Helmikuu lupaa sen minkä maaliskuu antaa

Samaan aikaan kun Tippa kylpi sängyssä kevään ensimmäisissä aurinko-kuplissa, Pesonen värjötteli varjoisalla sohvalla toisella puolella taloa. Sängyn päällinen on Tipan rantapaikka, mutta hieman sivummalta löytyy Pesoselle tuttu kolo, Vihreä huone, jossa voi rauhassa oikoa ja lämmitellä puolen vuoden kohmeisia jäseniä. Nyt vain piti saada viesti Pesoselle.

Höpinät ja löpinät eivät menneet perille, eikä Pesonen ole vielä niin tottunut, että voisi napata syliin ja kantaa. Lopulta Pesonen hyppäsi sohvalta omatoimiseen venyttelyyn ja pieneen lenkkiin. Yritimme yhä höpöttely löpöttely-taktiikka, mutta se ei edelleenkään onnistunut. Pesonen kuitenkin valitsi  oikean suunnan ja "vihreän huoneen" oviaukolle päästyä kylmän viileästi "torppasimme" Pesosta sen verran, että polku poikkesi aurinkoiselle puolelle. 

Keväinen auringon pilkahdus silittelee Pesosta (vas). Sofia se kutittaa.

Tosiasia on kuitenkin se, ettei helmikuun keväinen aurinko, vieläpä varhain aamulla, juurikaan vielä lämmittänyt. Sen verran valo kuitenkin hohkasi tai heijastui, että se sai Pesosen istahtamaan tälle pienelle keväiselle tilkulle.  Samoille apajille saapui myös tytär Sofi.

Pesonen pysähtyi ja viipyi. Yhdessä Sofin kanssa pestiin turkit puhtaiksi, nuoltiin vuorotellen korvantaustat, poskenpäät ja niskavillat. Nimellinen lämpö ei vielä kutsunut, mutta se oli ilmoitus tulevasta. Helmikuu lupaa sen minkä maaliskuu antaa.

Pesonen nauttii

Talvi on taittumassa. Pesoselle soisi jo aurinkoisia ilmoja ja lämpöisiä lattioita. Vihdoin sentään parveke on lopettanut kylmän ilman hönkäämisen, eikä Pesosen tarvitse painaa niskavillat lysyssä päätä alas, kun ovi avataan. Parveke kuitenkin pitää kynsin hampain kiinni pienistä pakkaslukemistaan, eikä toivota vielä ketään tervetulleeksi pidemmiksi ajoiksi. Oven auki pitämisellä ei ole kiire, sillä kissojen radiokanava, Laulavat Linnut, ei sekään ole saapunut. Valo on kuitenkin lisääntynyt ja se riemastuttaa kaikkia! 

Alkuvuoden puolella Pesonen on kovasti kiinnostunut ulko-oven raoista tulevista tuoksuista ja olemme puhkoneet päitämme, kuinka voisi Pesosta viedä turvallisesti ulos? Yksi vaihtoehto olisi kantaa suuressa häkissä (jossa on viety mm. Laku pihalle) ja sitä kautta ihmetellä tunteita ja tuoksuja. Häkin avulla voisi rauhassa tarkkailla Pesosen reaktioita. Se, suostuuko Pesonen menemään häkkiin on jo ihan eri juttu. Sitä paitsi kesään on vielä tovi matkaa. Nautitaan siinä välissä puroista ja horroksista heräävistä kärpäsistä!