöä. Tottuivat tilanteeseen. 

Railakasta menoa. Pesonen keskellä.

Metsässä asuneita kissoja piti ymmärtää, eikä kaikkia ihmiselle totuttuja itseestäänselvyyksiä auttanut täräyttää ajattelematta. Perinteisen perjantai imuroinnin jätin ensimmäisellä kerralla väliin. Ei uskaltanut laittaa pölykonetta huutamaan. 

Sen kun oli hieman huokaissut homman toimivuuden perään, päätti Pesonen kiivetä tuuletusikkunan päälle. Sokea kissa katonrajassa, heiluvan tuuletusikkunan päällä! Kodin tekstiileistä on ennenkin ollut apua ja nopeasti tyynyä noutamaan. Kuin prinsessan kenkä, varovasti saatiin Pesonen rohkaistua tulemaan tyynylle ja sitä kautta turvallisesti alas. Otimme hieman takapakkia homman toimivuudesta ja tilanteen rauhoittumisesta. Tarkkana sai olla.

Pesonen saanut kurkkuunsa painikaverin

  Seuraavana päivänä haimme kellarista verkko-oven, jonka asensimme välioveksi. Aiemmin välissä oli ollut pahvi ja/tai ovi, jota pidettiin kokonaan kiinni. Nyt pentue pääsi tarkkailemaan meidän ja talon muiden kissojen elämää. Tuoksuja ja tilanteita. 

Seuraavana yönä heräsimme valtavaan pamahdukseen! Olimme poistaneet pentue huoneesta kaikenlaista irtotavaraa ja kun meno muutenkin oli yltynyt, olimme poistaneet esim. tauluja. Vaan yksi oli jätetty ja se juuri tiputettiin yöllä, suuret ja raskaat kehykset, lasisella pinnalla. Olin luullut taulun pinnan olevan muovia, mutta näin ei ollut. Pesonen makasi hiljaa nurkassa, lasin- ja kehyksenpaloja aivan naaman edessä. Onneksi mitään ei käynyt. Selvisimme säikähdyksellä, eikä Pesonenkaan tuntunut sen kummemmin järkyttyneen. Pesosen tapana oli selvästi reagoida vieraassa paikassa vaarallisiksi koettuihin tilanteisiin olemalla hiljaa paikallaan.  

Kissoja stressasi myös jo alkukesästä alkanut remontti suoraan yläkerrassa, jossa mm. porattiin talon rakenteisiin useampaan otteeseen. Meteli oli huumaava. Äänet tulivat yllätyksenä, eikä remontin lopusta ollut tietoa. Remontti jatkui pitkälle loppusyksyyn ja alkutalveen. 

Kissat, niin omat kuin kotihoidossa oleva pentuekin, pääsivät verkko-oven ansiosta varovaisesti tutustumaan toisiinsa. Pesonen kasvatti mahaansa hieman sivummalla, milloin missäkin pahvilaatikon kolossa tai pesässä. Tilannetta tarkkailtiin ja alan kirjallisuutta tutkittiin. Laskettiin päiviä.