Joulun vietto

Pökö vahtii, että kortit menevät oikeisiin osoitteisiin

  

Joulu on parhaimmillaan liki ympärivuotinen juttu. Ei olisikaan yhtään pöllömpää pitää joulun alemyynneissä silmällä jo ensi vuoden joulua, vaikkapa nyt esim. rikkoutuneen kynttelikön hankkimista. Tässähän joitakin vuosia sitten mummon perintökynttelikkö pääsi kaatu..., horjahtamaan ja se ripsahti rikki. Nyt niitä saisi edullisesti. Mutta viimeistään joulun vietto pääsee kunnolla nitkahtamaan eteenpäin kun ensimmäiset joulumarkkinat pidetään tai vähintäänkin silloin kun joulukorttien kirjoittamisella ja lähettämisellä alkaa olemaan sen verran kiire, että ne ehtivät nippa nappa vielä joulumerkkien nuoltaviksi. Parhaimmillaan Pesosen porukoilta on lähtenyt kolmisenkymmentä korttia, mutta nyttemmin se on tyrehtynyt puolella. 15 korttia lähti. Posti saisi sen verran edes auttaa joulukortti liikennettä, että pienentäisi hieman karannutta postimerkin hintaa - edes jouluksi. Joulu kuitenkin koostuu perinteistä.

Muovisella joulukuusella on eittämättä paikkansa esim. allergioiden vuoksi, mutta Pesosen porukoilla kuusi on oikea niin kauan kuin se vaan on mahdollista. Tänä vuonna kuusi maksoi n. 30 euroa. Vielä kun R-kioski oli kadun kulmassa ja siellä oli kuusenmyyjä, parhaimmillaan kuusi saatiin kahdella eurolla! Eikä ollut 70-lukua, vaan ihan diginatiivien 2000-lukua. Seuraavana vuotena taisi olla viisi euroa! Ikimuistoisin kuusi on ollut pujottelukeppiä ohuempi serbialainen kuusi, joka alkoi lämmetessään elämään. Se alkoi poksumaan. Viime vuosien kuuset ovat olleet sen verran tuuheita, ettei yksikään kissa ole niihin kiivennyt. 

 

Sofi kuuntelee outo ryminää - kuusi tuodaan sisälle

Tänä jouluna kuusi on saanut olla rauhassa sen saapumisesta aina näihin päiviin asti. Pesonen oli ainoa, joka kävi tupaan kannettua kuusta hieman nuuhkaisemassa. Kuusen koristeet ovat saaneet yhtä huopakoristeen pudottamista lukuunottamatta olla myös rauhassa. Sekin oli sellainen vahinko pudottaminen. Isohko kello laitettiin tarkoituksella roikkumaan hieman alemmaksi, mutta ei se ole kissojen osalta soinut kertaakaan.  

Myös Miina hieman kuulostelee mitä talossa rymistellään.

Kissojen kiltteyden ansiosta voimme pitää nykyään pöydillä joulukoristeitakin. Olkipukkiin ei ole kukaan koskenut tai pienikokoisten tonttujen lakkeihin. Pahvi-tontut toki laitettiin kissojen ulottumattomiin, sillä niillä on raajat vuosien varrella sen verran runneltuneet, etteivät enempää osumia kärsisivät ottaa. Yksi joulumme perinteitä on pienten, n. tulitikkuaskin kokoisten pahvisten tonttujen piilottaminen - kumpaisellekin on viisi piilotettavaa tonttua. Toinen pysyy "piilossa" eli kylpyhuoneessa ja sillä aikaa toinen piilottaa omat tonttunsa. Sen verran on sääntöjä, että tonttuja ei saa laittaa sellaiseen paikkaan ettei niitä näe. Kuulostaa helpolta löytää, mutta ei sitä välttämättä ole. Mikäli tonttuja ei meinaa löytää, voi antaa vihjeitä tai jotenkin helpottaa löytämistä. Polttaa polttaa, kylmenee kylmenee... Verhot kannattaa pitää auki, niin on naapureilla ihmettelemistä! Yllättävän hauskaa puuhaa.

