Joulun vietto

Pökö vahtii, että kortit menevät oikeisiin osoitteisiin

  

Joulu on parhaimmillaan liki ympärivuotinen juttu. Ei olisikaan yhtään pöllömpää pitää joulun alemyynneissä silmällä jo ensi vuoden joulua, vaikkapa nyt esim. rikkoutuneen kynttelikön hankkimista. Tässähän joitakin vuosia sitten mummon perintökynttelikkö pääsi kaatu..., horjahtamaan ja se ripsahti rikki. Nyt niitä saisi edullisesti. Mutta viimeistään joulun vietto pääsee kunnolla nitkahtamaan eteenpäin kun ensimmäiset joulumarkkinat pidetään tai vähintäänkin silloin kun joulukorttien kirjoittamisella ja lähettämisellä alkaa olemaan sen verran kiire, että ne ehtivät nippa nappa vielä joulumerkkien nuoltaviksi. Parhaimmillaan Pesosen porukoilta on lähtenyt kolmisenkymmentä korttia, mutta nyttemmin se on tyrehtynyt puolella. 15 korttia lähti. Posti saisi sen verran edes auttaa joulukortti liikennettä, että pienentäisi hieman karannutta postimerkin hintaa - edes jouluksi. Joulu kuitenkin koostuu perinteistä.

Muovisella joulukuusella on eittämättä paikkansa esim. allergioiden vuoksi, mutta Pesosen porukoilla kuusi on oikea niin kauan kuin se vaan on mahdollista. Tänä vuonna kuusi maksoi n. 30 euroa. Vielä kun R-kioski oli kadun kulmassa ja siellä oli kuusenmyyjä, parhaimmillaan kuusi saatiin kahdella eurolla! Eikä ollut 70-lukua, vaan ihan diginatiivien 2000-lukua. Seuraavana vuotena taisi olla viisi euroa! Ikimuistoisin kuusi on ollut pujottelukeppiä ohuempi serbialainen kuusi, joka alkoi lämmetessään elämään. Se alkoi poksumaan. Viime vuosien kuuset ovat olleet sen verran tuuheita, ettei yksikään kissa ole niihin kiivennyt. 

 

Sofi kuuntelee outo ryminää - kuusi tuodaan sisälle

Tänä jouluna kuusi on saanut olla rauhassa sen saapumisesta aina näihin päiviin asti. Pesonen oli ainoa, joka kävi tupaan kannettua kuusta hieman nuuhkaisemassa. Kuusen koristeet ovat saaneet yhtä huopakoristeen pudottamista lukuunottamatta olla myös rauhassa. Sekin oli sellainen vahinko pudottaminen. Isohko kello laitettiin tarkoituksella roikkumaan hieman alemmaksi, mutta ei se ole kissojen osalta soinut kertaakaan.  

Myös Miina hieman kuulostelee mitä talossa rymistellään.

Kissojen kiltteyden ansiosta voimme pitää nykyään pöydillä joulukoristeitakin. Olkipukkiin ei ole kukaan koskenut tai pienikokoisten tonttujen lakkeihin. Pahvi-tontut toki laitettiin kissojen ulottumattomiin, sillä niillä on raajat vuosien varrella sen verran runneltuneet, etteivät enempää osumia kärsisivät ottaa. Yksi joulumme perinteitä on pienten, n. tulitikkuaskin kokoisten pahvisten tonttujen piilottaminen - kumpaisellekin on viisi piilotettavaa tonttua. Toinen pysyy "piilossa" eli kylpyhuoneessa ja sillä aikaa toinen piilottaa omat tonttunsa. Sen verran on sääntöjä, että tonttuja ei saa laittaa sellaiseen paikkaan ettei niitä näe. Kuulostaa helpolta löytää, mutta ei sitä välttämättä ole. Mikäli tonttuja ei meinaa löytää, voi antaa vihjeitä tai jotenkin helpottaa löytämistä. Polttaa polttaa, kylmenee kylmenee... Verhot kannattaa pitää auki, niin on naapureilla ihmettelemistä! Yllättävän hauskaa puuhaa.

 

Kymmenen tonttua odottaa piilottamista

Leikkaavat sakset kertovat tulevasta herkusta

 Joulu on herkuttelua. Niin kissoille, kuin henkilökunnallekin. Seiti saa porukan sekaisin. Jääkaapin tiivisteet ovat melko ohuet, kun seiti on kaapissa. Porukka on levotonta. Ja kun tulee aika tarjoilla seiti, täytyy se ensin käydä pilkkomassa kylppärissä. Mums mums mums. Pähkinöistä lähtee eri ääni. Pähkinät ovat henkilökunnalle. Herkutellaan kukin tavallaan.

Itse aatto on lopulta melko hektinen. Ruokailu on liki katastrofi, sillä niin paljon tulee kaikkea ja monta. Vatsa on ihan uuden edessä. Ennen henkilökunnan ruokailua on ruokittu kissat ja toivottu, että saavat kupunsa täyteen ja sillä energialla menevät lepäilemään. On saunat, joulurauhat, haudat, lumiukot, kahvit ja taas kahvit jne... Sitten tulee vielä pukki. No, ihan kaikki ei toteudu, mutta osa kuitenkin. Arkea ei vaan osaa katkaista kuin kytkimestä. Mutta kun aattoilta hämärtyy, laskeutuu samalla jotain taianomaista pölyä. Kuusenvalot, outo äänimaisema, tuoksut... Kaikki rentoutuvat.

 

Sofi viettää aattoiltaa

 

 How am I supposed to get any sleep when they stuff my pillow full of YEOWWW!!! Eli jokseenkin näin: Miten ihmeessä saan unta, kun he tunkevat tyynyni täyteen yeoooowiaaa!!! Eli pukki toi kissoille kissanminttua. Ja isomman hiirilelun, jota Jetta tuossa par´aikaa juosten huoneesta toiseen. Pukin käytyä lahjat avataan ja samalla kun lahjoja avataan, menevät narun sun muut vaaralliseksi koetut jutut roskasäkkiin. Niiden kanssa pelataan varman päälle. Muuten paperit levitetään lattialle ja kissat saavat möyriä niissä niin paljon kun tahtovat. 

 

Jetta saanut minttu-lahjan

 

Aaton jälkeen tulee se vuoden paras päivä. Aamusta alkaen on koko päivä aikaa ihmetellä ja olla vaan. Kissat nukkuvat niin että viikset väpäjävät. Hannu on ottanut paikkansa sohvalta Miinan kanssa. Paitsi että hämyssä henkilökunnan musta mytyssä oleva fleecetakki on aivan kerällä olevan Miinan näköinen. Miina onkin makuuhuoneessa. Ihmettelee pihan hiljaisuutta. Pesonen on parkkeerannut patterin luokse siirrettyyn laatikkoon - viettää siellä pitkät tovit joulusta. Pökö makaa henkilökunnan päässä. Näyttää nukkuvan siinä, kokin kanssa.  

 

 

Pökö katselee harvassa olevaa "sinistä hetkeä"

 

Tunnit kuluvat. Muodostavat aamut, illat ja vuorokaudet. Mutta joulu ei poistu moneen päivään. Joulu pitää kyntensä vielä arjen puskiessa päälle. Kuusi ja koristeet pitävät jöötä. Ruoka maistuu. Hiiri on joululahja ja se on nyt muisto aaton ilosta ja siitä seuraavista päivistä. Pidetään vielä joulusta kiinni. Arjelle on ihan tarpeeksi almanakassa päiviä. Hyvää tätä joulua! 

 

 

Miina ja ..., uppista; fleece ja Hannu

 

 

Pesonen nauttii pyhistä

 

- - - - - - - - - - - - H y v ä ä j o u l u a! - - - - - - - - - - - - -

Tervehdys ystävät! Pesonen porukoineen rauhoittuu hiljakseen viettämään joulua mm. seitin, sydämen, porkkalan, piparin ja tiikerikakun parissa. Kuka mitäkin mutustaessa. Vaikka joulu on rauhoittumisen aikaa, pienet palloaskareetkin ovat sallittuja, lukeminenkin on aika villiä. Nyt mukavaa, makoisaa ja rauhallista joulua kaikille blogiystäville, heidän kavereille, metsän eläimille, kissoille, kanoille ja kaikille muille. Hyvää joulua!

 

Pesosen ja porukan kuulumiset

 Pesonen piipahti jokin aika sitten lääkärissä tutkituttamassa korvan juuressa olevan useamman millin mittaisen patin. Siitä otettiin näyte ja se lähetettiin Patovettiin. Laboratoriotulokset löydökset kertovat patin olevan hyvälaatuinen epiteliaalinen kasvain ja todennäköisimmät diagnoosit ovat trikoblastooma ja basaalisolukasvain. Huokaisu on huokaisu ja hyvä niin. Patti on syytä kuitenkin poistaa ja aika on jo varattu ja se saatiin tammikuun loppuun. 

Nyt on joulukuu päättymässä ja joulun perinteet ovat porukoilla jo niin pitkällä, että kuusessa palavat valot ja oksissa keikkuvat pallot ja kulkuset. Kulkuselle löytyi tänä jouluna kuusesta jopa niin hyvä oksa, että periaatteessa kissan terhakka häntä saattaisi kilauttaa sitä. Vaan mitä vielä. Piu paut nämä veijarit kuusesta tahi sen koristeista ole kiinnostuneita. Parhaaksi palkinnoksi, jos oikein tulkitsee, on nousemassa huoneisiin vaihtunut hämy ja sen tuoma hiljaisuus. Ihminen rauhoittuu ja kissa kiittää. 

Pikku hiljaa olemme yhtä. Tassuttelemme hiljakseen ja käperrymme sohvan perukoille rohisemaan. Ja kun nousemme, suuntaamme ruokapisteelle. Vessassa käyminen on jo aika raju juttu. Muuten pötköttelemme ja pöhötymme. Ja jos jossain kolahtaa, säpsähdämme, mutta ensi kerralla emme jaksa siitä välittää. Kaikki me täällä olemme naama virneessä.

  

Kuusi on juuri saapunut ja Pesonen sen noteerannut. Okei se on siinä. 

Lähde: laboratoriolähete 

 

Pesosen patti tutkittavana

 Vaki lääkäriasema on sen verran lähellä - autolla kaksi minuuttia, kävellen kuusi - että emme ottaneet autoon radiota ollenkaan. Jep, vielä on sellaisia autoja, joissa ei radio ole kiinteä varuste. Sen vuoksi annoimme Pesoselle tehtäväksi laulaa, mutta eihän tuo laulaa luikauttanut. Odotimme että sieltä olisi tullut vähintäänkin Cindy Lauperia. 

Silloin kun mennään lääkäriin,silloin ei totta tosiaan lauleskella. Päällimäinen tarkoitus oli ihan vaan käydä senioritarkastuksessa, ottaa verikoe ja natkutella hieman luita. Vakavampi syy lienee tuo patti Pesosen korvanjuurella. Patti on ollut siinä jonkin aikaa - ensin se on ollut pienempi ja pelkkänä rupena, mutta nyttemmin se on aavistuksen kasvanut. Syy huoleen, emme tiedä, eikä tiennyt tohtorikaan, mutta näyte otettiin ja se lähti tutkittavaksi Patovettiin. Näytteen saamisessa kestää 1-2 viikkoa. 

 

Lääkärissä ropattu patti näkyy kuvassa oikean korvan katveessa

 

Pesosen vointi on ollut hyvä. Ruoka maistuu ja kakka kulkee. Paino on pysynyt samoissa kiloissa. Kuunneltiin ja väänneltiin, eikä mitään outoa havaittu. Itseasiassa Pesonen todettiin hyväkuntoiseksi senioriksi. Verikoe arvot olivat priimaa. 

Pesonen on kiltti kävijä. Pesonen luottaa lääkäreihin ja omaan väkeen. Hoitopöydällä oma väki rapsuttelee Pesosta ja se rauhoittaa. Koska Pesonen on sokea, on tilannetta luettava koko ajan. Hätääntyessä Petski saattaa "pingahtaa" eteenpäin tietämättä mihin menee ja hoitopöydällä näin ei saisi tapahtua. Eikä näin ole koskaan tapahtunutkaan. Kuten em. Petski on kiltti kävijä. 

 

Ruoka maistuu reissun päälle - ruoka maistuu kaikille

Odottelemme näytteiden analysointia ja toimimme tietysti sen mukaan mitä sieltä tulee. Pesonen nukkuu tuossa metrin päässä vakio paikallaan.... jaa, eipäs nukukkaan... nousi ylös ja miettii mitä tekisi... on hieman unessa... kuuntelee... ottaa pari askelta, jatkaa matkaa. Todennäköisesti kohta alkaa huuto ja Petski tulee pallo suussa takaisin olohuoneeseen. Jep. Kaipaa rapsutuksia. Palaillaan!     

Yhden kissan lineaarinen tirppa-TV

Ikkunan takana avautuu ötököitä kuhiseva puistomainen kaistale - kesäisin. Nyt lehtien pudottua puista, takapiha näyttää luurankomaiselta metsiköltä, joka odottaa hentoisia lumivaippoja teräväpiirteisille oksille. Kuhina puistikossa on tyyntynyt. Linnuilla ei ole pöriläisiä ja kesäihmisillä kärpäsiä. 

  Mutta erään vasta kasvavan vaahteran oksasta riippuu pieni lieriömäinen muovihärpäke ja sen ympärillä pörrää pääasiallisesti talitinttejä. Pyty tyty ty.., pyty tyty ty... Siivet lyövät vinhasti. Ja erään ikkunan takana kissa näkättää tinttien tahtiin. Näk näk näk... näk näk näk...

 

Pökö ikkunassa

 

Naapurin nuoret asukkaat ovat laittaneet linnun ruokinta-automaatin ja se on liki vuorokaudessa tyhjennetty. Ja Pökö lienee seurannut kuin sitä on tyhjennetty siemen kerrallaan. Mutta vain Pökö. Muita ei kiinnosta.

 

 "Syömään", hihkastaan keittiöstä ja on kissojen ruoka-aika. Kaikki tulevat paikalle, mutta kaikki eivät jää paikalle. Pököllä on muuta tekemistä. Näk näk näk, kokki kuuntelee keittiöstä. Yhden kissan lineaarinen tirppa-TV on auki.

 

Näk näk näk, Pökö näkättää

 

 

Huoltokatko

Pesosen blogin uskollinen työjuhta tuli kaarensa päähän ja se siirtyi eläkkeelle. Puhutaan tietokoneesta. Henkilökunta sai sen entisen työpaikan mentyä konkurssiin ja kärppänä paikalla ollut henkilökuntalainen teki koneesta 90 euron tarjouksen, jonka pesänjakaja hyväksyi. Kone on palvellut vuosia ja jatkaa sitä edelleen, mutta eläkekoneen ominaisuuksin. 

Uusi nuoren sukupolven kone on ollut henkilökunnalla jo pidempään, mutta se on tovin pötkötellyt vaatekaapissa, kunnes sen päivä on nyt koittanut. Nyt se saa näyttää näppäimistönsä ja kyntensä. 

Huoltokatko johtuu siitä, että tälle nuoremman sukupolven koneelle ei tahdo löytyä kunnon työpistettä ja työpisteen muokkaaminen on edelleen käynnissä eli huoltokatko tulee vielä tovin jatkumaan. Lisäksi kaikki kuvien muokkaamiset tehdään edelleen vanhalla koneella.

 

Jahha, tämä näyttää umpikujalta hokaa Pesonen

 

Sillä välin esim. Pesonen on nukkunut ja seikkaillut. Pesonen piipahti uusimmassa raapimapuussa ja oli hieman eksyksissä. Uppo outo paikka. Kerran koipikin hieman lipsahti ja Petski keikahti kyljelleen. Pienet eivät haittaa, vaan Pesonen kipusi uudestaan kiipeilemään. Seikkailijaluonne.  

