Arkikuva #28

 

Arkikuva # 28, Pakettiauto, Tampere

Möksämuisteloita

Joku "tiesi" kertoa, että kesä päättyy tähän elokuun viimeiseen viikonloppuun. Google sanoo, että kesä päättyy kolmivaihteisesti: kalenterikesä, terminen syksy ja tähtieteellinen kesä. Tämä arvio saa riittää, mutta onhan se vähän niinkin, että ainankin Pesosen porukoilla kesä jatkuu vielä pitkään, vähintäänkin muistoissa. Puhuvathan kaikki aina lapsuuden intiaani kesistä ja se tarkoittaa että kesät jatkuvat läpi elämän. Nyt laitetaan muistelot Pesosen porukoiden kesälomasta, varsinkin möksällä (mökillä) käynnistä.

 

 

Kolme viikkoa viivyttiin; lähtökohta oli parista päivästä aina hamaan tappiin asti. No, pomo olisi varmaan kysellyt neljän viikon jälkeen. Nopeasti tuo lähtökohdan vähimmäismäärä taipui viikoksi, kahdeksi ja lopulta kolmeksi. Johan kissojen kopitus on sen verran tapahtumarikasta, ettei sitä parin päivän välein tehdä. Lomalla ei stressata.

Kahdessa erässä ajeltiin kissoja kodin ja mökin väliä. Tutut laulut ja pahoinvoinnit. Tie ei ole mikään paras pätkä ajella mutkineen ja töyssyineen, mutta onneksi se on suht lyhytaikainen. Ei kuitenkaan niin lyhyt, etteikö Miina ehtisi sillä taipaleella töräyttämään suolensa tyhjäksi. Tällä kertaa Miina teki sen vaan kerran.

 

Miina

Periaatteessa koko alkukesän satoi, mutta meitä helli aurinko ja lempeät kelit - intiaanit pysyivät onneksi kumpujen takana. Kuitenkin varmuudeksi mukaan lähti myös tuuletin, sillä ilta-aurinko putoaa järkyttävän kauniisti juuri talon pitkälle sivulle ja kuumemmalla ilmalla se paketoi sisäilman tuskallisen kuumaksi..., ellei...

Tässä vaiheessa palaillaan alkukesään, jolloin olimme rakentamassa isompaa kissatarhaa talon nurkalle. Mittoja otettiin, puita haalittiin ja elementtejä tuotiin iso lasti. Isompi tarha jäi tekemättä, mutta jotain halusimme kissoille. Teimme puolitarhan eli verkotimme osan kuistista, josta on välillinen yhteys raikkaaseen ulkoilmaan. Samalla kuistista tuli pari neliötä lisää temmellystilaa. Se ei kuitenkaan olisi riittänyt mikäli lämpötilat olisivat nousseet. Rapiat +20 asteen lämmöt nostivat sen verran sisälämpötilaa, että jotain oli pohdittava. Avattava ikkuna oli ja elementtejä oli. Ikkunasta vaan olisi suora yhteys ulos ja sehän ei kissataloudessa passaa. Pilkoimme yhden elementin ja saimme siitä loistavan suojan ikkunaan. Happea tulvi taloon ja kissat pääsivät nuuhkimaan raikasta maaseutu ilmaa - kunhan ensin uskalsivat, kaupunkikissoja kun ovat. Pelottavaahan tuo kun maisema ikkunan takana olikin aito. Perhoset ikkunan edessä olivat oikeita, viiksikarvoja taittava tuuli oli oikea ja ihminen, joka pihalla käyskenteli oli oikea...! Ihminen! Niinpä, taisimme tavata omat kissat ensimmäistä kertaa. Siltä se ainakin vaikutti. Sofilla ja Pököllö olivat silmät suuret ja Miina päätti varmuuden vuoksi suhista. Tapaamisessa oli molemmin puolin nielemistä. Loppujen lopuksi "avoin" ikkuna oli jymymenestys. Porukan sokeat kissat, Jetta ja Pesonen ottivat pitkiä pötköttelyjä ikkunan äärellä. Kesä halasi isolla sylillä. 

