"Onko tässä kahvilaa lähistöllä"

Pitkän ruinaamisen jälkeen Pesosen henkilökunta sai kesähäät. Ruinaaminen kuultiin n. 400 km päässä Kuopion seudulla. Autoon uudet renkaat, pesu ja lampun vaihto. Kaikki valmista suureen retkeen.

Kuten ennenkin Itä-suomeen suuntautuvan retken aloitukset ovat dramaattiset. 25-tiellä auto lepäsi ruttautuneena kaiteen päällä ja kaveri kiikutti varoituskolmiota paikalleen. Siniset valot vilkkuivat taustapeilissä. Välietappi Mikkeliin saavuimme illan suussa huojentuneina.

Suurempi huojennus koettiin seuraavana aamuna tien päällä, kun henkilökunnan kokki huomasi, ettei kello olekaan tuntia pidemmällä. Tuli persuksen alla hiipui ja loppumatkan kohti Kuopiota nautimme aivan eri tavalla. 

Kuopion hotelliin saavuimme hyvissä ajoin ja suunnittelimme kahvilla käyntiä. "Onko tässä kahvilaa lähistöllä", tiedustelimme vastaanottotiskillä ja siellä neuvottiin hieman empien sataman lähistölle kulmakuppilaan. "Kahvia myymme, mutta pullaa ette saa". Paikka oli ennemminkin hilpeiden hileiden paikka. 

Kissakahvila vai galleria?

Kahvia ja särvintä teki edelleen mieli. Samalla kello kävi. Ripeällä askeleella kuljeksimme lähemmäksi toria ja kadunkulmassa huomasimme kissakahvila kyltin! "Ahaa, se on siis tässä... tuolla...". Nyt siellä olisi käytävä, toista mahdollisuutta ei tule.  

 Kuopioon on avattu kesäksi Kissakahvila Tiramisu ja se on auki elokuun loppuun asti. Tyyli on sama; vitosella sisään ja kissoja saa rapsuttaa. Särvintä tarjolla.

Ovella pimputtelimme kelloa ja pääsimme sisälle. Paikat saimme tilanjakajan molemmin puolin. Siinä katselimme ja ihmettelimme toisiamme kuin vankilassa vierailuaikana konsanaan (elokuvista nähty). Katossa roikkui puu ja seinillä roikkui taidetta. Omistaja mennä viipotti ja höpötti. Tiedustelimme tarjonnan perään ja omistaja tiedusteli keittiöstä annoksen vegaanisuuden perään. Kello kävi ja kiire hiipi. Hyrrä pyöri.

Uusia asiakkaita kävi oven takana ja aina kun ovi aukesi, kahvilan yksi kissoista yritti livohkaan. Tuuri piti pintansa, ettei kissa päässyt - päästessään olisi kipittänyt suoraan tielle, sillä tuulinkaapin tien puoleinen ovi oli auki!!

Taidetta Tiramisun seinillä

Toisaalla sisällä kauhistelimme pöydillä olevia kynttilöitä, joita kissojen hännät nuolivat! Kynttilöitä oli useita. Jos tällaisessa paikassa on pakottava tarve pitää kynttilää, niin sen voisi korvata led-kynttilällä. Nyt ei tuo kynttilämeri tuntunut hyvältä. Tuskin on kissojen valinta...

Siinä vaiheessa kun meidän jälkeen saapuvilta otettiin tilausta vastaan, tajusimme ettemme ehdi millään saamaan mitään ajoissa pöytään. Jouduimme poistumaan. Jäi tympeä maku. Henkilökunnalla oli liian kiire. Kahvila vaikutti ennemminkin ravintolalta, jossa annoksia joutuu pahimmassa tapauksessa odottamaan yli ajan. Ja oliko kahvilan menun kanteen päässyt lapsus, sillä siinä puhutaan galleriasta. Kahvila vai galleria? Onko paikka rakennettu kissoja hyväksi käyttäen? Toivottavasti kissat eivät toimi pelkkinä sisäänheittäjinä.

Olisi ollut makoisaa myöhästyä vihkikirkosta, sillä kirkon sisäovet olivat länkkärityyliin heiluriovet. Pam! Nyt tultiin! Vaan olimme ajallaan, pienestä maisemareitistä huolimatta. 

Mukava retki, vielä kun samaan ajankohtaan osui Suomen suven lämpeneminen. Kissakahvila Tiramisu tuli käytyä. Tulipahan nähtyä. Mikäli siellä ei olisi edes piipahtanut, olisi jäänyt kurja olo kun kerta maisemissa oli. Saatiin mitä saatiin, välillä näin.

Kiitokset lankeavat jälleen kerran Kissa-tädille joka ruokki ja leikitti Pesosen porukan sillä välin, kun henkilökunta retkeili. Kissa-tädit ovat arvokkaita!