 

Kymmenen tonttua odottaa piilottamista

Leikkaavat sakset kertovat tulevasta herkusta

 Joulu on herkuttelua. Niin kissoille, kuin henkilökunnallekin. Seiti saa porukan sekaisin. Jääkaapin tiivisteet ovat melko ohuet, kun seiti on kaapissa. Porukka on levotonta. Ja kun tulee aika tarjoilla seiti, täytyy se ensin käydä pilkkomassa kylppärissä. Mums mums mums. Pähkinöistä lähtee eri ääni. Pähkinät ovat henkilökunnalle. Herkutellaan kukin tavallaan.

Itse aatto on lopulta melko hektinen. Ruokailu on liki katastrofi, sillä niin paljon tulee kaikkea ja monta. Vatsa on ihan uuden edessä. Ennen henkilökunnan ruokailua on ruokittu kissat ja toivottu, että saavat kupunsa täyteen ja sillä energialla menevät lepäilemään. On saunat, joulurauhat, haudat, lumiukot, kahvit ja taas kahvit jne... Sitten tulee vielä pukki. No, ihan kaikki ei toteudu, mutta osa kuitenkin. Arkea ei vaan osaa katkaista kuin kytkimestä. Mutta kun aattoilta hämärtyy, laskeutuu samalla jotain taianomaista pölyä. Kuusenvalot, outo äänimaisema, tuoksut... Kaikki rentoutuvat.

 

Sofi viettää aattoiltaa

 

 How am I supposed to get any sleep when they stuff my pillow full of YEOWWW!!! Eli jokseenkin näin: Miten ihmeessä saan unta, kun he tunkevat tyynyni täyteen yeoooowiaaa!!! Eli pukki toi kissoille kissanminttua. Ja isomman hiirilelun, jota Jetta tuossa par´aikaa juosten huoneesta toiseen. Pukin käytyä lahjat avataan ja samalla kun lahjoja avataan, menevät narun sun muut vaaralliseksi koetut jutut roskasäkkiin. Niiden kanssa pelataan varman päälle. Muuten paperit levitetään lattialle ja kissat saavat möyriä niissä niin paljon kun tahtovat. 

 

Jetta saanut minttu-lahjan

 

Aaton jälkeen tulee se vuoden paras päivä. Aamusta alkaen on koko päivä aikaa ihmetellä ja olla vaan. Kissat nukkuvat niin että viikset väpäjävät. Hannu on ottanut paikkansa sohvalta Miinan kanssa. Paitsi että hämyssä henkilökunnan musta mytyssä oleva fleecetakki on aivan kerällä olevan Miinan näköinen. Miina onkin makuuhuoneessa. Ihmettelee pihan hiljaisuutta. Pesonen on parkkeerannut patterin luokse siirrettyyn laatikkoon - viettää siellä pitkät tovit joulusta. Pökö makaa henkilökunnan päässä. Näyttää nukkuvan siinä, kokin kanssa.  

 

 

Pökö katselee harvassa olevaa "sinistä hetkeä"

 

Tunnit kuluvat. Muodostavat aamut, illat ja vuorokaudet. Mutta joulu ei poistu moneen päivään. Joulu pitää kyntensä vielä arjen puskiessa päälle. Kuusi ja koristeet pitävät jöötä. Ruoka maistuu. Hiiri on joululahja ja se on nyt muisto aaton ilosta ja siitä seuraavista päivistä. Pidetään vielä joulusta kiinni. Arjelle on ihan tarpeeksi almanakassa päiviä. Hyvää tätä joulua! 

 

 

Miina ja ..., uppista; fleece ja Hannu

 

 

Pesonen nauttii pyhistä

 

- - - - - - - - - - - - H y v ä ä j o u l u a! - - - - - - - - - - - - -

Tervehdys ystävät! Pesonen porukoineen rauhoittuu hiljakseen viettämään joulua mm. seitin, sydämen, porkkalan, piparin ja tiikerikakun parissa. Kuka mitäkin mutustaessa. Vaikka joulu on rauhoittumisen aikaa, pienet palloaskareetkin ovat sallittuja, lukeminenkin on aika villiä. Nyt mukavaa, makoisaa ja rauhallista joulua kaikille blogiystäville, heidän kavereille, metsän eläimille, kissoille, kanoille ja kaikille muille. Hyvää joulua!

 

Pesosen ja porukan kuulumiset

 Pesonen piipahti jokin aika sitten lääkärissä tutkituttamassa korvan juuressa olevan useamman millin mittaisen patin. Siitä otettiin näyte ja se lähetettiin Patovettiin. Laboratoriotulokset löydökset kertovat patin olevan hyvälaatuinen epiteliaalinen kasvain ja todennäköisimmät diagnoosit ovat trikoblastooma ja basaalisolukasvain. Huokaisu on huokaisu ja hyvä niin. Patti on syytä kuitenkin poistaa ja aika on jo varattu ja se saatiin tammikuun loppuun. 

