Vanhan ja uuden kohtaamisessa ei suurta dramatiikkaa

 Kaipa nuo Pesosen porukan nelikarvaiset veijarit osaavat tulkita keittiön kaapinoven suurta almanakkaa, sillä vanhan vuoden ja tulevan vuoden taitekohta meni vallan hienosti. Klo 18.00 luvallisen paukuttelun jälkeen tunnelma toki jännittäytyi ja mm. Piri sukelsi tavoilleen uskollisesti ammeen alle ja Hannu pälyili eri huoneiden oviaukkoja. Pää vasemmalle, pää oikealla. Korvat sinne ja tänne. Pienikin oudoksi tulkittava kahahdus sai suurempia mittasuhteita mitä oli tarvis, mutta joukkoryntäilyä ei kuitenkaan onneksi koettu. 

Hannu tarkkailee

Meidän alueen pää-pommipaikka sijaitsee vuodesta toiseen noin km:n päässä, eikä siitä häiriöitä juurikaa ole. Suurempi huoli on sisäpiha, jossa joku kemiallinen nilviäinen saisi ärsyttävän kakofonian aikaiseksi, jos niin haluaisi. Onneksi nilviäisillä on tapana viihtyä kosteiden paikkojen äärellä, eivätkä näin pompi sisäpihoilla pommeja viskomassa. Ikävin tapaus lienee ollut takapihan puolelta väärään suuntaan sinkoutunut raketti, joka pahimmillaan olisi voinut tehdä pahojakin tuhoja. Tapauksesta on jo vuosia. 

Vasemmalakin tapahtuu

Laku kökötti uteliaisuuttaan ikkunan äärellä, mutta melko nopeasti havaitsi koko homman turhanpäiväiseksi ja rentoutui. Samaan aikaan Jetta nukkui viereisessä pömpelissä, ressaamasta mistään. Mikäli kuuroa Tippaa ei oteta lukuun, niin rennoimmin ottivat Pesosen ja Sofi, jotka pedeissään vetivät ihan reilusti sikeitä, ihka oikeaa pokasahaa.

Sofi soittaa pokasahaa

Laku katselee rahan tuhlausta

Piri pahaa aavistamatta tuli ammeen alta varttia vaille puolenyön ja painui takaisin kun suurin jytke alkoi. Siinä vaiheessa muuta porukkaa oli jo sen verran pehmitetty, ettei edes vuodenvaihteen pahin hetki hermostattanut. Koko homma oli ohi ja paketissa varsin nopeasti ja sen Pirikin tajusi. Nukkumaan kömmittiin heti.

Vielä kerran, kuten muinakin vuosina piti pari myöhästynyttä rätätäätä kestää.  Ikkunan äärelle tullut Piri kesti Roomalaisesta kynttilästä kymmenen ensimmäistä jytkyä, mutta yhdestoista oli liikaa. Hetken kun olisi Piri malttanut, olisi homma ollut paketissa. 

Aamu valkeni juhlinnasta palanneiden riekkujien ansiosta hieman katkonaisen yön jälkeen hiljaisena. Todellisuudessa riekuttu oli meilläkin, sillä kuusen alin kultainen nauha oli vedettu lattialle ja sohvan selkämys kaadettu. 

Hannu ihmettelee mitä keittiössä tapahtuu...

...jetta ei ihmettele, vaan pelaa!

Uuden vuoden vauhdikkaimmin aloitti Jetta, joka joululahjasta innostuneena on saanut aivan uuden virtapiikin. Jetta on innostunut kantamaan keltaista pötkölää keittiön pöydän alle, käyttäen pöydän rakosia ja lattiaa pelikenttänä. Mitä enemmän kuuluu kirraamista, sitä kovempi peli on! 

Lisäksi ilahduimme pupusta, joka jo ennen joulua on rantautunut takapihan suuren koivun juurelle. Se on näemmä selvinnyt viime yöstä ja pötköttää nyt rauhassa puun juurella. Hyvää uutta vuotta pupu! Hyvää uutta vuotta kihnat! Hyvää uutta vuotta kaikille! 

Hyvää uutta vuotta Pupu, hyvää uutta vuotta kihnat, hyvää uuttaa vuotta koivu,
hyvää uutta vuotta puhdas lumi, hyvää uutta vuotta männyn alku....
Hyvää uutta vuotta kaikille!