Laku tarkkasilmäisenä

Normaali illanvietto sai yllättävän käänteen, kun huomasimme, että Laku tapittaa silmät pyöreinä ikkunasta ulos. Tapitti ihan tosissaan. Laku ei tapittanyt yhä koivun juurella majaa pitävää pupua, vaan katse oli jonnekin korkealle. Ensisilmäys ei näyttänyt mitään erikoista, mutta kun meni samalle linjalle Lakun kanssa niin meinasimme kaikki lentää pyllylleen.

Laku teki kovan bongauksen

Pöllö katsoi kymmenen metrin päästä takaisin! Laku tapitti ja pöllö tapitti. Onneksi oli ikkunalasi välissä. Kuvaajalla tuli kiire hakea kamera paikalle. Siinä välissä Lakun mielenkiinto päättyi.  

Räps räps ja kuvan tarkennus. Kuvaaminen oli vaikeata kun tarkennus ei toimi. Räps räps. Parista kuvasta sai sen verran selvää, että pöllö osoittautui täällä päin hieman harvinaiseksi Lapinpöllöksi.

Lapinpöllö 

 

Ilta kului ja pöllö vaihteli puuta. Välillä piipahti maassa, mutta pimeys esti näkemästä saiko pöllö saalista. Pupun pöllö antoi olla rauhassa. 

Pöllö on edelleen paikalla. Istuu tikkusuoran männyn katkenneen oksan tyvessä. Pimeys verhoo, niin että näkeminen on hankalaa. Kissoja ei pöllö sen koommin ole kiinnostanut - voi myös olla etteivät vaan ole sitä havainneet, sillä ne pari lentoliikettä, jotka kissan kokoinen pöllö on tehnyt ovat vaikuttavia.

 

Vanhan ja uuden kohtaamisessa ei suurta dramatiikkaa

 Kaipa nuo Pesosen porukan nelikarvaiset veijarit osaavat tulkita keittiön kaapinoven suurta almanakkaa, sillä vanhan vuoden ja tulevan vuoden taitekohta meni vallan hienosti. Klo 18.00 luvallisen paukuttelun jälkeen tunnelma toki jännittäytyi ja mm. Piri sukelsi tavoilleen uskollisesti ammeen alle ja Hannu pälyili eri huoneiden oviaukkoja. Pää vasemmalle, pää oikealla. Korvat sinne ja tänne. Pienikin oudoksi tulkittava kahahdus sai suurempia mittasuhteita mitä oli tarvis, mutta joukkoryntäilyä ei kuitenkaan onneksi koettu. 

Hannu tarkkailee

Meidän alueen pää-pommipaikka sijaitsee vuodesta toiseen noin km:n päässä, eikä siitä häiriöitä juurikaa ole. Suurempi huoli on sisäpiha, jossa joku kemiallinen nilviäinen saisi ärsyttävän kakofonian aikaiseksi, jos niin haluaisi. Onneksi nilviäisillä on tapana viihtyä kosteiden paikkojen äärellä, eivätkä näin pompi sisäpihoilla pommeja viskomassa. Ikävin tapaus lienee ollut takapihan puolelta väärään suuntaan sinkoutunut raketti, joka pahimmillaan olisi voinut tehdä pahojakin tuhoja. Tapauksesta on jo vuosia. 

Vasemmalakin tapahtuu

Laku kökötti uteliaisuuttaan ikkunan äärellä, mutta melko nopeasti havaitsi koko homman turhanpäiväiseksi ja rentoutui. Samaan aikaan Jetta nukkui viereisessä pömpelissä, ressaamasta mistään. Mikäli kuuroa Tippaa ei oteta lukuun, niin rennoimmin ottivat Pesosen ja Sofi, jotka pedeissään vetivät ihan reilusti sikeitä, ihka oikeaa pokasahaa.

Sofi soittaa pokasahaa

Laku katselee rahan tuhlausta

Piri pahaa aavistamatta tuli ammeen alta varttia vaille puolenyön ja painui takaisin kun suurin jytke alkoi. Siinä vaiheessa muuta porukkaa oli jo sen verran pehmitetty, ettei edes vuodenvaihteen pahin hetki hermostattanut. Koko homma oli ohi ja paketissa varsin nopeasti ja sen Pirikin tajusi. Nukkumaan kömmittiin heti.