Nyt on joulukuu päättymässä ja joulun perinteet ovat porukoilla jo niin pitkällä, että kuusessa palavat valot ja oksissa keikkuvat pallot ja kulkuset. Kulkuselle löytyi tänä jouluna kuusesta jopa niin hyvä oksa, että periaatteessa kissan terhakka häntä saattaisi kilauttaa sitä. Vaan mitä vielä. Piu paut nämä veijarit kuusesta tahi sen koristeista ole kiinnostuneita. Parhaaksi palkinnoksi, jos oikein tulkitsee, on nousemassa huoneisiin vaihtunut hämy ja sen tuoma hiljaisuus. Ihminen rauhoittuu ja kissa kiittää. 

Pikku hiljaa olemme yhtä. Tassuttelemme hiljakseen ja käperrymme sohvan perukoille rohisemaan. Ja kun nousemme, suuntaamme ruokapisteelle. Vessassa käyminen on jo aika raju juttu. Muuten pötköttelemme ja pöhötymme. Ja jos jossain kolahtaa, säpsähdämme, mutta ensi kerralla emme jaksa siitä välittää. Kaikki me täällä olemme naama virneessä.

  

Kuusi on juuri saapunut ja Pesonen sen noteerannut. Okei se on siinä. 

Lähde: laboratoriolähete 

 

Pesosen patti tutkittavana

 Vaki lääkäriasema on sen verran lähellä - autolla kaksi minuuttia, kävellen kuusi - että emme ottaneet autoon radiota ollenkaan. Jep, vielä on sellaisia autoja, joissa ei radio ole kiinteä varuste. Sen vuoksi annoimme Pesoselle tehtäväksi laulaa, mutta eihän tuo laulaa luikauttanut. Odotimme että sieltä olisi tullut vähintäänkin Cindy Lauperia. 

Silloin kun mennään lääkäriin,silloin ei totta tosiaan lauleskella. Päällimäinen tarkoitus oli ihan vaan käydä senioritarkastuksessa, ottaa verikoe ja natkutella hieman luita. Vakavampi syy lienee tuo patti Pesosen korvanjuurella. Patti on ollut siinä jonkin aikaa - ensin se on ollut pienempi ja pelkkänä rupena, mutta nyttemmin se on aavistuksen kasvanut. Syy huoleen, emme tiedä, eikä tiennyt tohtorikaan, mutta näyte otettiin ja se lähti tutkittavaksi Patovettiin. Näytteen saamisessa kestää 1-2 viikkoa. 

 

Lääkärissä ropattu patti näkyy kuvassa oikean korvan katveessa

 

Pesosen vointi on ollut hyvä. Ruoka maistuu ja kakka kulkee. Paino on pysynyt samoissa kiloissa. Kuunneltiin ja väänneltiin, eikä mitään outoa havaittu. Itseasiassa Pesonen todettiin hyväkuntoiseksi senioriksi. Verikoe arvot olivat priimaa. 

Pesonen on kiltti kävijä. Pesonen luottaa lääkäreihin ja omaan väkeen. Hoitopöydällä oma väki rapsuttelee Pesosta ja se rauhoittaa. Koska Pesonen on sokea, on tilannetta luettava koko ajan. Hätääntyessä Petski saattaa "pingahtaa" eteenpäin tietämättä mihin menee ja hoitopöydällä näin ei saisi tapahtua. Eikä näin ole koskaan tapahtunutkaan. Kuten em. Petski on kiltti kävijä. 

 

Ruoka maistuu reissun päälle - ruoka maistuu kaikille

Odottelemme näytteiden analysointia ja toimimme tietysti sen mukaan mitä sieltä tulee. Pesonen nukkuu tuossa metrin päässä vakio paikallaan.... jaa, eipäs nukukkaan... nousi ylös ja miettii mitä tekisi... on hieman unessa... kuuntelee... ottaa pari askelta, jatkaa matkaa. Todennäköisesti kohta alkaa huuto ja Petski tulee pallo suussa takaisin olohuoneeseen. Jep. Kaipaa rapsutuksia. Palaillaan!