Pesonen ja Sofi - Äiti ja tytär

Sofin syntyminen 1 1/2-vuotta sitten tuossa viereisen pöydän alla on mahdollistanut hienon mahdollisuuden tarkastella äidin ja ja tyttären välistä suhdetta. Nyt tänä päivänä, ei kuitenkaan osaisi sanoa, että juuri Pesonen on Sofin äiti, sillä suoranaisesti Pesonen ja Sofi eivät sitä näytä. Eivät ole niin läheisiä kuin olisi osannut odottaa. 

Sofi pentuna, äiti Pesonen taustalla

Sofin synnyttyä syyskuussa 2013, Pesonen tarjosi kaiken lämmön, turvan ja ravinnon mitä Sofi tarvitsi elämänsä ensimetreillä, eikä myöhemminkään Sofia torjunut, kun pennulla oli tarvetta mm. ravinnon saannissa. Sofin suuri askel oli se, kun se  kiipesi kissatason ylimmälle tasolle ja nukahti sinne. Lukuunottamatta aivan ensimmäisiä pentupäiviä on Sofi nukkunut yksin. Pesosen sokeus on tuskin siihen vaikuttanut, sillä talon muutkin tyttökissat hakeutuvat makuusijoilleen itsekseen. Tyttöjen tapa. Vastavuoroisesti pojat nukkuvat häikäilemättä karvatusten.

Syntymisestä meni n. kolmisen kuukautta kun Pesonen huomasi Sofin pärjäävän. Toisin sanoen Pesonen myös luotti meihin. Sofi itsenäistyi nopeasti, eikä se tuntunut Pesosta haittaavan. Kun Pesonen lopulta ymmärsi että Sofi pärjää, putosi Pesoselta selkeä taakka harteilta. Pesonen rentoutui. Samalla Pesonen pääsi jatkamaan omaa elämää, keskittymään omaan pärjäämiseen.

Nykypäivänä Pesosen ja Sofin äiti-tytär-suhteesta selkein merkki lienee syöminen. Sofi on kaikkiruokainen, sen Pesonen on opettanut. Tytöt syövät muiden ruokien ohella samoja ruokia, joihin muut eivät koske. Mm. kivipiira, lihapullat, broilerin sydän kuuluvat valikoimiin. Sofi on oppinut, että kaikkea voi maistaa. Muuten ruokailu tapahtuu itsenäisesti. Mikäli kohdalle sattuvat, syövät Pesonen ja Sofi vierekkäin, mutta erityisemmin eivät toistensa seuraan hakeudu. Loppujen lopuksi on aivan sama, kuka vieressä on.

Pesonen tarkastaa Sofin turkkia

 Sofin Pesonen tunnistaa turkin ominaistuoksusta välittömästi, kun taas pikkuveljensä Lakun, Pesonen joutuu tarkistamaan takapään nuuhkaisun kautta. Niin Lakun, kun talouden muut kissat kohdatessa, Pesonen ottaa varoaskeleen, kun taas Sofin kohdalla Pesonen pysyy tyynenä. Fiksuina esim. Niilo ja Hannu yleensä kurahtavat ja näin Pesonen tunnistaa kuka vastaan tulee tai ohitse kulkee. Jetan kohdalla Pesonen tunnistaa askeleet.

Pesonen painii ja leikkii mielummin Lakun kanssa. Sofi pysyy omissa oloissaan. Kuitenkin turkin hoitoa tehdään mielellään Sofin kanssa. Eikä se ole mitään puolihuolimatonta nuoleskelua, vaan kunnon kuuraamista selän niistä osista, joihin oma notkeus tai kieli eivät yllä. 

Pesonen

Sofin naukumiseen Pesonen reagoi, mutta nykyään harvemmin ja hitaammin. Enää ei tarvitse jokaista parahdusta lähteä juoksemaan ja tarkastamaan tilannetta, onko Sofi kunnossa. Pesonen tietää, että Sofi pärjää ja osaa pitää puolensa. Pesonen on oppinut tuntemaan pentunsa. 

Pesosen ja Sofin suhde on lämmin. Pesonen on ollut hyvä vastuullinen äiti, joka palkkioksi saa viettää tyttärensä kanssa lokoisia päiviä, napsutellen kylki kyljessä maukkaita murkinoita. Samalla Pesonen saa äityiden ohella viettää omia nuoruuden päiviä. Sofin tyttären rooli on sujunut ilman turhia kapinoita. Itsenäistyttyä Sofi on ottanut elämmässään roolin, jota se kantaa mallikkaasti. Molemmat antavat toisilleen tilaa, mutta tarpeen vaatiessa ottavat myös toisensa huomioon.