Silloin kun oli vielä lunta ja pakkasta ja kun pupukin oli ottanut sateen korvia myöten tosissaan. Vaalean vajan reunustalla piti pahinta tuulta ja sen virettä. Katseli versoja etteivät karkaa mihinkään.
Parin pupun loikan päässä sisällä, Hannu tarrasi saavutettuihin etuihin ja toivoi maalämmön juoksevan ja puhisevan putkistossa, lopulta lämmittäen koko aakean teräslaipan. Pupu piti pintansa ja samoin Hannu. Hannu kuunteli etteivät ruokakipot karkaa mihinkään.
Sitä vastoin Jetta makasi onnellisena pirtin vaappuvan pöydän ja syleilystä täyttyneen patterin välissä. Kurnutti kuin toukokuun lämmön paljastanut metsälampi. Jetalla vatsa työsti märehtimisen elkein. Tiesi, että kun Hannu tassuttaa tuohon viereen, voi venytellä uuden elkein kupille. Ei tässä kiire. Tuuli tapaili ikkunan reunoja jo selvästi hellemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti