Henkilökunnan hengähdys

 Vaikka kesästä näkyy näillä ilmoilla ainoastaan nopeasti kaikkoavat sumuvalot, sai henkilökunta juuri ja juuri hengähtää loppulämpöjen tuomassa raukeudessa. Taakkana vuodenkierron ilot ja surut henkilökunta pintaraapaisi lähiseutujen matkakohteita ja yritti kerätä loppuvuoden sateisiin intoa ja tarmoa. Ja oli matkakohteista yhdellä ihan oikea päämäräpäinen tarkoituskin, joka lopulta sekin jäi mysteeriksi. Siitä myöhemmin.

Koska Lappi oli jälleen poissuljettu, tyydyimme siis lähialueiden erilaisiin luontokohteisiin, sellaisiin jotka olivat päivämatkan päässä, pyörällä, pyörillä tai jaloilla reissaten. Ensimmäiselle maanantaille osui E12-tien päällä lepäävän Linnatuulen välittömässä läheisyydessä oleva Janakkalan Laurinmäki, mm. pöllöjen, lepakoiden, tikkojen ja Torpparimuseon koti. Pöllöt ja lepakot pysyivät piilossa, mutta ne korvasi mm. historian havinalla kuorrutettu luontopolku ja maisemat. Pidempi reitti hikinen, mutta maistuipahan ruoka laavulla. Bonuksena retkikohteiden hienoin kuusikko osui heti tälle ensimmäiselle päivälle!

LAURINMÄKI - Itsenäisyyden 50-v kuusikko

  

Kärkkäinen, kirpputori ja öljynvaihto. Kytäjä. Jos loppukesän urheilulähetysten voittamatonta ykköstä, Jukolan suunnistusta kuunteli tarkkaan, mainittiin siellä jälleen kerran liki myyttinen Hyvinkään kyljessä käyty Kytäjä-Jukola. Sinne sammoihin maastoihin myös me sukelsimme, mutta liki autoteitä muistuttavia "polkuja" pääsääntöisesti käyttäen. Alueen paremmalla tuntemuksella sieltä löytyy myös perinteistä polku-polkua kengän alle. Reippahasti käypi askel!

Kytäjä - Usmi on hapekasta luontoa parin kivenheiton (10 km) päässä Hyvinkäästä; ja ikävä kyllä kaupungin läheisyys tuntui takaraivossa. Kiireys kurkki puiden takaa ja ilkivalta oli pakottanut sitomaan pöllit maahan. Siitä huolimatta kahvit ja makkarat maistuivat. 

KYTÄJÄ - Kaupunki puun "juuret"

  

 Jos bloggarit olisivat neljä vuotta sitten ajaneet Porvoon kissatalon ohitse 17 km harhaan, olisivat he saapuneet luotsiaseman lukittujen porttien luokse. Kääntöpaikan välittömässä läheisyydessä on myös Porvoon Emäsalon, Varlaxuddenin ulkoilualue. Se on graniittikallion päällä asuvalle sisäsuomalaiselle jännittävä maailmanreunan kohde, jossa maa katoaa mereen ja näyttää kaukaisuudessa menevän kuprulleen. Merta ja kallioita. Kohde, jossa kelillä ei ole niinkään väliä - pikemminkin mitä huonompi keli, sitä voimakkaampi ote luonnolla. No, koska meillä oli retkikeleissä hieman vara valita, niin me "valitsimme" sopuisan syyskelin, mukavilla lämpölukemilla. Sellaisen että kehtasi peffan iskeä kallioon. 

Ennen Emäsaloa poikkesimme Porvoossa syömässä, josta mukaan tarttui mukavat jälkiruuat.

EMÄSALO - Eipä juuri paremmin olisi voinut kahvitella...

Silloin kahvipaikka on hyvin valittu, mikäli silmä kantaa äärettömään. Koli, Kevo tai Emäsalo. Ei paikat juurikaan eroa. Laivat katoaa ja tuuli valitsee sinut. Aika pysähtyy. 

Varlaxxudden on kalliota, kalliota, kalliota. Koloja ja merta. Happea. Se ei tovin  päästä tarjoa juurikaan mitään uutta, mutta jos olet sellainen jolle kelpaa vain olla, kalliot riittävät. Varpaita voi huoletta huljutella. Suurin osa kallioista on turvallisia, mutta pienempien vilkkautta nekään eivät estä. Tarkkana!

EMÄSALO -  Varlaxxudden

 

Kallio siellä, suo täällä. Suomen eteläreunan jälkeen matka kääntyi sisämaahan ja suolle. Ennen Tammelan Torronsuota, poukkoilimme Liesjärvellä ja Kaukolanharjulla. Mm. nämä Forssan läheisyydessä olevat paikat kestäisivät kevyesti useamman päivän retkeilyn, sillä paljon erilaisia todella hienoja kohteita olisi lähistöllä mahdollisuus kahlata. 

 

LIESJÄRVI

Pääkohde oli kuitenkin Torronsuo. Aikataulun tiukentumisen vuoksi koukkaus Forssaan saatiin heittämällä unohtaa. Tammelan puolella olevan Torronsuon ehdoton plussa tulee myös liikuntarajoitteisten pääsemisestä suolle, sillä alueelle on rakennettu sen verran leveää pitkospuuta, jota myöten esim. pyörätuolilla pääsee helposti rullamaan! Torronsuon internet sivusto lupaa pyörätuolilla pääsyn myös tulentekopaikalle.

Pidemmän Suotaipaleen mitta on 8 km ja Kiljamon kierroksen 1,5 km. Pätkä Kiljamon kierrosta sopii myös liikuntarajoitteiselle. Jo tällä lyhyemmällä Kiljamon reitillä pääset hajustelemaan suon syviä hienouksia ja nauttimaan kauniista suo-väreistä. 

