Täältä tulee Catnificent Seven!

Dang dang! Rokkikukot lauteilla - kunnes kissat astuvat parrasvaloihin ja kukot saavat kyytiä! Catnificent Seven on saapunut! Dang dang!

Jos Pesosen porukka olisi bändi, olisi se jotain glamrockin 70 - lopun tapaista psykedeelistä naukumista. Hieman David Bowieta ja hieman Lou Reedin vaikeinta tuotantoa. Ripaus anarkiaa. 

Lakun äänijänteillä irtoaa keulasta solistin paikka; se selviö. Äiti/tytär kombinaatio Pesonen ja Sofi hoitavat hyvällä yhteistyöllä taustalaulun ja rämpyttävät siinä sivussa kitaraa. Maskuliininen Piri, oivalla rytmitajulla hoitaa takana rumpupatteria, eikä hienouksia ei ole luvassa. Hannu, bändin älykkönä ja kaikessa viisaudessaan soittaa bändin vaikeat ja koukuttavat bassokuviot. Catnificent Sevenin taiteellisesti lahjakkain Jetta saa olalle viulun ja pysyy samalla mielellään hieman sivummalla. Tippa on ahne manageri ja laiska keikkamyyjä. Tippa on organisaatiossa suurin sooloilija ja se lopulta kostautuu koko bändille. 

Bändin soundi on päämäärätöntä meteliä, joka ei ei missään vaiheessa pysy glamrockin genressä, vaan lähestyy lähinnä punkrockia ja tehdasmeteliä. Soittolistalla oleva Georg Malmstenin Tottelematon Tipi (piikki manageria vastaan) hajoaa tunnetusta lastenlaulusta, silmittömäksi naukumiseksi ja The Stranglersin herkkä Golden Brown (Hannulle) venyy laiskaksi laulelmaksi, joka muistuttaa tyhjää ruokakippoa. Suosituimmaksi hitiksi osoittautuu bändiä vääristävä Jaakko Tepon Pamela, jonka taustalaulaja Pesonen vääntää omille sanoille, laulaen sen korkealta ja kovaa:

"Pam-pam-pam-pam Pesonen

ai kun minä oon sitte ihana"

Bändi hajoaa alta aikayksikön. Laku on aivan liian karkea solisti (se selviää viimeistään Lakun versioidessa Muddy Watersin Hoochie Coochie Mania) ja Tippa vain makaa päivät pitkät sohvalta löytyvällä lämpöpedillä ja on häiritsevä tekijä kuin Yoko Ono konsanaan. Kaikki haluavat loppujen lopuksi toteuttaa itsekkäästi vain omia ideoitaan ja olla staroja. Bändi hajoaa välittömästi Hämeenlinnan Kissakoti Kattilan ja Joensuun Kissanloson korpikeikan jälkeen ja reilusti ennen maailmanvalloitusta. Tippa myy bändiä eteenpäin aivan liian halvalla ja ura kestää vain muutaman keikan verran. Catnificent Seven hajoaa, mutta bändin jäsenet pysyvät kavereina ja ovat loppujen lopuksi päätökseensä vallan tyytyväisiä! Mau mau!