Sofi kuikuilee

Sofi oli ollut parin päivän ajan haluton syömään ja sen vuoksi piti käydä eläinlääkärissä. Lääkärin jälkeinen maanantai-ilta päättyi siihen, että ruokalautanen tyhjeni ripeästi, miltei hotkimalla. Sofi oli lääkärissä saanut pahoinvointiestolääkkeen, antibiottipistoksen ja nesteytyksen. Homma näytti toimivan...vai oliko kyse silkasta kotiinpalun riemusta!? Riemua Sofilla tuntui riittävän ja kissa tuntui käyvän jopa hieman ylikierroksilla, eikä vastoin odotuksia illan aikana nukkunut laisinkaan. Se herätti hieman epäilyksiä.

Sofi on jatkanut kuikuiluaan

Tiistai aamuna palattiin haahuilevan kissan arkeen. Sofille ei ruoka maittanut. Aamulla saatiin menemään kolme palaa namitikkua, jonka mukana meni viekkaudella cerena pahoinvointiestolääke. Päivä eteni, eikä Sofi ruokakipolla naamaa liponut. Päinvastoin sillä Sofi vaikutti epäilevältä, aavistuksen säikyltä, mutta ei kuitenkaan apaattiselta. Kun muut nukkuivat, Sofi tarkkaili tilannetta, ei meitä vaan yleisesti. Itse pystyimme olemaan suht "levollisin" mielin, sillä pikaverikokeessa ei ollut mitään huolestuttavaa ja eläinlääkärin nesteytys piti kissan kosteana, eikä Sofi ollut enää oksennellut. Illan saapuessa Sofi kävi kupilla yhä useammin, mutta väisteli ruokailua, kunnes lopulta päätti hotkaista sen verran että päivän aiempi kiintiö ylittyi. Tilanne ei silti ollut vielä rauennut tällä yhdellä hotkaisulla. 

Keskiviikko oli lähes identtinen tiistain kanssa. Sofi joi jatkuvasti enemmän mihin oli totuttu. Ruoka kiinnostaa, mutta suu ei käy. Päivällä piipahdimme eläinlääkäri asemalla kyselemässä varsinaisen verikokeen tuloksia. No, eihän ne vielä olleet saapuneet ja lupailivat soittaa kun on jotain tietoja. Kello nitkahti iltapäivän ylitse, eikä mitään kuulunut. Soitto eläinlääkäriin ja tiedustelu tuloksista. "Lääkäri soittaa kun asiakkaat ovat lähteneet", informoitiin. Selvä.

Nokka kohti uusia tuulia!

 Sillä välin Sofi jatkoi samaa rataa. Illan suussa leikittiin, johon Sofikin osallistui. Reipasta ja uteliasta hyppelyä. Kesken leikin puhelin pärähti. Verikoetuloksissa  ei ollut mitään huomautettavaa. Kaksi munuaisarvoa normaalia ylempänä, mutta ok, maksa ok, proteiinit alhaalla, mutta johtui oksentelusta ja ripuloinnista. Pikemminkin seuraus kuin syy, totesi lääkäri. Samaan hengenvetoon lääkäri ihmetteli Sofin juomista, sekä ruokakipolle tuloa, haistelua ja poistumista. Pienen pohdinnan jälkeen lääkäri päätti antaa antibioottikuurin, joka rauhoittaa ja pitää loitolla mm. suolistotulehduksen. Antibiootin vaikutus pitäisi näkyä tulevan viikonlopun aikana, 2-3 päivän päästä. Lopuksi lääkäri summasi ettei tiedä mikä Sofia vaivaa ja lisäsi, että tämän jälkeen on syytä alkaa haarukoimaan harvinaisempia tauteja. Selvä.

Myöhäisillan elokuvan aikaan Sofi hakeutui jälleen ruokakipolle ja tällä kertaa näykkäsi muutaman palan. Tämän jälkeen Sofi kömpi sohvalle ja löysi 5-6 naksua, jotka hieman yllättäen pisti napaansa. Sofi ei yleensä syö nappuloita. 

Uusi aamu ja uudet ruuat. Torstain aamiainen maistui, koko porukalle, myös Sofille. Sofi söi suht normaalisti - niin normaalisti, miten epäileväinen omista asian näkee. Itseasiassa Sofi on koko aamun ollut oman oloinen, reipas pieni tutkija. Malttaa myös nukkua. Rohkaisevia tulkintoja ja näkemyksiä. Päivä on vasta alulla, mutta parhaan toivominen on nyt saanut vankemman kivijalan. Uudet eväät - uudet tuoreet eväät.