Joulun vietto

Pökö vahtii, että kortit menevät oikeisiin osoitteisiin

  

Joulu on parhaimmillaan liki ympärivuotinen juttu. Ei olisikaan yhtään pöllömpää pitää joulun alemyynneissä silmällä jo ensi vuoden joulua, vaikkapa nyt esim. rikkoutuneen kynttelikön hankkimista. Tässähän joitakin vuosia sitten mummon perintökynttelikkö pääsi kaatu..., horjahtamaan ja se ripsahti rikki. Nyt niitä saisi edullisesti. Mutta viimeistään joulun vietto pääsee kunnolla nitkahtamaan eteenpäin kun ensimmäiset joulumarkkinat pidetään tai vähintäänkin silloin kun joulukorttien kirjoittamisella ja lähettämisellä alkaa olemaan sen verran kiire, että ne ehtivät nippa nappa vielä joulumerkkien nuoltaviksi. Parhaimmillaan Pesosen porukoilta on lähtenyt kolmisenkymmentä korttia, mutta nyttemmin se on tyrehtynyt puolella. 15 korttia lähti. Posti saisi sen verran edes auttaa joulukortti liikennettä, että pienentäisi hieman karannutta postimerkin hintaa - edes jouluksi. Joulu kuitenkin koostuu perinteistä.

Muovisella joulukuusella on eittämättä paikkansa esim. allergioiden vuoksi, mutta Pesosen porukoilla kuusi on oikea niin kauan kuin se vaan on mahdollista. Tänä vuonna kuusi maksoi n. 30 euroa. Vielä kun R-kioski oli kadun kulmassa ja siellä oli kuusenmyyjä, parhaimmillaan kuusi saatiin kahdella eurolla! Eikä ollut 70-lukua, vaan ihan diginatiivien 2000-lukua. Seuraavana vuotena taisi olla viisi euroa! Ikimuistoisin kuusi on ollut pujottelukeppiä ohuempi serbialainen kuusi, joka alkoi lämmetessään elämään. Se alkoi poksumaan. Viime vuosien kuuset ovat olleet sen verran tuuheita, ettei yksikään kissa ole niihin kiivennyt. 

 

Sofi kuuntelee outo ryminää - kuusi tuodaan sisälle

Tänä jouluna kuusi on saanut olla rauhassa sen saapumisesta aina näihin päiviin asti. Pesonen oli ainoa, joka kävi tupaan kannettua kuusta hieman nuuhkaisemassa. Kuusen koristeet ovat saaneet yhtä huopakoristeen pudottamista lukuunottamatta olla myös rauhassa. Sekin oli sellainen vahinko pudottaminen. Isohko kello laitettiin tarkoituksella roikkumaan hieman alemmaksi, mutta ei se ole kissojen osalta soinut kertaakaan.  

Myös Miina hieman kuulostelee mitä talossa rymistellään.

Kissojen kiltteyden ansiosta voimme pitää nykyään pöydillä joulukoristeitakin. Olkipukkiin ei ole kukaan koskenut tai pienikokoisten tonttujen lakkeihin. Pahvi-tontut toki laitettiin kissojen ulottumattomiin, sillä niillä on raajat vuosien varrella sen verran runneltuneet, etteivät enempää osumia kärsisivät ottaa. Yksi joulumme perinteitä on pienten, n. tulitikkuaskin kokoisten pahvisten tonttujen piilottaminen - kumpaisellekin on viisi piilotettavaa tonttua. Toinen pysyy "piilossa" eli kylpyhuoneessa ja sillä aikaa toinen piilottaa omat tonttunsa. Sen verran on sääntöjä, että tonttuja ei saa laittaa sellaiseen paikkaan ettei niitä näe. Kuulostaa helpolta löytää, mutta ei sitä välttämättä ole. Mikäli tonttuja ei meinaa löytää, voi antaa vihjeitä tai jotenkin helpottaa löytämistä. Polttaa polttaa, kylmenee kylmenee... Verhot kannattaa pitää auki, niin on naapureilla ihmettelemistä! Yllättävän hauskaa puuhaa.

