Kylmää kyytiä Pesoselta

"Jaaha ja missähän suunnassa se alastulo", miettii Pesonen (oik) ja hyppää alas.
Sofi vieressä ihmettelee varovaisuutta.

Pesonen on fiksuna likkana huomannut, että aurinko kiertää iltapäiväksi talon toiselle puolelle ja paistaa jonkin aikaa parvekkeella. Parvekkeen aurinkopaikka on pöydän päällä ja sinne täytyy hieman kiipeillä - pois tullessa sieltä joutuu hieman hypähtämään. Pesonen on tietysti valinnut poistumisreitin hankalamman kautta eli hypähtää kiipeilypuun pienehkölle välitasanteelle. Vaihtoehtona olisi tulla penkin kautta, jossa alastulo pinta-alaa olisi varmuudella. Pesonen luottaa, että se pieni tasanne on suunnilleen siinä missä eilenkin. Se on täysin arvoitus, kuinka Pesonen on ensimmäisen kerran hypyn osannut tehdä.

Pesonen kuitenkin tulee alas, eikä tunnu olevan moksiskaan seikkailuistaan.  

Pesosen loikkiessa on aina sydän hieman syrjällään. Vauhtia ei saa olla, sillä silloin Petski tekee äkkinäisiä päätöksiä. Eräänä päivänä Pesonen kiipesi yllättäen kannellisen vessan päälle ja oli selvästi ihmeissään alastulon kanssa. Pesonen kuunteli ja ihmetteli ja sitten varovasti lähti hitaasti, etutassua liu´uttaen alas. Petski tuli kuin tulikin lopulta alas kuin kesälämmössä sulava jäätelö. 

Sulavasti kuin kesäinen jäätelö tulee Pesonen alas

Petskin sokeus ei ole rajoite kuin henkilökunnan normaaleille sydämmenlyönneille, sillä välillä Petskin seikkailut eittämättä hieman kylmäävät. Sydäntä kuitenkin lämmittää se, että Petski pystyy kaikesta huolimatta nauttimaan täysin elämästään.