 

 

 

 

Sokea kissa hyppää tuntemattomaan

Lopuksi Pesonen tuttuun tapaan hyppäsi tuntemattomaan ja oli seikkailuunsa silmin nähden tohkeissaan ja tyytyväinen.

Huoltokatko jatkuu, mutta valtakunnassa kaikki hyvin.  

 

Pedin paikka

Sänky, tuo elämän suurin ajankäyttäjä. Kaiken maailman leposijoissa mekin makaamme ja jos makaamme me, makaavat myös muut perheenjäsenet eli Pesosen porukan kissat. Ja mukavaahan se olisi mikäli paikka, jossa vietämme suurimman osan ajastamme olisi vähintäänkin mukava. No, sen verran joustetaan ettei se henkilökunnan sänky nyt niin muhkea ja mukava tarvitse olla, kunhan nyt koko pituuttaan mahtuu pötköttämään. Onhan sekin jotain. Mutta kissoilla, kissoilla pitää paikat olla viimosen päälle. 

Pesosella on kyllä useampi lempipaikka, jossa Petski ummistaa silmänsä, mutta se yksi ja ainoa peti, joka yksinomaan tuntuu olevan Petskin, on kieltämättä jo hieman nuhjuuntunut. Siispä ostoksille. Samanmoista petiä lähdettiin ostamaan ja samanmoinen peti tuli kuin coca cola-pullo taivaalta some-kanavien kautta kissatalon myyjäisiin.

Hienoa! Peti saatiin ja saatiin vielä sellaisella sopivan 70-lukulaisella kuosilla, jotta siinä on hyvä vetää henkeä. Vanha peti on toki ihan kunnossa, mutta kaipasi kunnon pesua. Ei sitä pois heitetty. Nyt on siis antaa toinen kunnon peti siksi ajaksi, kun vanha peti roikkuu kuivumassa. 

Siispä petiä tarjoamaan Pesoselle... "Petskii, täällä olisi uusi peti sulle, tuleppa kokeilemaan..!"

 

No, tämä kissa ei ole Pesonen, vaan Pökö, joka ehti kipittämään uuteen petiin. "Pökö, se on kyllä Petskille tarkoitettu...Petskii, täällä olisi uusi peti sulle, tuleppa kokeilemaan..!"". 

No, tämä kissa ei ole Pesonen, vaan Pesosen tytär Sofi, joka ehti kipittämään uuteen petiin. "Sofi, se on kyllä Petskille tarkoitettu...Petskii, täällä olisi uusi peti sulle, tuleppa kokeilemaan..!"". 

No, tämä kissa ei ole Pesonen, vaan Hannu, joka ehti kipittämään uuteen petiin. "Hannu, se on kyllä Petskille tarkoitettu...Petskii, täällä olisi uusi peti sulle, tuleppa kokeilemaan..!"". 

Lopulta Pesosen pääsi kokeilemaan uutta petiään. Pesonen kokeili ja läpikäveli sen ja siirtyi Vihreään huoneeseen sohvalle muhkeiden tyynyjen luokse. Jep. Kuten todettua, Petskillä on useampi lempipaikka jossa ummistaa silmänsä. Aikansa  kutakin.

Sipoolainen amanita muscaria

 Oli hyvä syy lähteä käymään oman hellan ääreltä ammattikokkien luokse Sipoon Kasvilaan käymään. Se on sympaattinen, hyvän vegaanisen ruuan olohuone ja vieläkin näin illan kynnyksellä herkullinen pizza sulattelee makunystyröitä. Ja on siellä muutakin kuin pizzaa. 

Ennen pizzaa tietysti osallistuttiin eläinten päivän pieneen tapahtumaan ja piipahdettiin Porvoon kissatalon ruokakeräyspisteelle viereisen ruokakaupan tiloihin. Kissatalon kissoille murkinaa ja henkilökunnalle tuliaisia - ja vähän muillekin. Eli kunnon leikkihärpäke innostaa aina, siispä sellainen omille kissoille tuliaiseksi. 