Vaikka luontotornista tiiraillessa ja osin myös pitkospuilla kävellessä silmä lepää liki kantamattomiin, niin pää ei kuitenkaan puhdistu siinä missä esim. Emäsalon kallioilla. Sitä vastoin Torronsuolla pääset lähemmäksi alkukantaisuuden tuomaa mystisyyttä. Suo kuiskii. Se silittelee olkapäätä ja hivelee selkää. Ui lahkeista. Ottaa. Ainoastaan lähistöllä kulkeva tie pitää äänillä sinut silmästä pois. Pitää hereillä. Sen verran valveilla, että pääset vielä kotimatkalle.

 

TORRONSUO - Tammela

Vielä piti päästä mm. Heinolaan. Lintutarhaa ja voffelia. Tiesittekö muuten, että Heinola on lähempänä kuin uskoisikaan. Harmi, että retken ajankohdaksi tuli välttämätön sunnuntai,  mutta varsinkin Harjupaviljongin vohvelikahvila oli niin upea paikka, että sinne on päästävä ajan kanssa uudestaan. Nyt sukulaiset haukkasivat kakusta oman palan. Lisäksi Vohvelikahvilan ja yleissivistävän visiitin ansaitseva Heinolan lintutarhan väliin jäi tyylikäs näkötorni, jossa sai hörppästä vielä kahvit maisemia katsellessa. Mm. monille tuttu Tähtihovi näkyy hienosti torniin.  

HEINOLA -  Harjupaviljonki. Parkkipaikka on kävelymatkan päässä kuvaajan selän takana, eikä pelastustiellä kahvilan edessä kuten neljän nollan logon ja kissa-auton kuljettajilla pelastustiellä. Ei hymiötä.

 

Heinolan lintutarhaa voi pitää jonkinlaisena "löytöeläintalona", sillä sinne tuodaan luonnossa loukkaantuneita ja pitovaikeuksien vuoksi hyljättyjä lintuja. Paikka ei siis ole eläintarha, vaan lintutarhalla on eri tarkoitus. Se kannattaa pitää mielessä. Vuosittain hoitoon tulee 200 - 250 lintua. Hieno mahdollisuus tutustua lintuihin. 

Heinolasta poistuttaessa piipahdimme vielä ABC:n vieressä olevaan lähiruokatoriksi kutsuttuun Heilaan. Unohda ABC, mene Heilaan! Jätä mies autoon, jos ei kiinnosta. Älä kerro, että sieltä saa sahtia. Meidän koriin tarttui mm. humalasta valmistettu limonadi ja tiskirätti. Kauppa on täynnä kaikenlaista vähintäänkin herkullisen näköistä. Lisäksi mukaan tarttui tiskirätti - ymmärrätte yskän (kts. kuva alla). Hymiö.

 Viimeinen, pidempi matka suuntautui liki perinteitä vaalien Kangasalalle. Se oli itseasiassa kesän päämatka, joka muuttui hyvin nopeasti myös ensi kesän päämatkaksi. Hmm. Täytyy palata viime kesään ja matkan varrella olevan taukopaikka Aapiskukon (Pälkäne) kahvipöytään. Pöytiin on painettu erilaisia Aapiskukkoon liittyviä tekstejä ja yhdessä pöydässä oli pieni kopion pätkä Juha Hurmeen tekstiä, jossa luki (HUOM! Tämä on epäviralllinen tieto, ei siis välttämättä totta), että ohi kulkevan tien toisella puolella olevan Pälkäneen rauniokirkon yhdessä tiilessä olisi kissan tassun jälki!? Kissan tassun jälki? Näin luki jossain, ei siis välttämättä Hurmeen tekstissä. Tuolloin, viime kesänä ei kuitenkaan ollut aikaa tarkastaa väittämää. 

Palasimme paikalle siis tänä kesänä. Mainion vegaanisten nugettien jälkeen loikimme hieman hankalan tien ylitse etsimään tätä tassun painaumaa. Pälkäneen rauniokirkko eli Pyhän Mikaelin kirkko on jo sinällään tutustumisen arvoinen. Pienen tepastelun jälkeen löytyi oikea oviauko, jossa tassutiili sijaitsi, mutta... Mutta ei siinä ollut kissan tassun painauma. Ei meidän mielestä. Kukin tulkitsee... Ja muita lähteitä tarkastellessa, painauma todetaan koiran jäljeksi.

PÄLKÄNE - Rauniokirkko. Kissatassu-tiili? Ehkei?

 

Helpompi olisi lompsia kilometrin päässä olevaan kirjastoon ja kaivaa Hurmeen kirjasta teksti esiin, mutta mielekkäämpi ja oikeudenmukaisempaa on suunnata taas ensi kesänä Aapiskukkoon katsomaan totuus pöydästä. Ja niitä nugetteja voi tilata samalla lisää.

 

 

Ja kuin rakentaen siltaa syksyyn,
löytyi Padasjoen ABC:ltä kissa-aiheinen heijastin.

Päätavoite, henkilökunnan tuulettuminen täyttyi. Syksyn pimeneviä iltoja ja talven kiristyviä lämpötiloja lämmittävät monien retkien muistelot. Mikä hienointa, retket suuntautuivat lähiseuduille ja olivat suht huokeita toteuttaa. Osa retkistä olisi ollut toteutettavissa vaikka polkupyörillä. Nuotiopaikalla sai pikaruokaa ja kahvit kulkivat paikoin mukana - unohtamatta kuitenkaan paikallisia yrittäjiä. 

Uteliaisuus, seikkailu ja lapsen mieli ovat hyviä matkatavaroita. Vaihtosukkia ja termospulloa unohtamatta. Ja kameraa ja postimerkkiä.