 

Sofi rohkeni tulla katsomaan uutta ikkunaa

Ja lopulta Pökökin uskaltautui nuuhkimaan

 

Jetta. Jetalla oli aavistujsen haastetta, sillä Jetta on nykyään sekä sokea, että kuuro. Mutta nopeasti Jetta oppi pääväylät ja hamusi itselleen tuvan keittiön pöydän, jossa nukkui vanhalla VR:n viltillä pitkät ja rennot tovit. Juuri siinä johon leikattujen sanomalehtikaistaleiden lomasta ilta-aurinko osuu. Sanomalehtikaistaleet ovat ikkunassa lintuja varten, etteivät ne törmäile. Makuuhuoneen "avatulta" ikkunalta nostimme Jettaa alas, mutta tuvan keittiön pöydän reitin Jetta oppi nopeasti. Jetta nautti mökkeilystään.

 

Jetta ruokailee

 

Pesonen. Pesonen, porukan toinen sokea on oppinut paremmin liikkumisen salat. Pesosella ei ollut mitään hätää. Ellei hädäksi lasketa pallon katoamista. Pesoselle tuotiin uusi pallo, kun henkilökunta piipahti nopeasti pesemässä pyykkiä. Eikä kulunut vuorokauttakaan, kun Petski kurisi uusi pallo suussa! Pesosella oli oma peti lattialla, mutta siinä vaiheessa kun yöt hieman viilenivät, nousi Pesonen mm. rahille nukkumaan. Ja aina tarpeen ja mielen mukaan Pesonen vaihteli pötköttelypaikkoja. Kylmimmät hetket taitettiin lämmittämällä uunia. 

 

Pesosen ensimmäinen pallo hävisi jossain vaiheessa

 

Siivous. Siivous hoidettiin manuaalisti. Rikkalapio on käytetyin esine. Imuria ei siitä lähtevän melun vuoksi käyttäneet. Mutta ei se sitä tarkoittanut, etteikö oli "imuroitu". Käytimme 70-luvulta tuttua Matto-Mikkoa! Matto-Mikko hoiti homman kesäloman tarpeellisuudella. Siinäkin oli kissoilla hieman erilainen kokemus.

 

Matto-Mikolla hoidettiin isompi siivous

 

Sofi. Meillä kävi myös vieraita. Kissatäti ja Täti piipahtivat. Yllättäen Sofi oli se porukan säikky. Ei kai tänne kukaan voi tulla. No kun tuli, kun oli kerta kakkua hankittu ja kutsu lähetetty. Kyllä Sofi kokonaisuudesta nautti, mutta pientä epävarmuutta oli. Epävarmuus paljastui mm. nukkumapaikalla, joka oli sängyn laidan ylitse menneen peiton takana. Ei Sofi piilossa ollut, vaan päinvastoin, sillä Sofin selkä pullotti peittoa puolikkaan jalkapallon verran. Eikä Sofi ollut moksiskaan peiton läpi rapsuttelusta. Myös Sofi tykkäsi ihmetellä ikkunaukon aarteita. Sofi oli porukasta myös se joka loopujen lopuksi viihtyi kuistin terassilla parhaiten. Paikalla joka on välittömästi ulko-oven vieressä.

 

 

Sofi ilta-auringossa

 

 

Pökö. Pökö tykkäsi aina kun henkilökunta oli sisällä. Hieman riippuvuutta. Pököllä riitti aktiviteettejä, osallistumalla mm. omenoiden soseuttamiseen, matkustamalla henkilökunnan selällä, jahtaamalla tähkää, jahtaamalla perhosta jne.. Muutama perhonen pääsi makuuhuoneen ikkunasäleiköstä läpi, mutta yksikään perhonen ei viottunut. Kaupunkikissoja kun ovat, perhonen oli pelottava. Useimmin perhonen piipahti vain sisällä ja palasi omatoimisesti ulos. Pahinta Pökölle oli matkanteko. Ei tule Pököstä reissukissaa, sillä Pököllä tulee autossa melko nopeasti pahoinvointia. Pahoinvoinnista ei mökillä ollut tietoa. Uteliaisuus voitti!

 

 

Pököä väsyttää

 

Pökö omenasoseen laaduntarkkailija

 

Miina. Miina viihtyi todella paljon. Päivien kuluessa Miina pehmeni ja melkein suli henkilökunnan jalkoihin. No ei se niin mennyt, mutta saahan sitä haaveilla. Miina suli Sofin kanssa ja rakensi jonkin käsittömän yhteyden Sofin kanssa. Niin nukkuivat samassa siskonpedissä, kylki kyljessä yhtenä keränä. Miina oli toinen, joka viihtyi myös kuistin tarhassa. Miina viihtyi niin hyvin, ettei enää välittänyt pihalla rampanneesta henkilökunnasta, joka aina välillä pölmähti yllättäen suhisevan ötökkäverhon takaa.

