Matoja!!!

Pahimpien helteiden hellittäessä päätimme leikittää kissoja ja haimme uudet lelut kaapista. Hannu meni hetkessä sekaisin ja se sai meidät ihmettelemään koko touhua. Hetkeä aikaisemmin lattialla oli ollut matoja. 

Hannulta on juuri mato pudonnut

Tarinan tässä vaiheessa on kuitenkin syytä palata aina kesän alkutaipaleille, josta tämä koko soppa on saanut aikansa. 

Teimme autolla muikean kesäretken ja kun viime retkellä emme päässeet Jokioisten leivän leipomo-myymälään, niin tällä kertaa päätimme korjata asian. Samalla pääsisimme koukkaamaan Forssaan, josta varmasti löytyisi vähintäänkin jotain. 

Antin Konditorio, Forssa (Käsityöläiskatu 24)

Forssaan oli kahvinkolotuksen verran matkaa ja aivan ensimmäiseksi piti koukata kahvilan puolelle. Käsityöläiskadulta löytyi mainio henkeä tihkuva Antin Konditorio, jossa jouduimme pohtimaan otammeko yhden kappaleen naaman kokoisia possumunkkeja vai päädymmekö kahteen pienempään? Kaksin kaunihimpi. Pienen munkin sokerihumalassa suuntasimme korttelin päähän Kauppakadulle Vorssan Lemmikkipuatiin, jossa kauppiastäti suolsi niin vakavaa Vorssaa, että mannersuomalaista heikotti. Kivijalkakauppa on kuitenkin käymisen arvoinen! Tämän syvän Vorssan käymisen jälkeen, ennen niin suurelta ja komealta vaikuttanut Finlaysonin Citymarket vaikutti nyt kovin pikkuriikkiseltä. Ilmankos tästä "lippakioskista" ei tällä erää mukaan lähtenyt kuin muutama irtokarkki ja smurffilimut.

Vorssan lemmikkipuati, Kauppakatu 12

Kuumin kesä teki tuloaan ja autossa lämmöt nousivat. Pelkäsimme ruokien pilaantumista, mutta emme voineet olla myöskään käymättä retken pääkohteessa, Jokioisten leivässä. Siitä tuli harmiksemme pelkkä piipahdus, sillä tuotetarjonta oli mielikuvaa pienempi. 

Vorssasta Karkkilaan ja sieltä Vihtiin. Hienoja seutuja, hieno reitti ja hienoa radio-ohjelmaa. Retki oli tehty.

Mopo-ongelma, Karkkila

Sitten tulivat intiaanit ja levittivät kesän. Kaikki muhi ja joka puolella kupli ja kiehui. Kylmähyllyt huusivat punaista ja kaapeissa lämmöt pakkautuivat. Välillä pienen hetken intiaanitkin lepäsivät ja ilma tasaantui. 

Hetken aikaa kaikki olivat virkeämpiä. Piipahdimme keittiön pitkän kaapin luona ja silmäyksellä "kiljaisimme, "Matoja!". Nyt leikitään, sillä täällähän ne Vorssan tuliaiset ovat!!

Pesonen ja Laku "leikkivät" madolla

Hannu meni aivan sekaisin ja nappasi heti oranssisen lelun suuhunsa, kiikutti sen parvekkeelle ja pudotti sen parvekkeen rakosesta ulos maahan. Meiltä meni tovi ennen kuin tajusimme mitään. Pälyilimme toisiamme ja ihmettelimme ääneen olisiko Hannu tehnyt moista - pudottanut lelun parvekkeen rakosesta? Kyllä oli. Se löytyi vasta kun toinen riippui ja roikkui parvekkeen kaiteen reunan ylitse ja toinen piti ovea kiinni, ettei kissat pääse parvekkeelle. 

Leikkituokio oli lyhyt, mutta tarmokas. Mato täytyi pelastaa, sillä nyt sitä uhkasivat sekä raavaat rakennusmiehet suurine koneineen, sekä nurmella pomppiva mustarastas.

 Kokosimme pelastuspartion ja lähdimme hakemaan matoa. Sen verran kolasimme pihalla, että Sofi tuli lasin taakse ihmettelemään koko mato-operaatiota. Mahtoivat myös nuo raavaaksi kutsutut remppa-äijätkin ihmetellä kyykkimistämme.

Sofi tullut parvekkeelle ihmettelemään

Leikki ei koko pelastusoperaatiotouhun jälkeen enää jatkunut, vaan madot saivat olla rauhassa. Tulipahan näille kahdelle mukavalle tuliaiselle mieleen painunut muisto. Kannattaa siis reissuilta kanniskella tuliasia, sillä ei koskaan tiedä mitä mukavaa ne tuovat tullessaan!

Mato!