Sunnuntai. Saa nukkua pitkään - no, pidempään. Pakko nukkua pidempään. Niska ja selkä ovat jumissa, koska Laku on nukkunut jalkopäässä koko yön. Mutta on sunnuntai. Saa venytellä kaikessa rauhassa kuin kissa konsanaan. Rapsuttaa rauhassa päätä ja ihmetellä elämää. Ei ole kiire. Tuoksuukin sunnuntaille.
Mutta noustava on, sillä vatsa puhuu. Se hieman jo murisee. Lämmin puuro on hyvä peti päivälle kuin päivälle. Jääkapissa on vielä itsepoimittuja mustikoita. Pakkaspäivänä ajatus karkaa kivasti loppukesän kuulauteen.
Lattia tuntuu viileältä ja viileys kiipeä sieraimiin asti. Tsih. Äkkiä sukat jalkaan. Pusero piipahtaa juopon napissa. Seurailen kissoja, jotka eivät ole moksiskaan etteivät ole saaneet aamupalaa. Nukkuvat nuo lämpökerällä. Ihmettelen kun eivät seuraa keittiöönkään. Yleensä häärivät jaloissa ja kertoilevat mitä ruokaa tilaavat.
Oi. Ihanaa. Jotain jännää tässä aamussa olikin. Pöytä on katettu. Aamiainen on valmiina. Tarkastelen sitä hieman lähempää. Kovin on pieni ja kovin vaikuttaa kuivalta. Mutta siinä se on - keskellä pöytää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti