Ongelmat jatkuvat

Lakulla pissavaivat jatkuvat

Viikonlopun jälkeen tuli Lakun kohdalla takapakkia. Itse viikonloppu meni hyvin; pissat tulivat oikeaan paikkaan peitettyinä, vaivatta ja hyvän kokoisina. Ainoa ongelma oli antaa tulehduskipulääke, jossa kolme annosta oli annosteltu yhteen ruiskuun. Annettavan annoksen koko oli 0,1 ml. Se meni pitkin ”seiniä”.

Maanantaina pissojen koko sitten pieneni ja niiden paikkakin oli muualla kuin kissanvessassa. Tiistaina pissaan ilmestyi verta. Verta ei ole ollut aiemmin ja nyt se oli silmin havaittavissa. Pissalla käynnit tihenivät ja veren määrä lisääntyi. Lopulta pissalla käyntejä oli keskiviikkoaamuna, jolloin uusi aika lääkärille oli tilattu, n. nelisen kertaa tunnissa ja mm. sängyn päälle oli aamun aikana pissattu neljästi. Pissojen koko oli vain n. pikkurillin pään kokoista.

Niilo miettii Lakun vointia

Laku on ollut koko ajan reipas eikä ole esim. oksennellut. Hoitajan pyytämää pissanäytettä ei tällä kertaa saatu toimitettua etukäteen, eikä lääkärikäynnin aikanakaan sellaista otettu. Lakun rakko oli aivan tyhjä. Tyhjä rakko oli siinä mielessä huojentava tieto, koska lähestyvät pyhät pitävät lähiseudun eläinlääkäriasemat suljettuina.

Antibiootit oli tähän asti saatu annettua sovittuun tapaan, mutta se tulehduskipulääke oli jäänyt pariin kertaan. Nyt antibiootti vaihdettiin Oriprimista Kesumiin ja tulehduskipulääke Tramal vaihtui Loxicomoksi. Tulehduskipulääkkeen annostelun saa tehdä itse. 

Laku väsyneenä lääkäripäivän rasituksista

Lääkärissä käynnin jälkeen on Laku jälleen käynyt vessassa suht normaalisti. Pissa on lähes oikean kokoista ja siinä ei ole verta, lisäksi Laku peittää pissansa. Ohipissoja ei ole tullut. Antibiootit ovat tällä kertaa makupillereitä, joita saattaa olla helpompi antaa ja tulehduskipulääke on itse annosteltavissa, joten senkin luulisi olevan helpompaa.

Näillä uusilla eväillä jatkamme pojan hoitamista. Toivottavasti kaaret vahvistuvat ja osuvat oikeaan paikkaan!

Lakusta Liru-Lasseksi

Lakusta tuli Liru-Lasse

Laku aloitti jokin aika sitten kiusallisen merkkailun. Aluksi emme tienneet kuka merkkailee, mutta lopulta kun merkkailua alkoi tapahtumaan yhä enenevissä määrin, selvisi Laku tekijäksi. Lopulta oli "normaalia", että Laku kävi vessassa, jonka jälkeen merkkasi välittömästi, eli  Laku ei ollut saanut vessakäynnillä rakkoa tyhjäksi. Oli syytä tilata aika lääkärille.

Lääkärikäyntiä helpottamaan meitä pyydettiin toimittamaan alustava pissanäyte jos mahdollista. Ajatus tuntui aluksi hullunkuriselta, sillä ei Lakulle saa kippoa tai löylykauhaa alle. Hoitaja neuvoi kokeilemaan tyhjää ja puhdasta pientä pissa-astiaa, joka on vuorattu mm. leivinpaperilla tai kelmulla. Mitä kukakin käyttää. Kun olimme suojanneet hyllyn päällä olevaa merkkailupaikkaa puolikkaalla sitruunalla, joka oli pienessä muovipussissa ja siitä huolimatta siihen oli tullut pissa, niin päätimme kokeilla samaa, mutta ilman sitruunaa. Laku ei voinut vastustaa rapisevaa muovia ja näimme saimme pienen pissanäytteen. Pissanäyte kiidätettiin liki lämpimänä, alta puolen tunnin siitä kun aika oli varattu! 