 

Kymmenen tonttua odottaa piilottamista

Leikkaavat sakset kertovat tulevasta herkusta

 Joulu on herkuttelua. Niin kissoille, kuin henkilökunnallekin. Seiti saa porukan sekaisin. Jääkaapin tiivisteet ovat melko ohuet, kun seiti on kaapissa. Porukka on levotonta. Ja kun tulee aika tarjoilla seiti, täytyy se ensin käydä pilkkomassa kylppärissä. Mums mums mums. Pähkinöistä lähtee eri ääni. Pähkinät ovat henkilökunnalle. Herkutellaan kukin tavallaan.

Itse aatto on lopulta melko hektinen. Ruokailu on liki katastrofi, sillä niin paljon tulee kaikkea ja monta. Vatsa on ihan uuden edessä. Ennen henkilökunnan ruokailua on ruokittu kissat ja toivottu, että saavat kupunsa täyteen ja sillä energialla menevät lepäilemään. On saunat, joulurauhat, haudat, lumiukot, kahvit ja taas kahvit jne... Sitten tulee vielä pukki. No, ihan kaikki ei toteudu, mutta osa kuitenkin. Arkea ei vaan osaa katkaista kuin kytkimestä. Mutta kun aattoilta hämärtyy, laskeutuu samalla jotain taianomaista pölyä. Kuusenvalot, outo äänimaisema, tuoksut... Kaikki rentoutuvat.

 

Sofi viettää aattoiltaa

 

 How am I supposed to get any sleep when they stuff my pillow full of YEOWWW!!! Eli jokseenkin näin: Miten ihmeessä saan unta, kun he tunkevat tyynyni täyteen yeoooowiaaa!!! Eli pukki toi kissoille kissanminttua. Ja isomman hiirilelun, jota Jetta tuossa par´aikaa juosten huoneesta toiseen. Pukin käytyä lahjat avataan ja samalla kun lahjoja avataan, menevät narun sun muut vaaralliseksi koetut jutut roskasäkkiin. Niiden kanssa pelataan varman päälle. Muuten paperit levitetään lattialle ja kissat saavat möyriä niissä niin paljon kun tahtovat. 

 

Jetta saanut minttu-lahjan

 

Aaton jälkeen tulee se vuoden paras päivä. Aamusta alkaen on koko päivä aikaa ihmetellä ja olla vaan. Kissat nukkuvat niin että viikset väpäjävät. Hannu on ottanut paikkansa sohvalta Miinan kanssa. Paitsi että hämyssä henkilökunnan musta mytyssä oleva fleecetakki on aivan kerällä olevan Miinan näköinen. Miina onkin makuuhuoneessa. Ihmettelee pihan hiljaisuutta. Pesonen on parkkeerannut patterin luokse siirrettyyn laatikkoon - viettää siellä pitkät tovit joulusta. Pökö makaa henkilökunnan päässä. Näyttää nukkuvan siinä, kokin kanssa.  

 

 

Pökö katselee harvassa olevaa "sinistä hetkeä"

 

Tunnit kuluvat. Muodostavat aamut, illat ja vuorokaudet. Mutta joulu ei poistu moneen päivään. Joulu pitää kyntensä vielä arjen puskiessa päälle. Kuusi ja koristeet pitävät jöötä. Ruoka maistuu. Hiiri on joululahja ja se on nyt muisto aaton ilosta ja siitä seuraavista päivistä. Pidetään vielä joulusta kiinni. Arjelle on ihan tarpeeksi almanakassa päiviä. Hyvää tätä joulua! 

 

 

Miina ja ..., uppista; fleece ja Hannu

 

 

Pesonen nauttii pyhistä