Vielä kerran, kuten muinakin vuosina piti pari myöhästynyttä rätätäätä kestää.  Ikkunan äärelle tullut Piri kesti Roomalaisesta kynttilästä kymmenen ensimmäistä jytkyä, mutta yhdestoista oli liikaa. Hetken kun olisi Piri malttanut, olisi homma ollut paketissa. 

Aamu valkeni juhlinnasta palanneiden riekkujien ansiosta hieman katkonaisen yön jälkeen hiljaisena. Todellisuudessa riekuttu oli meilläkin, sillä kuusen alin kultainen nauha oli vedettu lattialle ja sohvan selkämys kaadettu. 

Hannu ihmettelee mitä keittiössä tapahtuu...

...jetta ei ihmettele, vaan pelaa!

Uuden vuoden vauhdikkaimmin aloitti Jetta, joka joululahjasta innostuneena on saanut aivan uuden virtapiikin. Jetta on innostunut kantamaan keltaista pötkölää keittiön pöydän alle, käyttäen pöydän rakosia ja lattiaa pelikenttänä. Mitä enemmän kuuluu kirraamista, sitä kovempi peli on! 

Lisäksi ilahduimme pupusta, joka jo ennen joulua on rantautunut takapihan suuren koivun juurelle. Se on näemmä selvinnyt viime yöstä ja pötköttää nyt rauhassa puun juurella. Hyvää uutta vuotta pupu! Hyvää uutta vuotta kihnat! Hyvää uutta vuotta kaikille! 

Hyvää uutta vuotta Pupu, hyvää uutta vuotta kihnat, hyvää uuttaa vuotta koivu,
hyvää uutta vuotta puhdas lumi, hyvää uutta vuotta männyn alku....
Hyvää uutta vuotta kaikille!

Rauhallista joulun viettoa

Tämän vuoden joulua on Pesosen porukoilla viettetty rauhallisissa merkeissä. Likipitäen uneliaissa, sillä perinteinen tonttujen piilotuskin jäi 27 pvän ohjelmaksi.

Mökin pihasauna saanut kissa-aiheisen verhon

Aaton alkutaipale oli pyhitetty henkilökunnan levolle, joka aamupäivän aikana huristeli esilämmitetylle mökille keittämään puuroa ja saunomaan pihasaunassa. Samalla saatiin ruokittua pihapiirin runsaslukuinen linnusto - unohtamatta kauralyhdettä. Hiiret saivat saunaan vihdan ihmeteltäväksi.

Henkilökunnan nauttiessa maaseudun hiljaisuutta, kotona kissoilla olisi ollut oiva mahdollisuus testata kuusenjalan kuntoa tai muuten vain laittaa ranttaliksi. Iltapäivällä kotiin saapunut henkilökunta totesi yhtä lattialla notkuvaa kuusenkoristetta lukuunottamatta kaiken olevan tip top. Uneliasta porukkaa oli sitäkin enemmän. 

Pesonen pesee pyhäkuntoon

Ainoastaan Tippa on pyhien aikana piipahtanut pöydällä henkilökunnan ruokaillessa ja silloinkin odottanut kiltisti pientä rasvamoukkua. Piri on pari kertaa käynyt penkin päällä kurkkimassa. Joinakin vuosina on henkilökunnan veitsi-käsi saanut kannatella uteliasta kissaa ja haarukka-käsi hoitanut yksin ruuan lappamisen. 

Aattona parasta olisi luullut olevan lahjapaperien rapina, mutta kiinnostavampi paperi oli tapaninpäivänä lattialle lennähtänyt kukkapuskan paperi. Paperi kuin paperi, riitti siitä riemua. Kissojen lahjoista eniten "riemua" tuli höpöporkkanasta, joka iltaa kohden vettyi kuolasta, triplaten painonsa. Vuoron perään kissat kävivät kiehnäämäässä höpö-porkkanaa, välillä pienen kinan kanssa, mutta lopulta sula sopu säilyen. 

Pesonen tutkii kukkapaperia

Höpö-porkkana

Parhaita hetkiä ovat kuitenkin olleet ne joulun pyhien syvät hiljaisuuden hetket, jolloin tuvan nurkissa siellä täällä kuuluu pöhinä ja koipia ja kauloja oijotaan. Kuusen valot ja parvekkeen kynttilät ovat ainoita valonpisteitä. Glökin tuoksu on jäänyt vangiksi kiertämään keittiötä. Varjotkin lepäävät. 