Pissanäytteen metsästystä

Pienestä pissanäytteestä saatiin ruiskuun materiaalia ja siitä oli apua. Näytteestä selvisi että virtsassa on muutama kide ja bakteeritulehdusta.

 Nuorehko ensiaskeleita urallaan ottava lääkäri halusi vielä tutkia Lakun ultralla. Karvat ajeltiin alavatsasta rakon kohdalta ja oli pieni temppu pidellä Lakua paikoillaan, kun vielä suriseva karvanajo kone selvästi pelotti. Karvat ajettua Laku kiepsautettiin selälleen ja ultrattavaan kohtaan siveltiin viileää sinistä möhnää. Tämän jälkeen lääkäri haravoi aluetta ultralaitteella. Kuvasta selvisi että rakko oli täysin puhdas; ei kiteitä, ei kiviä. 

Vaikka kiteitä ei rakosta löytynyt, määrättiin Lakulle kipulääkkeen ja antibiootin lisäksi kiteitä liottava ja ennalta ehkäisevä ruokavalio. Hoitaja tiesi sanoa, että ruokavalio olisi loppu elämäksi. Loppuelämäksi tai ei, niin Royal Canin Urinary S/O LP:tä saa onneksi syödä muutkin kissat, joten yksittäistä ruokapalvelua Lakulle ei tarvinnut järjestää.

Lääkäri epäili mm. markettiruuan aiheuttaneen ongelman, tosin markettiruokaa ei ole ollut tarjolla. Niilolla todetun kasvaimen jälkeen emme halunneet kieltää Niilolta sen herkkuja (mm. Royal Canin Hair & Skin ja Virbac, joissa on viljaa). Samoja herkkuja on käynyt parin kuukauden aikana popsimassa myös Laku. Niilon tilanteen myötä on myös stressitaso yleisesti noussut ja yhdistettynä siihen Lakun vähäinen juominen, on virtsaongelma ollut valmis syntymään. Kaikki tämä parissa kuukaudessa.

Kuolaa valui kymmenisen minuuttia

Lakulle määrättiin kipulääkettä ja antibiootteja. Kipulääke annettiin kahdessa ruiskussa, jossa yhdessä ruiskussa oli kolme annosta. Annettava määrä oli 0,1 ml. Lakun rimpuilu ei mahdollistanut niin pienen kun 0,1 ml:n antamista. Onnistuminen olisi vaatinut erittäin herkkiä sormia. Kipulääkettä saatiin annettua kuitenkin pariin otteeseen. Sivumennen mainittiin myös, että kissa saattaa kuolata. Lääkkeen annon jälkeen kuljimme tovin siivousliinan kanssa asuntoa ympäri. Laku ei pitänyt yhtään kuolan valumisesta ja reagoi siihen hyppimällä holtittomasti. Kuolaamista kesti kymmenisen minuuttia.

Antibiootti oli pieni pilleri, jota annetaan kahdesti päivässä. Pillerin saa annettua, kunhan vain Laku nielaisee sen. Laku on epäileväinen ja katselee alta kulmain, mutta toistaiseksi tulehduksen poistavaa antibioottia on saatu annettua. 

Lääkitykset ovat vaikuttaneet sen verran, ettei merkkailuja heti lääkärikäynnin jälkeen ole tullut. Poika vaikuttaa aavistuksen reippaammalta. Royal Caninin Urinary innostaa juomaan ja edesauttaa menemään vessaan. Putket toivottavasti toimivat. Hieman ristiriitaista on syöttää Royal Caninin nappuloita, jonka ainesosina on mm. viljaa ja maissia jotka aiheuttavat kiteitä ja kun samalla pitäisi vähentää kuivaruuan osuutta. Royal Caninin Urinary S/O:n pitäisi liottaa ja ennalta ehkäistä kiteiden syntyä. Lääkärin määräyksellä tässä edetään. 

Nyt katsellaan toimiiko lääkitys, tuumii Laku.

