Sipoolainen amanita muscaria

 Oli hyvä syy lähteä käymään oman hellan ääreltä ammattikokkien luokse Sipoon Kasvilaan käymään. Se on sympaattinen, hyvän vegaanisen ruuan olohuone ja vieläkin näin illan kynnyksellä herkullinen pizza sulattelee makunystyröitä. Ja on siellä muutakin kuin pizzaa. 

Ennen pizzaa tietysti osallistuttiin eläinten päivän pieneen tapahtumaan ja piipahdettiin Porvoon kissatalon ruokakeräyspisteelle viereisen ruokakaupan tiloihin. Kissatalon kissoille murkinaa ja henkilökunnalle tuliaisia - ja vähän muillekin. Eli kunnon leikkihärpäke innostaa aina, siispä sellainen omille kissoille tuliaiseksi. 

Siinä se härpäke, Sipoolainen amanita muscaria nyt nököttää - ihan ittekseen. Ei siihen kukaan koske. Hannukin hilpasi keittiöön kun kuuli rapinaa. Eikä Hannu edes tiennyt mikä siellä rapisi, kunhan rapisi. Henkilökunnan kokkikin luuli viikolla pyöräillessä, että nyt on mennyt polvi rikki, mutta todellisuudessa purkkapussi rapisi taskussa. Kunhan rapisee. 

Pesonenkin oli kuin hissin nurkkaan ahdistettu, kun amanita muscaria oli keittiössä Petskin vieressä. Nuuhkaisi kuin hikistä henkilöä ja otti etäisyyttä. Miinalla etäisyys oli kynnyksen takana turvassa. Korkeushyppääjän rimakauhu. Sofi kurkki sängyn laidan takaa. 

Tai sitten nuo keppostelijat piru vie odottelevat, että valot sammuvat ja tulee yö. Amanita muscaria. Se voi olla.

Mukovoo eläinten päivää!

Pesosta ahistaa ja Miinalla kuikkii kynnyksellä

Amanita muscaria

  

Sofi kuikkii reunan takaa

 

Hannu kokeilee, mutta sitten kuuluu jostain rapinaa. Heippa!