Siinä se härpäke, Sipoolainen amanita muscaria nyt nököttää - ihan ittekseen. Ei siihen kukaan koske. Hannukin hilpasi keittiöön kun kuuli rapinaa. Eikä Hannu edes tiennyt mikä siellä rapisi, kunhan rapisi. Henkilökunnan kokkikin luuli viikolla pyöräillessä, että nyt on mennyt polvi rikki, mutta todellisuudessa purkkapussi rapisi taskussa. Kunhan rapisee. 

Pesonenkin oli kuin hissin nurkkaan ahdistettu, kun amanita muscaria oli keittiössä Petskin vieressä. Nuuhkaisi kuin hikistä henkilöä ja otti etäisyyttä. Miinalla etäisyys oli kynnyksen takana turvassa. Korkeushyppääjän rimakauhu. Sofi kurkki sängyn laidan takaa. 

Tai sitten nuo keppostelijat piru vie odottelevat, että valot sammuvat ja tulee yö. Amanita muscaria. Se voi olla.

Mukovoo eläinten päivää!

Pesosta ahistaa ja Miinalla kuikkii kynnyksellä

Amanita muscaria

  

Sofi kuikkii reunan takaa

 

Hannu kokeilee, mutta sitten kuuluu jostain rapinaa. Heippa!

Hyvää syntymäpäivää Sofi!

Pesosen porukoilla juhlitaan par´aikaa Sofin, Pesosen tyttären 12-vuotis synttäreitä. Juhlat ovat juuri nyt sillä tolalla, että jokainen juhlii ankarasti, seuraten juhlakalun esimerkkiä. 

Hyvää syntymäpäivää Sofi!

Sofi 12  -v

Arkikuva #26

 

Arkikuva #26, Mommila kyläpuoti

Mitenkä se teidän arki möyhentyy?

 

Ei, tämä ei ole Hannun syntymäpäivä. Tämä on vuodevaatteiden möyhennys. Mitenkäs se teidän arki möyhentyy?

Jep, tämä on meillä ollut tämän vuoden ihan arkea. Aamulla kun henkilökunta sijaa vuoteen, parhaimmillaan Hannu juoksee sängylle. Peitot saa laittaa ihan rauhassa paikalle, mutta kun tulee päiväpeitteen vuoro, Hannu aktivoituu. Kaikkein parasta on kun päiväpeite ihan ohhoh mistäs se tulikaan yht´äkkiä lennähtää Hannun päälle ja kissa jää peitteen alle. "Kukkuu", voi välillä kurkistella tai sitten vaan rapsutella peiton läpi, mutta auta armias niiden nakkien kanssa. Älä pidä sormia Hannun ulottuvilla. Tai sitten voi peittoa liu´uttaa Hannun päältä, johon Hannu vastaa hurlumheillä. Kukkuu - tätä kestää pitkään, jos vain aika ja jaksaminen riittää, kumpaisellakin. 

Tämä on niitä leikkejä, jossa huomaa, että kissa todella nauttii ja tykkää. Sen näkee naamasta ja olemuksesta. Tyytyväisyys on kokonaisvaltaista. Hannu kehrää ja pörisee. Nostelee päätänsä. Silloin on hyvä. Joten hyvää syntymäpäivää 17-vuotias Hannu!

Hyvää syntymäpäivää Hannu!

Konkkaronkka kävi mökillä!

 Henkilökunta on tuskaillut tämän isomman katraan kanssa, kun pidempiä lomamatkoja ei pysy tekemään. Kuuden kissan holhoaminen sivullisen toimesta käy jo niin työksi, ettei moista orjuutusta Suomen laki salli. Niinpä henkilökunta on tyytynyt tekemään lähinnä päiväretkiä, joilta tullaan aina kotiin yöksi. 

Silloin kun Pesosen porukka tuli meille, olimme juuri hankkineet kesämökin. Pesosen porukka muine ystävineen ikään kuin torppasi pitempi aikaisen mökkeilyn. No, onneksi se ei ole kuitenkaan estänyt henkilökunnalta mökkeilyn riemua, joten olemme tulleet asian suhteen toimeen. Liekö suomalainen perisynti, niin hampaan koloon tulee kuitenkin aina jotain. Viime vuosina on yltynyt halu saada koko porukka samaan aikaan mökille ja aina se on ollut jostain kiinni. Tänä kesänä haave laitettiin kuitenkin toteutumaan.

