 |
| Saiskos uuden puun, anoo Pesonen |
Pesosen porukoilla osa kiipeilypuista on sellaisia joiden puhkiraavittuja pintoja voi korjailla itse. Vanha revitään pois ja uusi liimataan tilalle. Uutena pintana käytetään metrimittaista käytävämattoa.
Henkilökunnan nikkari myöntää raavittujen tolppien uusimisen hieman viivästyneen, mutta puolustautuu ajankäytännöllisillä esteillä ja isoisän aikaisilla työkaluilla. Mitä sitä toimivaa 50-luvulta peräisin olevaa, nitkuvaa ja natisevaa puristinta vaihtamaan. Ja kun kerrostalossa ei ole nikkarointipöytää, niin kaikki työ täytyy könytä lattiatasolla. Jumppa se on humppaa!
Työ ei loppujen lopuksi ole hidasta kun toimeen pääsee. Maton leikkuu sopivaan mittaan ei kestä minuuttia paria enempää ja kun liiman on saanut levitettyä matolle, niin homma on jo yli puoliksi tehty. Vielä kun taistelee maton hylsyyn kiinni, niin loppu on odottelua. Yön yli malttaa, niin uusi puu on reipasta raapimista ja vikkelää kapuamista vaille valmis. Hoplaa!
 |
| Onko vielä roikuttava vai saako mennä syömään? |
Meilläkin olisi yksi korjausta kaipaava mattotolppa! Kassisen mielestä se olisi parempi kuin oikeinden puiden narutolpat, pitäisikin korjata kiireen vilkkaa.
VastaaPoistaHyvät kuvat! :D
Nikkarointi palkitsee. Reippaasti tuulta päin kohti uusia haasteita ja henkilökunta tolpan nokkaan nakuttamaan kissoille uutta raavittavaa - vähintäänkin pään raavittavaa, kun pähkäilevät henkilökunnan puuhia:) Työn iloa! -henkilökunta-
Poista