Tuliainen, tuo kissojen suurin wau!

Kissojen tuliaisissa on se kiva näkökulma, että jännitteitä on kahden hetken verran. Ensinnäkin niiden löytäminen ja toiseksi niiden antaminen. Löytämisen, antamisen ja saamisen ilmeiden sinfoniaa! Kissojen tuliainen kun on antajan mielestä aina se kaikkein paras ja mielenkiintoisin lahjus, se kaikkein sopivin ja hauskin asia, hieman kuin katselisi diakuvia. 

 

Kissoille tuliaisia

Löytäminen ja antaminen - kuulostaa pelkästään yhdestä vinkkelistä katsottuna. Se tuli taas todistettua. Sopivaa ajankohtaa ei löytynyt. Valoisuuden täytyi olla hyvä, sillä nämä vieterilelut aiheuttavat varmasti säpinää, aivan kuten se moottorisaha Maukka Perusjätkän Säpinää kappaleessa. Kuhinaa, kuten kesäaamuna leivänmurut salakkaparvessa. Pälyilyä, kuten ihmisjoukkio Jukolan viestin lähdössä. Rätisevää sähköä, joka ei tahdo pysyä säkissään. Laku, Sofi, miksei myös Pesonen ja varmasti Pöttis hyökkäävät sillä silmäyksellä lelujen kimppuun. Siitä tulee raakaa katsottavaa!

Hannu, Pesonen ja laku ovat häipyneet, mutta kohta varmaan Pöttis ja Sofi aloittavat villit leikit...

No eivät hyökkää. Sängyn päällä pötköttelevät kissat makasivat hyvässä valossa, sellaisessa valossa johon kameran aukot kerkeävät tallentamaan villejä leikkejä. Villein leikki oli se kun Pöttis kiepsahtaa akselinsa ympäri ainoastaan kokeakseen lelun niskansa alla. Sofi katselee kuvaajaa kuin vaativa katsoja vanhoja uusintoja. Hannu on jo hyvissä ajoin poistunut, vetäen Pesosen perässään. Laku meni jo. Sofi ja Pöttis jäävät sängylle, mutta siirtyvät sängyn toiselle laidalle niin, että kääntävät selkänsä kameraan päin. Lelu jää kuvaajan ja kissojen väliin. Kuvaaja napsuttelee sormia, että saa kissojen päät kääntymään. Ainoastaan Pöttis kääntää päänsä ja sen jälkeen tiputtautuu sängyltä pois. 

Naket pitävät päänsä, eivätkä "käskystä" tee mitään. Jos ennustaa saa, niin kiitollisuus siirtyy yöhön. Kolina on kiitosta.

Pöttiksen ja Sofin leikin kulku