Kissat jaettiin kahteen eri kuormaan

Pieni henkilöauto on suuri pakettiauto kun sen pakkaa oikein. Toki ei niin suuri, että kuuden kissan boxit mahtuisivat yhteen kyytiin. Kissat matkustivatkin kahdella eri kyydillä ja tavarat useammalla. Piti vain valita kumpaa mutkaista reittiä pitkin ajaisi - ja piti valita mikä kuumista päivistä reissataan.

Pahimmat helteet väistyivät, mutta kuuma oli joka tapauksessa. Liekö kaikki, kuumuus, jännitys ja mutkainen tie käyneet Pesoseen sen verran, että Pesonen selvästi stressasi reissaamista. Samoin Miinalle oli kova pala matkustaa. Mutta kun kohteeseen päästiin, meno olikin aivan toista! Pesonen oli välittömästi kuin kotonaan! Sen verran ohjattiin, että peti on kop kop tässä ja vettä saa skraap skraap tästä. Pesonen lähti muiden tavoin välittömästi tutkimaan paikkoja. Eikä edes kynnykset, joita kaupungissa ei ole, aiheuttaneet vaikeuksia. Ainoastaan Sofilla oli jonkin aikaa uudessa ympäristössä hakemista viihtymisessä. Samoin Hannulla, mutta Hannu rentoutui myös nopeasti.

Pesonen tulee reippaasti tutustumaan uuteen ympäristöön

 

Tässä esitellään Pesoselle petipaikkaa

Miina uudessa ympäristössä

Viikko meni hienosti! Kissat yllättivät henkilökunnan. Ennalta pelätyt oudot uudet äänet eivät säpsäyttäneet tai ylipäätään oleminen ja kulkeminen ei aiheuttanut ongelmia. Parhaimmillaan kissat olivat kolmen oven takana ja silloin kun henkilökunta oli sisällä, oli kissoilla mahdollista oleilla kuistilla. Kaikki lävet joista kissalla olisi ollut pienikin mahdollisuus luikahtaa, pidettiin säpissä. 

Hienosti nousee Pesosen tassu kynnyksen yli

Ruokahuollon tilat olivat hieman ahtaammat ja sitä Pökö ihmettelee

Yksi kaatunut tuoli ja keikahtanut taulu oli viikon saldo

Jokaiselle löytyi oma petipaikka. Eritoten Pesoselle oli tuotu omat pedit ja kaikille muillekin tutun tuoksuisia alustoja. Pahimmat huonekalut Pesosta ajatellen oli kannettu vintille ja muille oli mm. pöytiä käännetty jotta ikkunasta näkisi pihan tapahtumia. Mutta kun pihalla ei juurikaan tapahtunut mitään! Pari kertaa pupu piipahti pihassa. Siinä kaikki. Se ei kuitenkaan tuntunut haittaavan kissoja, jotka mm. pitkään laskevassa ilta-auringossa ihmettelivät talon rauhallisuutta ja hiljaisuutta. Radio korvasi tv:n ja eniten kuultu musiikkikappale oli uutisten tunnusmusiikki. Olo oli raukea. 

Hannu

Jetta

Sofi

Pesonen

Pökö

Kaikilla oli mukavaa, eikä kukaan tuntunut haluavan takaisin. Pariin otteeseen Pesonen jopa kanniskeli palloa, kuten kotikäytävässä. Matkustamista Pesonen hieman stressasi, mutta se meni nopeasti ohitse. Viikko pois äänistä joihin ei itse pysty vaikuttamaan ja tutuista ympyröistä ja kaavoihin ajautuneista askareista teki hyvää. Voimme hyvin mielin palata maaseudun laidalle takaisin kun siihen tulee mahdollisuus. 

Pesonen ja Sofi 

Hannu ilta-auringossa