Päiväkirjamerkintä 7.9.2013

Päiväkirjamerkintä: 7.9.2013 Pesonen kiipesi tuuletusikkunan päälle

 

Pesonen "vihreässä huoneessa" 2014

Tasan pari vuotta sitten Pesonen asusteli vielä porukkansa kanssa kotimme pienessä vihreässä huoneessa. Huone oli eräänlainen ”karanteenihuone”, sillä löytöeläintalolla oli tuolloin sieni-infektio epäilys, joka pelättiin tarttuneen talon kissoihin. Näytteet oli otettu ja kissat pesty. Tulosten saaminen kesti parisen viikkoa. Lopulta sieni epäilys paljastui virheelliseksi, sekä kissatalon, että Pesosen pesueen kohdalla.

 Huone, jossa kissat olivat vasta viikon verran tässä vaiheessa majailleet, oli pienehkö ja sitä piti ajoittain tietysti tuulettaa. Ainoa järkevä tuuletuskeino oli avata tuuletusikkuna, jossa on hyttysverkko ja rautainen räppänä; molemmat kiinteitä rakennelmia. Meno oli välillä ollut hurjaa, varsinkin pentujen kohdalla, mutta hurjimman tempauksen järjesti Pesonen. Kaikessa hiljaisuudessa oli Pesonen kiivennyt hyttysverkkoa pitkin tuuletusikkunan oven päälle, n. kahden ja puolen metrin korkeuteen ja keikkui siellä tietämättä missä on! Se ei koskaan selvinnyt, kuinka sokea Pesonen oli oven päälle lopulta päässyt. Ritilän ja liikkuvan räppänän oven väli on haastava näkevällekin kissalle. 

Onneksemme huomasimme, todennäköisesti melko pian, tilanteen ja ryhdyimme pelastustoimeen. Hetki oli siinä määrin kriittinen, sillä Pesonen oli selvästi jo hätääntynyt ja hermostunut etsien reittiä alas. Tassut hapuilivat ilmassa, mutta eivät osuneet mihinkään – samalla ovi liikkui levottomasti Pesosen alla. Ensin yritimme saada Pesosen uskaltautumaan astumaan tyynylle, mutta se ei tuottanut toivottua tulosta. Ehkä hyvä niin, sillä siitä olisi ollut suora jatkumo alas pöydän kulmaan tai kiipeilytelineen reunaan; tuntematonta pudotusta se pari metriä. Pennut olivat menneet jo hyvissä ajoin piiloon, sillä sähellys ja ahdistus kasvoivat huoneessa. Pelko lisääntyi, että Pesonen hyppää oven päältä itse alas.

Tämän jälkeen otimme nopeasti kissojen muovisen kuljetuskopan, josta poistimme oven. Toinen meistä seisoi pöydän päällä sen verran että yletti Pesosen korkeudelle, työnsi kopan nenän eteen ja toinen tuuppasi pyllystä. Pesonen meni heti koppaan. Käsi äkkiä kopan suuaukon eteen, ettei Pesonen hätäpäissään hyppäisi kopasta ulos, vasta kun koppaa laskettiin vielä alas. Koppa ja kissa saatiin lopulta turvallisesti lattialle. Pesonen taisi tietää tilanteen vakavuuden ja hieman järkyttyä, sillä se oli vielä kopassa parin tunnin ajan tapahtuneen jälkeen. Jatkossa Pesonen ei enää tapaillut tuuletusikkunan ritilöitä. 

Kahden viikon päästä tapahtuneesta Pesonen synnytti Sofin.

Tippa akvaarion päällä, taustalla Laku

Aikaisemmin n. kymmenen vuotta sitten tapahtui lievempi pelastusoperaatio, toisen kissan kanssa. Olimme ikkunaremontti evakossa vanhempieni luona yhden yön ja paikka oli kissoille sen verran vieras, että huoneet piti nuuhkia ja tutkia kissan uteliaisuudella. Tippa notkeimpana ja parhaiten hyppäävänä loikkasi pari metrisen vaatekaapin päälle ja löysi sieltä sen kuuluisan ”kissan mentävän raon”, kurkkasi rakoon ja päätti tutkia sen. Kuului luiskahdus ja kissa valahti vaatekaapin taakse. Välittömästi kun Tippa oli huomannut tehneensä vakavan virhearvion, alkoi valitus. ”Ei täältä pääse pois”, huusi Tippa. Vieressä lattialla oli sopivan kokoinen käytävämatto, jonka junttasimme kaapin taakse. Tippa tarttui välittömästi mattoon kiinni, jopa niin nopeasti ettei matosta oltu saatu vielä edes kunnon otetta, kiipesi karheaa pitkin ylös ja pääsi pois. ”Ei tässä mitään. Hieman pimeää oli... Tattis”, oli luettavissa Tipan kylmän viileistä kasvosta.

Toiste Tippa ei kaapin taakse mennyt ja yö oudossa paikassa sujui lopulta hyvin.