Sofin lääkärikäynti

Sofilla olo ollut huono

Jossain vaiheessa menneellä viikolla Sofi ripuloi eikä ruoka oikein maistunut. Se vähäinen ruoka mikä meni sisään, tuli jossain vaiheessa samaa kautta ulos. Sofi kuitenkin joi ja oli muuten pirteä ja päätimme katsella tilannetta viikonlopun. Sunnuntai-iltana päätimme, mikäli Sofille ei aamulla ruoka maita, tilataan aika lääkärille.  

Aamulla ei ruoka maittanut ja saimme ajan samalle päivälle. Loppujen lopuksi Sofista ei löytynyt mitään. "Syy oireiluun avoin", kirjoitti lääkäri lappuun. Kahden tunnin aikana tunnusteltiin vatsaa, mitattiin lämpöä, rauhoitettiin, otettiin näytteitä, vedettiin kieltä ulos, nesteytettiin jne. Lämpöä oli rajojen puitteissa yläkanttiin - siitä ei tarvinnut huolestua. Verinäyte otettiin varmuudeksi jatkoa varten, koska se oli helppo ottaa. Eniten taisi huolestuttaa tuo 10 senttiä suusta vedetty kieli.  

Käynti oli jollain määrin erikoinen. Myöhässä olimme n. 20 minuuttia, mutta tällä kertaa myöhästymisestä ja eläinlääkäriaseman tiukasta tilanteesta huolimatta, Sofi tutkittiin todella mallikkaasti. Kaikki tehtiin mikä noissa puitteissa tällä erää oli mahdollista. Lääkäreitä oli yksi, joka sukkuloi parin huoneen välillä. Viereisessä huoneessa oli päällä vaativa keskustelu tilanne  omistajien kanssa koiran nukutuksesta viimeiselle matkalle. Lopullinen päätös vaati voimia. Tilanteen herkkyys herkisti myös meitä.

Sofista imettiin verta kahdesta tassusta ja virtsaa kahdella eri menetelmällä. Samaan aikaan kello kävi varttia vaille lappuliisan tulemista. Meno oli kuin Almondovarin täysien tähtien elokuvasta. Juustotikut olivat tulleet vieraille tarkoitetulle kahvipöydälle. Olen aina miettynyt kekseistä, onko ne tarkoitettu koirille vai ihmisille? Hyviä ovat joka tapauksessa! 

Sofia käännettiin ja väännettiin kuin ilmavaa pullataikinaa. "Lihava katt..", katkesi lause kesken. "Lihava kissa", korjasi lääkäri puheitaan ja retkahdimme nauramaan. Lienemme jo puolituttuja. Hoitajan kanssa turinoimme perhetarinat, siinä samalla kun Sofiin iskettiin nesteytystä niskaan. Lopuksi katsoimme käytävässä valokuvaa vatsasta. Pötsi puhdas, hieman kaasua ja ripaus lardia. Amatöörille ripaus on kokille kourallinen. 

Kahden tunnin jälkeen syy avoin, ei sakkoa ja tuliaisiksi tabletti pahoinvointiin ja ruokahalun parantamiseen. Kissalla silmät idässä ja kaakossa. Seuraavana päivänä homman määrä jatkua pissaviljelytulosten kyselyllä. 

Pyy on yhtä selvä kuin rauhoitettu (Sofi) Oksanen. Kotona luukku auki ja Sofi ravaa kuin miljoonaori tärkeimmässä kilpailussa. Ensin piiloon ja välittömästi piilosta pois. "Kotona ollaan!" Täyttä häkää ruokakipolle, pari nopeaa haukkaisua ja meno jatkuu. Äiti Pesonen ei Sofin hajuissa pysy perässä ja iso-veli Laku "pelkää" pientä pyörremyrskyä. Tippa nuuhkii kopan suuta ja Sofi täräyttää kopan oven Tipan persuksiin. Ja taas mennään!

Ruokakipolle oli kiire!

Sofi sai eläinlääkärillä pahoinvointi lääkkeen ja liekö se herättänyt kehoa sen verran, että ruoka lähti maittamaan. Sofi on normalisoitunut pitkin iltaa. Ruoka maistuu ainankin tällä hetkellä ja kipolla on käyty jo useamman kerran. 

Tämä päivä oli kuin suuhun laitettavat paukkurakeet. Hieman kirpeää ja kutittaa ja lopulta melko hyviä. Hieman naurua ja hieman nenännyrpistystä. Kompakti paketti kuitenkin.

Olisi luullut, että Sofi sammuu päivän koitoksista jossain vaiheessa. Omat illan elokuvat ovat ainankin kortilla. Sofi on ollut hereillä koko ajan ja parasta aikaa tutkailee mitä ruokakaapilla rapistaan. Sofi reippailee ja toivottavasti reippailee jatkossakin. Vielä ei ole kiveen kirjoitettu toipumisesta, mutta ennuste on toiveikas. Näillä eväillä jatketaan.