 

 

Miinan vuoro olla ilta-auringossa

 

 

Punkit. Melko nopeasti huokasimme helpotuksesta, kun emme ehtineet rakentaa kissoille pihalle tarhaa. Tarha olisi ollut heinänkorren rajalla ja alttiina punkeille. Sisällä olokaan ei punkeilta säästänyt, sillä kerran Hannun korvan juurta möngersi punkki. Henkiökunta huomasi sen ja ehti nappaamaan punkin ennen ihoon porautumista. Henkilökunnan osalta punkit menivät tasan 2-2. Siihen päättyi kertalaakista rikkakasvien kitkeminen, eikä sikään riittänyt. Tuntui, että tontti kuhisi punkkeja. Jos täytyy tehdä punkkitarkastuksia, ikänäkö pitäisi kieltää. 

 

 

 

 

Hannu. Hannu oli Miinan lisäksi se joka viihtyi todella hyvin. Tarkoitta sitä, että kyllä kaikki viihtyivät hyvin, mutta Hannu ja Miina silminnähden. Tiedättehän kun kissa hymyilee. Hannu viihtyi vaikka täytti mökillä ollessa 18-v! Ikä lienee muuttavan nautintojen lähteitä. Hannu oli rento. Sitä Hannu on ollut mökillä aiemminkin. Hannu tuntee olonsa kotoisaksi ja luottaa henkilökuntaan. 

 

 

Hannu nauttii lahjoistaan - Sofiakin kiinnostaisi

 

 

Henkilökunta. Henkilökunta lepäsi myös. Kolmeen viikkon ei käytännössä tehty mitään, vaikka piipahdimme Tapanilassa Kissakarnevaaleilla, Loviisassa syömässä, Porvoossa kahvilla, markkinoilla ja murkinoilla. Kirppistelyä ja kahvittelua. Pääosa lomasta meni olleillen. Istuskelua ja ihmettelyä. Voiko vielä olla hiljaista ja kaunista. Henkilökunta söi hyvin. Grilli oli päivä toisensa perään kuumana ja sauna kuumempana - pitihän jossain peseytyä. 

 

 

 

 

Kaverit. Kissatäti ja Täti kävivät. Juhlittiin Hannua tai muuten vain. Vähintäänkin kahvit juotiin. Muitakin kavereita oli vaikkain harvakseltaan. Perhosia lehahteli paljon. Samoin Simoja. Simo on sisilisko. Simoilla oli useammassa kohtaan pihaa perheitä. Tutuimmaksi tuli hyljätyn generaatorin kopin luona asustellut perhe. Perhettä seuratessa opimme esimerkiksi sen, että sisiliskot osaavat hypätä. Porukkaan kuului kaksi vanhempaa Simoa ja vähintään neljä pienempää. Iso liuta oli kuoriaisia ja paljon sammakoita. Sitä vastoin isompia kavereita ei tällä erää nähty. 

 

 

Simo

Simon kaveri

 

Pökö on sitä mieltä, että jotain vielä uupuu...

 

Puimuri. Pakkohan tässä on vielä paljon odotettu puimuri mainita. Puimuri, tuo järvi-Suomen kuikka. Puimureiden kumu täytti niin monesti elokuisen kesäillan. Sekametsän takana aukeavalla pellolla ääni läheni ja loittoni. Oli vaikea ennustaa milloin puimuri kaartaa aidan takana aukeavalle pienelle peltoaukealle. Saapumista ennustettiin rinta rinnan sääennusteiden kanssa. Tänään, huomenna, joko se on käynyt. Henkilökunta teki puimurin saapumisesta liki ylimaallisen tapahtuman. Ja sitten kun se lopulta saapui, ei citykatit oleet siitä juurikaan kiinnostuneita. Vasta kun puimuri tuli aivan aidan taakse ja tuntui, että se tulee seinästä läpi, kissat vaivaantuivat mulkaisemaan mikä siellä mölisee. Ei mörise vaan mölisee. Ei ollut Hellraiser tai Rambo IV, vaan oli ihan tavallinen Sampo. Todellisuudessa Hannu tuossa juuri huikkasi, että kyllä me sitä vähän pelättiin, mutta hyvin sen peittivät. 

 

 

Nyt tapahtuu jotain - Sofin ja Pökön mielestä.

 

 

Siellä se nyt menee, puimuri. Maaseudun citykatti. 

 

 

Kesä tuli, kesä meni, mutta meillä se tuntui kestävän hieman pidempään. Tämä kesä jatkuu vähintäänkin muistoissa ensi kesään asti. Kissat olisivat voineet tehdä kolmesta viikosta hankalan, mutta päättivät pärjätä toistensa kanssa ja henkilökunnan kanssa. Niin oli mukavampaa!

 

 

Tattis lomasta!

 

 

 

Roskien vienti reissu

Täällä mökkimaailmassa jätehuolto toimii hieman eri tavalla kuin kaupungin vaativassa ympäristössä. Ja jätettä tuntuu tulevan kuitenkin ihan yhtä paljon, ellei jopa enempi. Näin isomman kissatalouden (kuusi kissaa) suurimpia yllätyksiä on nimenomaan tuo jätteiden määrä; hirveä määrä purnukkaa ja pussia. 

Jälleen kerran oli astiat tulleet täyteen ja niitä täytyi lähteä raijaamaan kylille isompiin astioihin. Hienoa että kierrätys toimii! Jotenkin tuntui, ettei parin kilometrin jätteiden kuljetus tällä erää riitä, vaan teki mieli hieman pidempää autoretkeä. Vähintäänkin sellaista johon saa ympättyä mukaan edes yhden kahvipaussin. 

Turvallisuus etunenässä logikaalla kävimme ensin Kotipiirissä, josta tiesimme löytävämme asillisen kissamukin - toisen tilalle. Entisen mukin korva narskuu, eli on juuri irtoamassa. Eli uusi muki lähti Kotipiiristä mukaan - ja yksi kappale juureen leivottua ruisleipää. 

Matka jatkui ja vastaan tuli suunnitellusti Juustoportin levähdys. Aiemmin Juustoportti on tarjonnut todella mainioita vegaanisia wrappeja, mutta lienevät  poistuneet hyllyltä kysynnän vähyyden vuoksi. Itse asiassa tiski huusi tyhjää, eli ei oota vegaanisen tarjonna osalta. Vegaanit, nuo narkkareiden jälkeen vihatuin porukka (kirjoittajan lisäys; englantilaisen tutkimuksen tulos). No, toiseksi vihatuimman porukan edustajana kysyin kassalta vegaanista kahvitarjontaa ja kas, ystävällisesti tarjoutuivat pienen pohdinnan jälkeen tekemään sämpylät. Ehkemme olleet niin vastenmielisiä. Sen on ylipäätään huomannut, että aina kannattaa kysyä. Vastaukset ja reaktiot ovat usein vähintäänkin mielenkiintoisia. Asiakkaalle lopputulos on ollut n fifty-sixty. Tai Porvoon mitta...

Ei ollut yllätys, että kahvi piristi. Ja se sömpylä. Vilpitön kiitos. Sen voimin jaksoi pyörähtää Finlaysonin pop-up myymälässä etsimässä n. seitsemän vuotta sitten markkinoilla ollutta kauluspaitaa. No, selvähän se, ettei sitä enää ollut, mutta siitä oli hauska keskustella kun kassatäti tuli kuulumisia kyselemään. Löytyikö mitään? Ei. No kun huomasin, että olet kissaihminen. Joo. No meillä on tuolla sukkia, kissasukkia. Ai. Jokseenkin noin keskustelu meni ja poistuimme uusilla sukilla - toiset puoleen hintaan. 

Ja vielä kaupan kautta pyörähdimme takaisin lähtöpisteeseen. Ei roskien vienti tarvitse tylsää olla!

 

Tuliaisia roskis reissulta

 

 

Merkkipäivät

 

 Hannu 

18-vuotta 18.8.2026 

Matkoilla (mökillä) 

Kissamainen tuliainen Kissakarnevaaleilta

Edellisessä postauksessa kerrottiin kuinka Pesosen henkilökunta piipahti Tapanilassa Kissakarnevaaleilla ja toi sieltä mm. autolle tuliaisen. Niinpä, kissatouhu on  kokonaisvaltaista ja jos tuntuu, että auto tarvitsee tuliaisen, niin sen se myös saa. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin tuliainen on osittain myös henkilökunnalle, sillä se saattaa parhaassa tapauksessa pitää budjettia kurissa. 

Sovitaan nyt kuitenkin, että tuliainen tuli nimenomaan autolle, sillä tuliaiseksi hankittu parkkikiekko pidetään autossa, eikä esim. keittiössä perunakattilan vieressä. Kiekko tulee kyllä tarpeeseen, sillä nykyisessä käytössä ollut kiekko on sen verran löysä, että se saattaa mennä väärään aikaan ihan vaan kun sen asettaa tuulilasin pieleen. Nyt tämä uusi kiekko on testattu ja hyväksi todettu. Eli pitänee budjetin kurissa. Tai vähintäänkin se on sitten oma vika, jos aika merkataan väärin ja siitä sakotetaan. 

Värejä oli monia, mutta keltainen hyppäsi silmille. Kiekkoon piirretty kissa ja kissan tokaisu "revin sen kuitenkin", ovat sen verran pehmeät, ettei niiden luulisi provosoivan parkki-Pirkkoa. Melko huono päivä täytyy pirkolla olla, jos kiekko alkaa ketuttamaan. Ja kiekon takaa löytyy vielä käyttöohjeet, jos on päässyt unohtamaan. 

Näin ne tuliaiset hiipivät talouteen ja nyt on autossakin yksi kissatuote lisää.  

 

 

Kansainväisen kissapäivän Kissakarnevaaleilla kuulimme myös skuupin

Menolippu Tapanilaan, kiitos. Nyt kun raidekiskot on rakennettu maaseudullekin, niin pääsimme piipahtamaan Tapanilaan Kissakarnevaaleilla. Ja sekös sopi näin kansainvälisen kissojen päivän ohjelmaksi. Paikalla, hienossa Tapanilan kylätilassa oli mm. Kyproskissat ry, Rekku Rescue ry, vegaaninen herkkukahvila, Jonna Niva luennoimmassa ja tietysti arvontaa - no, arvontaonnesta ei tartte sen kummempin kertoa. 

Kissakarnevaalit, Tapanilan kylätila

 

Nämä tällaiset pienimuotoiset myyjäiset/tapahtumat ovat lähestulkoon aina lämminhenkisiä. Kahvia juodaan pahvimukeista, lähiseudun tutut tapaavat ja oppivat tuntemaan toisistaan enemmän, lapsiperheet viettävät laatuaikaa jne... 

 

Kengät jätettiin aulaan, ettei arvokas puulattia kulu. 

 

Pesosen porukalle tämä oli mainio päiväretki. Kahvit hörpättiin ja herkut syötiin. Vastasimme kyselyyn, ostimme niitä arpoja, muutama joululahja tarttui haaviin ja auto sai uuden kissamisen parkkikiekon. Siinä ohessa kuuntelimme Jonna Nivan luennon kissojen hyvinvoinnista. Ja tietysti rahat menivät hyviin tarkoituksiin. Win- win-tilanne. Ja mikä se skuuppi on! 

 

Luento kissojen hyvinvoinnista - teksti ja kaavio Jonna Niva

 

Koska elokuvateatteri Orion kärsi 2023 vuonna peräti kolme vesivahinkoa, meni teatteri remonttiin, eikä tänä syksynä siellä järjestetty perinteistä elokuun 8.pvän Kissaelokuvapäivää. Mutta kylläpä! Kissaelokuvapäivä on tulossa! Se järjestetään toistaiseksi vielä epävirallisen tiedon mukaan 10.10. Ohjelmistoa odotellessa. 

Vielä on päivää jäljellä - riippuen aikavyöhykkeistä. Kaikille mukavaa kansainvälistä kissojen päivää!  

Kymmenvuotis kekkereillä

 Pesosen henkilökunta sai valjastettua Kissatädin autonkuljettajaksi hämeeseen - isompi auto, isommat tuliaiset:) Kaunis oli kesäpäivä, kun lasti huristi läpi viljapeltojen ja mansikkapaikkojen. Pälkäneen rauniokirkkokin oli vihdoin saanut lasikattonsa. Oudoltahan se näytti, mutta parempi näin. 

 

Hätäkissala 10-v

 

Pälkäneellä majaa pitävä Hätäkissala vietti 10-vuotisjuhlaansa. Onnea! Mielummin sinne kuin Flow-festivaaleille, jossa Cat Poweria, saatika Cat Stevensiä ei näkynyt - sitä vastoin Hätäkissalan juhliin, jossa esiintyi Seppo Hovi kavereineen! Olen nyt istunut samalla tuolilla kuin Seppo Hovi. Siinä on huokailtavaa kun illalla painaa päänsä tyynylle. Kiitos esityksestä, oli laadukas kattaus musiikin helmiä!

 

Pälkäneen rauniokirkko

 

Siellä se on - Seppo Hovi. Kavereita unohtamatta.

Pihajuhla oli pienimuotinen, mutta lämminhenkinen. Puheensorinaa kuunneltiin kahvin lipittelyn ja kakun syönnin ohessa. Siinä sivussa kokeiltiin arpaonnea, sekä ruletin, että perinteisen paperi-arvan muodossa. No, onni ei matkaan tällä kertaan mahtunut. Sitä vastoin tuuri kävi, että paikalla oli vesipullon kanssa myös "tatuoinnin" tekijä. Suih suih ja paina sitä - kaunis kuva kissasta tallentui käsivarteen. Eikä meinaan lähtenyt heti suihkussa pois. Katu-uskottavuus pisteitä ropisi rutosti. 

 

 

Myös kissoja pääsi tietysti morjestamaan. Silittelyä, rapsutusta ja leikitystä. Osa oli omissa oloissa ja osa oli sosiaalisella tuulella. Kukin tyylillään.

Kiitos mukavasta päivästä ja työstä kissojen paremman huomisen johdosta! 

 

Kissalan asukki. 

Pesosen kuulumisia

Käytäväpallo alkakoon!

 

Pesosen vointia ollaan seurattu koko ajan. Parempaahan se ei ole menossa. Turkki on mennyt aavistuksen huonompaan kuntoon ja Pesonen nuoleskelee välillä enemmän kuin normaalilla nuolemisella. Lisäksi Pesosen suunnistusvaisto on heikentynyt, mutta ruoka- ja vesikipot kuitenkin löytyvät. Ja ruoka maistuu. Lisäksi leikkipuolella pallopelin taika on säilynyt. Pesonen käy edelleen itse kaivamassa lelukorista pallon ja kurnuttaa sitä. Lopuksi Petski kantaa pallon olohuoneeseen, pudottaa sen maahan ja tekee siitä "rääkymällä" ilmoituksen. Olkaa hyvä. Tattis. Ja Pesonen saa rapsutuksensa. 

Realismia on se, että tämä kesä on Pesosen kanssa viimeinen. Ihmeitä tapahtuu, mutta tosiasioille ei mahdeta. Mutta niin pitkään porskutetaan ja pidetään mukavaa, kun siihen on mahdollisuus. Näin tehdään. 

 

Kröö kröö kröö, olen valmis

 

 

Pet club - kissanpeti

Hannu tulee katsomaan, mitä Pökö pököilee

 

Forssa 11 kpl, Kajaani 17 kpl, Kemi 10 kpl jne... Näin paljon on Pet club - kissanpetejä em. Rustan myymälöissä jäljellä. Mutta Riihimäellä on nyt yksi vähemmän. Se on meillä! Itse asiassa Pesosen porukoilla on näitä jo pari, sillä kissat tykkäävät niistä. Hittituotteeksikin mainostettu. 

Tarjolla on useampia värejä eli ainankin beigeä, harmaata ja punertavaa. Korkeus pedillä on n 15 cm ja pyörömitta n 40 cm. Materiaali kostealla liinalla pyyhittävissä olevaa polyesteriä ja puuvillaa - sisus kuitumateriaalia. Peti on sisäkäyttöön. 

Peti on vallan tyylikäs, jopa niin tyylikäs, että se saattaisi soveltua muuhunkin terkoitukseen kuin kissanpediksi. Innokkaimmat kutojat saattaisivat pitää siinä lankakeriä tai se voisi muuten vain soveltua sisustuselementiksi. Mutta muuhun käyttöön sitä emme nyt anna, vain ja ainoastaan kissojen mukavuuteen. 

Pökö jatkaa pököilyä

 

Hitti tahi ei, niin meillä peti on käytössä. Ja voisi kuvitella, että syksyn hiipuessa pedille tulee enempi tunkua. Niin tuntuvat olevan mukavia ja vetoa pitäviä pedin  korkeahkot seinämät. Myös iitä plussaa, että peti pitää hyvin muotonsa eli peti on napakka. Hintaa pedillä on lohduttava 12,90:-.