Kissat ovat herkkiä ja voivat helposti reagoida rakolla esim. stressiin. Lakulla on virtsatietulehdus, joka hoitamattomana voi johtaa nopeaankin kuolemaan. Pari päivää odotimme liian kauan lääkäriin menoa, sillä merkkailumerkit olivat loppujen lopuksi selvät. Nyt tiedämme, että Lakulle kiteitä saattaa muodostua ja mahdollisella ensi kerralla olemme valmiimpia.  

Kylpypäivän siirto

Pesonen pesee auringolla selkäänsä, Laku huilaa taustalla.

Kenkälaatikkoa suurempaa auringonläikkää ei tahdo matolta vieläkään löytyä, jossa Pesonen voisi kunnolla nautiskella kevään ensimmäisistä kunnon lämpöisistä keleistä. Mutta kun sellainen pieni lämmin läikkä matolla on, on yleensä myös Pesonenkin paikalla. Lämpöön Pesonen reagoi ja selvästi nauttii siitä köllötellen ja kylpien. Valoon Pesonen ei tiettävästi reagoi lainkaan eli ei näe sitä.  

Vielä ei ole tullut hetkeä, jolloin linnut olisivat kunnolla takapihan puissa äänessä eli Pesonen ei ole vielä päässyt kuulemaan keväistä konserttielämystä. Hajalaulajat Pesonen noteeraa pienellä päännostolla, mutta se ei vielä kannusta parvekkeelle lähtemään. Muutenkaan Pesonen ei kolealla parvekkeella viivy kuin pienen pyörähdyksen ajan, jolloin nuuhkitaan aiempaa tarkemmin lattian raot. Olisiko naapurustossa vierailija ollut kuljeksimassa?

Kesäaikaan siirtymisen jälkeen on Pesonen mennyt normaalisti nukkumaan talon hiljennettyä, mutta nukkunut aavistuksen pidempään. Toisin sanoen Pesosella kello olisi jäänyt siirtymättä. Aamuisin Pesosen ruokahalu on ollut laimea. Ruoka ei tahdo maistua. Myöhemmin päivällä kippo tyhjenee normaalisti. 

Tällä hetkellä Pesonen nukkuu vatsa täynnä nappuloita, siinä kohdin, johon aurinko paistaessaan osuu. Huomiseksi on luvattu pilvistä ja ehkä myös sadetta. Kylpypäivää joutuu siis siirtämään ainankin yhdellä päivällä. 

 Gourmet Perle, 85 g (kaniini)

Purinan Gourmet kaniini on kastikepohjaista minifileetä. Koostumus on mukavan kosteaa, jossa pieniä lihaisia suikaleita. Iltapalaruokana tarjoiltava pussi menee yleensä nopeasti ja kelpaa kaikille. Ravitsemustason alhaisuus estää antamasta täysiä tassuja.

Asteikko 1-5 tassua

Postipaketin avaaminen

Aina kun verkkokaupan postipaketti saapuu, riittää sen ympärillä kuhinaa ja ihmettelijöitä. Nyt postipaketti saapui suurempana kuin koskaan. Yleensä kun sisälle raahataan jotain suurta laatikkoa tai vastaavaa, pelästyvät kissat ja katsovat parhaakseen hipsiä nopeaa jalkaa kuka minnekin turvapaikkaan, mutta hyvin nopeasti palaavat oven pieleen uteliaina katsomaan mitä tapahtuu. 

Pesonen on pikku hiljaa tullut yhä rohkeammaksi ja reippaammaksi. Enää ei mennä sohvan alle kyyryyn, vaan nyt kuulostellaan ja käännetään kylkeä - tai  ajan kanssa tullaan vastaan. Muutamaan otteeseen kun olemme itse tulleet kotiin, on Pesonen ollut aivan oven takana "vastassa", eikä ole sen koommin lähtenyt karkuun. 

Yleisesti melkein aina on joku ovesta saavuttaessa vastassa, vähintään Niilo. Vastaanotto on paikoin ollut niin hektistä, että parit housut ovat menneet rikki kissojen kiintymyksen merkkinä. Kissojen into on ollut niin korkealla, että jalkoja on pidetty lähinnä raapimapuina. Yhtenä tekijänä tähän intoon lienee kesäaikaan etutaskusta pilkottava tuore ja tuoksuva heinä. Se villitsee!

Kissojen kuljetuskopat ovat sitten eri asia. Niitä katsellaan epäilevästi ja otetaan vilkkaita varoaskeleita, varmuudeksi haetaan paikkaa sängyn perimmäiseltä osalta. Ja jos vierestä kuljetaan, tehdään se niska kumarassa nopeasti kipittäen.



Seuraava valokuvista koostettu "mykkäelokuva" kertoo siitä hetkestä kun postipaketti on saapunut ja sitä ollaan avaamaassa. Ihmettelijät saapuvat.  

"Mykkäelokuvan" kesto 2;12

Kissan viikset

Pesosen viikset

Siivotessa välillä törmää irronneeseen kissan viikseen. Pitkä, melkein puiseva vaalea suurikokoinen karva. Toiset ovat väkkäriä ja toiset aavistuksen suorempia. Mikäli viiksikarvoja putoaisi tai vaurioituisi esim. tappelun vuoksi, niin silloin kissa olisi liikkeissään huomattavasti epävarmempi. Itsevarmuudesta kertovat muhkeat viiksikarvat. 

Pesosella viiksikarvat ovat normaalit, ehkä hieman kuluneen oloiset. Helposti huomaa kuinka Pesonen "nuolee" viiksillään esineitä. Kissoille, mutta varsinkin sokealle Pesoselle viiksikarvat ovat sen silmät ja niillä se suunnistaa, arvioi etäisyydet ja leveydet ja pitää yllä myös tasapainoa. Samoin kissa käyttää silmien yläpuolella olevia tuntokarvoja. Karvojen ansiosta Pesonen tunnistaa edessä olevat esineet ja osaa kulkea talossa. Näin näkevä kissakin pärjää aivan pilkkopimeässä. Herkkyytensä ansiosta viikset aistivat pienimmänkin ilmapaineen muutoksen ja liikkeen.

Karvoissa tunto on juurissa ja siellä sijaitsee myös hermoverkosto, joka kertoo suunnan johon karva on taipunut. Viiksikarva on työntynyt kolme kertaa niin syvälle kuin tavallinen karva.

Kissa näyttää karvoillaan myös tunteensa pitämällä eri tilanteissa niitä eri asennoissa. Yleensä viikset ovat sivuille. Vasten naamaa kääntyneenä tai eteen, on kissa joko innostunut, rauhaton tai valmis hyökkäämään. Myös silmät reagoivat näin voimakkaassa olotilassa. 

Sanomattakin selvää kuinka tärkeät viikset kissalle ovat. Ilmankos kissa pestessään pitää huolta myös viiksistään. 

Lähde:

Helena Telkänranta: Matka kissan mieleen (Sanasilta)

Kissarotujen Ensyklopedia (Parragon Books)

Rebecca Watson: Kissa-ekspertti - kaikki kissastasi (WSOY)

Kissat; rodut - kasvatus - hoito (NGV)

Applaws kuivaruoka; kana (7,5 kg)

Applawsin kuivanappula kana (80%) on kaikinpuolin hyvä ruoka. Laatu on hyvä, hinta kokoon nähden on hyvä ja vielä kun kissatkin tykkäävät siitä on kaikki kohdallaan. Tuote on viljaton, sisältää mm. vihanneksia, perunaa ja lihan omaa tauriinia. Kissoilla se on täysruokana, eli koko ajan saatavana perheen perusnaksuna.  

Arvostelussa oleva 7,5 kg:n säkki on suuri, mutta suuremmassa kissataloudessa sen menekki on taattu.  Mikäli pelkää nappuloiden hapettuvan liikaa, voi ne siirtää pienempiin annospusseihin, jolloin suurta alkuperäispakausta tarvitsee sulkea ja avata vähemmän. Plussana voi todeta, että 7,5 kg:n säkin sulkija on erinomainen. Yhdestä säkistä riittää yhdelle kolmikiloiselle kissalle 360 ateriaa (kaksi annosta / pvä), eli säkki kestäisi n. puoli vuotta. Jos haittoja haluaa oikein miettiä, niin suuren säkin sijoitus saattaa olla ongelma. Kokoa pussilla on n. 35 x 60 cm, eikä se siis mahdu jokaiseen kaappiin. Tuotetta myydään myös pienemmissä myyntipakkauksissa.

Applawsin kananappuloilla on
taattu menekki. 

Hintoja verteilemalla pääsee kätevästi säästämään. Nopealla silmäyksellä netin verkkokaupat antoivat 7,5 kg:n säkin hintahaitarin reilusta 40 eurosta reiluun 50 euroon. Kauppojen hinnoissa on myös eroja.

Asteikko 1 - 5 tassua

Pesonen ja Sofi - Äiti ja tytär

Sofin syntyminen 1 1/2-vuotta sitten tuossa viereisen pöydän alla on mahdollistanut hienon mahdollisuuden tarkastella äidin ja ja tyttären välistä suhdetta. Nyt tänä päivänä, ei kuitenkaan osaisi sanoa, että juuri Pesonen on Sofin äiti, sillä suoranaisesti Pesonen ja Sofi eivät sitä näytä. Eivät ole niin läheisiä kuin olisi osannut odottaa. 

Sofi pentuna, äiti Pesonen taustalla

Sofin synnyttyä syyskuussa 2013, Pesonen tarjosi kaiken lämmön, turvan ja ravinnon mitä Sofi tarvitsi elämänsä ensimetreillä, eikä myöhemminkään Sofia torjunut, kun pennulla oli tarvetta mm. ravinnon saannissa. Sofin suuri askel oli se, kun se  kiipesi kissatason ylimmälle tasolle ja nukahti sinne. Lukuunottamatta aivan ensimmäisiä pentupäiviä on Sofi nukkunut yksin. Pesosen sokeus on tuskin siihen vaikuttanut, sillä talon muutkin tyttökissat hakeutuvat makuusijoilleen itsekseen. Tyttöjen tapa. Vastavuoroisesti pojat nukkuvat häikäilemättä karvatusten.

Syntymisestä meni n. kolmisen kuukautta kun Pesonen huomasi Sofin pärjäävän. Toisin sanoen Pesonen myös luotti meihin. Sofi itsenäistyi nopeasti, eikä se tuntunut Pesosta haittaavan. Kun Pesonen lopulta ymmärsi että Sofi pärjää, putosi Pesoselta selkeä taakka harteilta. Pesonen rentoutui. Samalla Pesonen pääsi jatkamaan omaa elämää, keskittymään omaan pärjäämiseen.

Nykypäivänä Pesosen ja Sofin äiti-tytär-suhteesta selkein merkki lienee syöminen. Sofi on kaikkiruokainen, sen Pesonen on opettanut. Tytöt syövät muiden ruokien ohella samoja ruokia, joihin muut eivät koske. Mm. kivipiira, lihapullat, broilerin sydän kuuluvat valikoimiin. Sofi on oppinut, että kaikkea voi maistaa. Muuten ruokailu tapahtuu itsenäisesti. Mikäli kohdalle sattuvat, syövät Pesonen ja Sofi vierekkäin, mutta erityisemmin eivät toistensa seuraan hakeudu. Loppujen lopuksi on aivan sama, kuka vieressä on.

Pesonen tarkastaa Sofin turkkia

 Sofin Pesonen tunnistaa turkin ominaistuoksusta välittömästi, kun taas pikkuveljensä Lakun, Pesonen joutuu tarkistamaan takapään nuuhkaisun kautta. Niin Lakun, kun talouden muut kissat kohdatessa, Pesonen ottaa varoaskeleen, kun taas Sofin kohdalla Pesonen pysyy tyynenä. Fiksuina esim. Niilo ja Hannu yleensä kurahtavat ja näin Pesonen tunnistaa kuka vastaan tulee tai ohitse kulkee. Jetan kohdalla Pesonen tunnistaa askeleet.

Pesonen painii ja leikkii mielummin Lakun kanssa. Sofi pysyy omissa oloissaan. Kuitenkin turkin hoitoa tehdään mielellään Sofin kanssa. Eikä se ole mitään puolihuolimatonta nuoleskelua, vaan kunnon kuuraamista selän niistä osista, joihin oma notkeus tai kieli eivät yllä. 

Pesonen

Sofin naukumiseen Pesonen reagoi, mutta nykyään harvemmin ja hitaammin. Enää ei tarvitse jokaista parahdusta lähteä juoksemaan ja tarkastamaan tilannetta, onko Sofi kunnossa. Pesonen tietää, että Sofi pärjää ja osaa pitää puolensa. Pesonen on oppinut tuntemaan pentunsa. 

Pesosen ja Sofin suhde on lämmin. Pesonen on ollut hyvä vastuullinen äiti, joka palkkioksi saa viettää tyttärensä kanssa lokoisia päiviä, napsutellen kylki kyljessä maukkaita murkinoita. Samalla Pesonen saa äityiden ohella viettää omia nuoruuden päiviä. Sofin tyttären rooli on sujunut ilman turhia kapinoita. Itsenäistyttyä Sofi on ottanut elämmässään roolin, jota se kantaa mallikkaasti. Molemmat antavat toisilleen tilaa, mutta tarpeen vaatiessa ottavat myös toisensa huomioon. 

Hyvää pääsiäistä!

Kukon kordinoidulla askelparilla harppoo Pesonen pitkin huoneistoa aivan kuin olisi sunnuntai. Yli kynnysten, yli räsyisten mattojen reunojen ja yli muiden pienten olemattomien esteiden. Selkä suorana ja nenä eteen kuin auton valot. Kaareva häntä köli ja korvat kaikuluotaimet. Hukassa on ruoho ja hukassa kilipallo. Tai ei haittaisi mikäli ne löytyisivät. Näin tuumaillen. 

Vihreässä huoneessa on jotain outoa. Kuumaa ja outoa - siispä sinne! Kaatuu Pesonen ja panee kissaparan pyörimään kierimään ja aivan vähän kurisemaan. Tuskin tuskissaan. Aurinko nipistää ja kutittaa kierivää karvakasaa. Grillaa käärylettä. Kuumottaa notkeaksi ja löysäksi ja näyttää mitkä voimat sillä on saada kissa venymään. Tovin pitää kurahdusotteessa, kunnes vie katseensa nurkan taakse.

Eteisessä pyörähdys ja piruetti. Makuuhuoneessa tankkaustauko. Tankkiin lisää tilaa ja liukkaan lattian hiekoitus. Desimittari näyttää nollaa - hyvillä nesteillä jatketaan. 

Keittiön kynnyksellä kuulostellaan. Yleensä kolisee, kilisee ja puhisee. Keittiö on sellainen. Ja välillä tömisee. Nyt on kaikki kupit kaapissa. Keittiön käytävä ei tänään ole jalkakäytävä. Vasemmalla olisi ruokapiste ja oikealla vesipiste. "Hmm..." Vasemman tuoreus tarttuu nenään. "Oikaisen vasemmalle". Ja valinta oli oikea. Maistaa jokaista kuppia vasemmalta oikealle. "Oi oi nam nam". 

Taitaa kohta oikaista. Merkkejä ilmassa. Hörppää vielä veden ja loikkaa olohuoneeseen. Pesee, pykkää ja silittää takkia ja venyttää kinttua. Kiittää kaikkia kurahtamalla. "Mutta nyt maistuisi jälkiruokaruoho". Vehreän vihreä, kastepisaroiden ryydittämä, raikas, tuore, suussarusahtava ruoho. "Joku kutsuu.., missä suunnassa". Kiertää päätä ja kuuntelee. "Nyt on paras istua hiljaa pyllyn päällä. Askeleita... lähestyy...". Kop kop. "Nimellä kutsutaan.., tuoksuu vihreä! Namskis miuku mauku! Hyvät kivat jälkkärit! Ja mikä kilinä!" Sofi laukkaa, ravaa, rullaa mattoa ja vähän juokseekin kilipallon perässä. Pesonen keskittyy kaatamaan ruohoa. Ei olisi pallo maistunutkaan.

Rai rai rai,

Italian TV ja ruoho on rai.

Pajun kissan kanssa

menen keräämään

sen vihreälehtisen puun oksia.

Lumesta vesipisaroita,

hiiren korvalla.

Pieni onkalo,

pieni kolo,

siellä minä Mauri ja päästäinen,

Pajun kissa ja pääsiäinen.

Hyvää pääsiäistä!