Hannun nimipäivä sunnuntaina "rikkoi" joulun vieton. Kissa-täti tuli läpi tuiskun ja toi Hannulle karkkipussin. Hannun pussi oli se, jossa oli sydäntarra ja toiset saivat sen pussin, jota koristi piparitarra. Täti kakutettiin ja kissat karkitettiin.

Hannun-päivän sankari heräilee

Jetta ottaa rennommin

Pyöreimmät silmät tulivat siis vasta 27. pvä, kun perinteinen tonttujen piilotus oli aattoillan ohjelmistosta unohtunut. Henkilökunnan omia omituisuuksia, josta kissat saavat ihmettelyä. Piruako ne nyt pyörii. Viisi pientä paperitonttua kumpaisellekin ja sillä välin kun toinen istuu jemmassa, toinen piilottaa oman tonttu-viisikkonsa. Tontut täytyy tulla näkyville, mutta konstikkaita paikkoja saa keksiä. Ja sitten etsimään. Sitä kissat ihmettelevät ja kulkevat parhaimmilaan perässä ja miettivät henkilökunnan mielenterveyttä. Pari löytyy helposti, mutta loppu menee liki komikaan puolelle.  

Laku ja Sofi ihmettelevät henkilökunnan tonttujen piilottamista

Välillä tonttu on piilotettu alueelle, joka on kissojen ulottuvissa ja osa tontuista onkin raajarikkoja. Tälläkin kertaa yksi tontuista löytyy kiipeilypuun takaa, seinään tintattuna. Mahtaako olla Sofilta turvassa koko joulun ajan? Jossain vaiheessa tontut kerätään talteen ensi joulua varten. Lystikäs traditio! 

Tiedä kissoista, mutta henkilökunta nauttii. On myös aistittavissa, että mitä pidemmällä joulua ollaan, sitä enemmän myös kissat nauttivat henkilökunnan läsnäolosta. Kaikki herkuttelevat milloin mitenkin. Syviä haukotuksia ja löysää leikkimistä. Kiire ja nopeat liikeet ovat poissa. Ei tarvitse säntäillä ja ravata ovesta. Aika saa vastinetta. 

Pesosen ja Sofin Tapanin tanssit

     

   

H y v ä ä j o u l u a !

Pesonen porukoineen toivottaa kaikille rauhallista ja mukavaa joulua!

Kylymäää!!!

Nyt kun elelemme vuodenvaihteen loppua ja kelit ovat mitä ovat eli sahaavat tuossa nollan asteen molemmin puolin, niin tuntuu että lattiat ovat alati kylmät ja joka rakosesta vetää viima. Kissat tuntuvat toimivan lämpömittareina, sillä ne ovat herkemmin nousseet lattiarajasta hieman ylemmäksi.

Tänään Pesonen ja Laku pötköttelivät penkin päällä ja myöhemmin illalla Laku kipitti henkilökunnan viltin alle. Ylipäätään on erikoista, että Lakua saa samalle sohvalle henkilökunnan kanssa. 

Pesosella ei sinänsä luulisi kylmän lattian kanssa olevan ongelmia, mutta viime päivinä Petski on nähty pötköttelevän lähempänä patteria. Tosin patteri sijaitsee aivan parvekkeen oven vieressä, jota silloin tällöin, mm. Hannun toimesta joudumme pitämään auki. Eikä Petskikään ovea raaputtamatta voi olla:). 

Pahittelut kuvatekstien puuttumisesta. Uusittu bloggeri ei todellakaan toimi niin kuin haluaisi.

Pesosen vuosikalenterin arvonta!

Pesosen vuosikalenteri on arvottu. Arvontaan osallistui sekä blogin puolelta ilmoittautuneet, sekä facebooking puolelta. 

Arvonta sisälsi dramatiikkaa, sillä tekniikan kanssa oli suuria ongelmia ja sen lisäksi itseoikeutettu arpoja Rva Pesonen siirsi kesken arvonnan vastuun Hannulle. 

Mutta seuraavasta videosta selviää kuka voitti Pesosen vuosikalenterin 2021.

Jännittävää loppuiltaa!

-Petski-

  

Arvonta!

Arvotaan Pesosen vuosikalenteri 2021 (A4, sisältää nimipäivät). Osallistumaan pääsee kommentoimalla. Osallistumisaikaa on 6.12. sunnuntaihin klo 18.00 asti.