tiistai 2. helmikuuta 2016

Erikoisia otuksia ovat

Pesonen kuulostelee
Tänään Pesosen unia häirittiin pihalta käsin, kun lumiaura tuli putsaamaan pihaa. Petski heräili ensin ihan rauhassa ja kun rähmät oli silmistä pois, Petski laskeutui pedistään lattialle ja lähti pikkuhiljaa tulemaan lähemmäksi pihan puolta. Puolessa välissä Pesonen kuitenkin pysähtyi kuulostelemaan meteliä, eikä edennyt pidemmälle. Tämä tuttavuus riitti. 

Välillä kun jostain kuuluu kovia äänähdyksiä, saattaa Pesonen reagoida aivan eri tavalla ja juosta paikalle. Yhteistä lumiaurareaktioon on kuitenkin se, ettei Pesonen aina tiedä mikä siellä odottaa? Onko uteliaisuus vai suojeluvaisto niin vahva, että paikalle on mentävä, vaikka ei tiedä mikä on vastassa? Välillä Petski on se, joka päivystä ovella, kun rapusta kuuluu meteliä - muu porukasta huitelee ties missä. Pesonen onkin käsittämättömän rohkea sokeaksi kissaksi.


Vaan erikoisimmasta reaktiosta tämän aamun auran saapumiseen esitti Piri, joka juoksi täyttää laukkaa ikkunaan, kun tämä metallimöhkäle iski rautaisen kouransa ohuen lumipeitteen lävitse kovaan asvalttiin ja avasi raapivat urkupillit. Pari päivää sitten, kun vieraita kävi, Piri pinkoi karkuun karvat pöllyen! Nyt Piri istua jöpötti ikkunassa ja  katseli kun vilkkuvaloilla varustettu rautajätti siirteli hentoja lumimassoja sivumpaan ja piti hurjaa ärinää. Ajanvietettä sekin.

Pirin ajanviete

Toisessa huoneessa oli eri reaktiot; Sofi oli Pirin tavoin ikkunassa. Erikoista tässä tapauksessa oli se, että samaan aikaan ladattiin herkkuja "Las Vegasiksi" nimettyyn kissojen puuhakeskukseen. Yleensä Sofi ilmestyy salamana paikalle, kun herkkuja sisältävä rasia vasta avataan, saatika niitä ollaan jo jakamassa. Sillä välin kun Sofi ja Piri päivystivät ikkunassa pihan siivoamista, olivat Laku ja Hannu aivan rentoina Las Vegasin kimpussa. Rentoina siinä mielessä, etteivät huomanneet pihalla möyryävää rautakouraa laisinkaan. Tämä näennäinen rentous päättyi lopulta pieneen nahisteluun.

Hannu (vas) ja Laku omissa oloissaan. Sofi taustalla.

Välillä kissojen reaktiot ovat ymmyrkäisiä ja vailla järjen häivää. Yleensä outoja ääniä vilkuillaan, juostaan turvaan tai muristaan. Tippa ei metelikoneista pidä, mutta kun keväällä ilmestyvät kadunlakaisulaitteet, on Tipan vuoro kipittää ikkunaan. Kuka mistäkin "tykkää". Kevättä ja Tipan vuoroa odotellessa!

  



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti