Hyvä tytöt!

Onneksi viikolla riehunut vatsatauti rauhoittui hyvissä ajoin ennen torstaita ja näin pääsimme "vaivatta" käymään sovitulla eläinlääkärikäynnillä. Tipalla oli verinäyte reissu ja Pesosella hammastarkastus ja hammaskiven poisto.

Tippa hämillää, kun koira vinkuu

Molemmat tytöt saatiin kopitettua ilman sen kummempia vastaan panemisia. Autossa laulupuolesta vastasi lähinnä Tippa, Pesosen tyytyessä vain muutamaan taustaosuuteen. Tipalla laulu jäi kuitenkin sen verran päälle, että muutama lisäsäkeistö piti kajauttaa eläinlääkäriasemallakin. Korkeimmat äänialat kuultiin jälleen kerran naapurikopin koiralta, jolla verinäytteen otto meinasi tyrehtyä löytymättömään suoneen. Petski otti dramaattisen voihkaisun varman päälle jähmettymällä, Tipan aavistuksen levottomasti pyörien. 

Ensin pyöriteltiin Petskiä ja annettiin esirauhoite ja sitten nostettiin Tippa pöydälle. Lihasmassaa toivottiin lisää, mutta muuten, lukuunottamatta jo pidempään ollutta kaulalla tuntuvaa massaa, Tippa todettiin kunnossa olevaksi. Käynnin hankalin osuus oli kuitenkin vasta edessä; verinäytteen otto! Eläinlääkäri oli sen verran hereillä ja hyvä muistinen, pohdiskellen ääneen, että Tipalla liittyi jokin juttu verinäytteen ottoon!? Totta! Tippahan ei sideharsoja jalkaansa halua - ei teippejä! Ja näin toimittiin. Varmuudeksi Tippa jännitti koko kroppansa emäntää vasten ja naulasi kyntensä hoitopöydän kumipintaan. Suoni löytyi hyvin ja putket täyttyivät kuin kaivot kesäsateessa. Neulanreikä saatiin manuaalisesti, peukaloa ja harsoa päälläpitäen umpeen, eikä Tipan tarvinnut asiasta enempää stressailla. 

"Puntari todistaa, että ruokakipolla on oltu", sai Pesonen kuulla.

Näytteet laitettiin samantien eteenpäin ja tulokset lupailtiin joko seuraavana päivänä tai pyhien jälkeen. Sitten tuli isäntäväelle puolentoista tunnin tauko, jolloin Pesosen hampaita hoidettiin. Tippa tuotiin kotiin ja isäntäväki sai tankata kahvitauolla.  

"Ei teippiä, ei teippiä, ei teippiä... eihän?",
pyytää Tippa

Hetken odottelun jälkeen lähdettiin Pesosta hakemaan. Lääkäriasemalla istahdimme sen verran, että isäntä ehti tarkastella talvirengastestien tuloksia ja emäntä lukea mainoslehden kissaterveiset. "Hyviä uutisia", kajautti pirteä eläinlääkäri kaartuessaan nurkan takaa. Hammaskiveä oli, mutta normaaliannos. Tarkastuksessa ei  havaittu hoitoja vaativia paradontiitti hampaita, eikä murtuneita tai syöpyneitä hampaita. Ei siis tikkejä, eikä raksujen piilottelua! Hienoa! Hyvä tytöt!

Huojentunein mielin tulimme kotiin. Pesosen kohdalla hyvä hammastulos tarkoittaa sitä, ettei tytöllä ole todennäköisesti ollut hampaiden puolesta mitään kiputiloja, kun muistaa lähtökohdan, että kalustosta puuttuu jo viisi hammasta. Tipalla nyt tietysti tuloksia vasta odotellaan, mutta selkeää käännettä huonompaan ei ole havaittu. 

Kaksi tuntia Pesonen pötkötteli kopassa vällyjen alla, jonka jälkeen lähti haurailla jaloilla liikkeelle. Suuntavaisto oli vielä jonkin verran hukassa, eikä muutamalta hennolta törmäykseltä vältytty. Oman pedin juurelle päästyä Petski nuuhki paikkoja ja äkkiseltään kääntyikin ympäri, jonka jälkeen Petski otti uuden viivasuoran suunnan, suoraan ruokakipoille. Tänään oli täysi syy hurrata molempien tyttöjen reippautta!