          Pedissä on mukana tukevan narun päässä isohko pallonmötikkä, joka pääosin on saanut olla rauhassa, mutta jolle jatkossa voisi hyvinkin kuvitella kupsutusta. Pois sitä mötikkää ei saa, mutta pedin ulkopuolelle sen saa helposti.    

 Pökö rakastui petiin välittömästi, eikä juurikaan laskenut muita edes kokeilemaan. Hannu piipahti kaihoisasti katselemassa, mutta katseluksi jäi. Sittemmin ovat muutkin päässeet peteleimään. Ja isompana kissana, esim Sofi, mahtuu petiin kerälle hienosti. Hyvä hinta-laatu suhde toteutuu ja asiakas ja maksaja ovat tyytyväisiä.

  

Forssa, Kajaani, Kemi - meidän henkilökunta kävi Riihimäellä.

      

Juhannusviikolle palaaminen

 

 

 Palaillaan vielä viikontakuiseen juhannusviikkoon ja mökkeilyyn. Se meni periaatteessa samalla tavalla kuin viime kesän ensimmäinen reissu eli Miina heitti ensimmäiset tortut koppaan ensimmäisellä kilometrillä ja loput tortut loppumatkalla. Se tuoksu ei siis ollut myöhäistä kevätlannoitusta. Sofi ja Pesonen hoitivat radion homman. Möksällä tapahtui taas möksän ihme, eli naket olivat heti kättelyssä kuin kotonaan. Jos Jetta kiljuu kotona useamman kerran päivässä verenpaineitaan, möksällä vastaava määrä oli viikossa. 

 

Jetta ruokailee

 

Suurin muutos lienee Jetan kanssa, koska Jetan näkö on suurimmalta osin hävinnyt, niin Jetta tunsi olonsa välillä hieman orvoksi. Kulkeminen oli haasteellista ja Jetta viihtyikin isot osat omissa oloissa, suht samoilla sijoilla. Öisin Jetta haki turvaa nukkumalla henkilökunnan vieressä - Pökö nukkui henkilökunnassa eli naaman päällä. 

 

Pökö päiväunilla pöydän päällä

 

Kirjosieppo ihmettelee vierasta

 

Rauhallista oli. Ei kolinoita tai autojen ääniä. Kerran ruohonleikkuri säksätti. Uutuutena tarjottiin kissoille mahdollisuutta käydä saunan jälkilöylyissä, mutta se ei näitä citykatteja kiinnostanut. Sauna olisi ollut sisätiloissa, eli sen suurempaa vaivautuneisuutta ei olisi tarvittu.

 

Sofi empii saunaan menoa - eikä mene

 

Henkilökuntakin pärjäsi. Kaupungin kuona poistui hiljakseen ja tilalle tuli ihan tavallinen kuona. Pesuvesi lämmitettiin muuripadassa ja ruoka valmistettiin juhannuksen lähetyessä yhä useammin grillillä. Iltaisin istuttiin ulkona ja seurattiin lehtokurpan reviirilentoja. Isommat linnut lensivät jo päivällä. Ja hukka-aika täytettiin vuohenputkia kitkemällä. 

 

 

Viikon aikana luontohavaintoja tehtiin lehtokurpan ja kirjosiepon lisäksi - yksi rusakko, sisilisko, joitakin perhosia ja sudenkorento. Eli selvästi vähemmän mitä kaupunki tarjoaa. Pari päivää sitten olohuoneen ikkunan takana peura popsi kasvillisuutta.  

 

Ei uskoisi, mutta Miina rentoutuu

Logistiikka lienee ollut haastavin, sillä kuuden kissan tavarat vaativat pari reissua. Pieni auto, vähän tilaa. Onneksi kelit suosivat jotakuinkin. Tien mutkille ja kuopille ei sen sijaan paljoakaan mahda, muuta kuin kaasujalan nostoa pahimmissa paikoissa. Tosin normaalia vauhtia pitämällä tuntui pääsevät montuista yhtä lailla.

 

Hannu on mutkaton mökkeilijä

Mökki on mökki, eikä kukaan tuntunut siitä kärsivän. Kotiutuminenkin tapahtui mukavasti. Kaikki löysi heti paikkansa ja varsinkin Pesonen oli energisellä päällä. Kissan muisti on peleillä todistettu ja toivottavasti mökki on mukavana muistoissa! 

 

Takaisin kotona ja Pesonen hulluilee