Arkikuva #16

 

Arkikuva 16#, linja-auto pysäkki, Lahti

Perässäroikkujat jäi maton reunalle

Pesonen kävi vessassa ja vaikutti hieman kiusaantuneelta. Maton reunalle päästyä Petski päätti toimia ja laski pylpyränsä reunaa vasten ja liu´utti mattoa viistäen pari askelta eteenpäin. Patukka kerrallaan Petskin kiusaantunut ilme suli. Hah, siihenpä jäivät, mokomatkin perässä roikkujat! Eivät seuraa enää. 

Petski tietää, että henkilökunta huomaa kun pylpyrään jää perässäroikkujia ja Petski tietää, että henkilökunta tulee pillit ujeltaen, paperit kourassa kuopimaan rippeitä pois. Vaikka lopputulos voidaan lukea helpottavaksi, ei "repiminen" koskaan tunnu tuntuvan miellyttävältä. Pesosen kohdalla on tietysti se hankaluus, kun Petski saatta hätpäissään säntäillä karkuun. Silloin saattaa myös "pelti kolista". 

Mutta tällä kertaa Pesonen oli omatoiminen ja karisti "tuhkat luukusta" ihan ite!

Pesonen

Aivan normaali torstai alkuilta; Marjukka Havumäki lukee uutisia, naapuri vie koiraansa ulos ja orava puiden puutteessa juoksentelee takapihan rinteen reunaa. Rauhallista ja rattoisaa. Kellokin käy. 

Pesonen tulee paikalle. Tulee paikalle ja "kompastuu" potkuttimeen. Dramaattinen kaatuminen, niin kuin diiva sen saattaa tehdä. "Potkuttimen vika kun kaaduin", voi tietää Pesosen vastauksen edes kysymättä sitä. Pesonen tuhisee potkuttimen kanssa kuin pieni paikallinen tornaado. Pesonen saa koko touhun näyttämään siltä, kuin potkutin tarjoisi vastusta takaisin. Totista touhua kuin Masa Kiljusen (Matti Huutonen) viikonlopun sääkartta. 

Pesonen nousee ylös. Lungisti. Heilauttaa hiuksia. Tässähän tämä. Vielä mankeloi, seisoo hetken tasaisesti neljällä tassulla, poseeraa ja poistuu. Näistä jutuista kirjoitellaan ja kerrotaan tarinoita. Legenda. 

 

Kotiinpalun taidetta - sabotaasia

Kotiinpaluista on ennenkin kirjoiteltu ja tällä kertaa hauskuus löytyi ruokapaikalta. Se on tuttua, ettei kissoilla ruuat pysy lautasilla, mutta että sillä harjoitetaan taidetta, on uudempi juttu täällä päin. Vai meneekö jo tämä ilkivallan, tahi jopa sabotaasin puolelle?

 Ei ihme, että vasemman puoleisen kissan naama kätkeytyy nolosta ruokalautasen alle, kun katselee oikeinpuoleista karva-kaveria. Punertavalle kissalle on tiputettu ruokajäämistä melko tuuhean oloiset kulmakarvat! Karvasto sopii ilmeeseen kuin nakkikippo tamperelaisen jääkiekkokannattajan käteen. Voeh tätä touhua:) 

 

Iltapesu

Siinähän sitä oli mukava seurata, iltapesua. Pesonen istahti vasemmalle, Laku oikealla ja Sofi tapitti keskellä Pesosen ja Lakun välissä. Sitten alkoi yhtä aikainen iltapesu, joka kesti yhtä kauan. Rytmi oli kuin muodostelma lajeista. Tarkkaan kaikki paikat, niin kuin kissa vain sen osaa ja malttaa. Molemmat pesivät itsensä. Keinahdellen puolelta toiselle. Kaksi mustavalkeaa kissaa.

Iltapesu; Pesonen vasemmalla, Laku oikealla ja Sofi keskellä

Arkikuva #15

 

Arkikuva 15#, Hans Op de Beeckin videoteos, Amos Rex

Tuliainen, tuo kissojen suurin wau!

Kissojen tuliaisissa on se kiva näkökulma, että jännitteitä on kahden hetken verran. Ensinnäkin niiden löytäminen ja toiseksi niiden antaminen. Löytämisen, antamisen ja saamisen ilmeiden sinfoniaa! Kissojen tuliainen kun on antajan mielestä aina se kaikkein paras ja mielenkiintoisin lahjus, se kaikkein sopivin ja hauskin asia, hieman kuin katselisi diakuvia. 

 

Kissoille tuliaisia

Löytäminen ja antaminen - kuulostaa pelkästään yhdestä vinkkelistä katsottuna. Se tuli taas todistettua. Sopivaa ajankohtaa ei löytynyt. Valoisuuden täytyi olla hyvä, sillä nämä vieterilelut aiheuttavat varmasti säpinää, aivan kuten se moottorisaha Maukka Perusjätkän Säpinää kappaleessa. Kuhinaa, kuten kesäaamuna leivänmurut salakkaparvessa. Pälyilyä, kuten ihmisjoukkio Jukolan viestin lähdössä. Rätisevää sähköä, joka ei tahdo pysyä säkissään. Laku, Sofi, miksei myös Pesonen ja varmasti Pöttis hyökkäävät sillä silmäyksellä lelujen kimppuun. Siitä tulee raakaa katsottavaa!

Hannu, Pesonen ja laku ovat häipyneet, mutta kohta varmaan Pöttis ja Sofi aloittavat villit leikit...

No eivät hyökkää. Sängyn päällä pötköttelevät kissat makasivat hyvässä valossa, sellaisessa valossa johon kameran aukot kerkeävät tallentamaan villejä leikkejä. Villein leikki oli se kun Pöttis kiepsahtaa akselinsa ympäri ainoastaan kokeakseen lelun niskansa alla. Sofi katselee kuvaajaa kuin vaativa katsoja vanhoja uusintoja. Hannu on jo hyvissä ajoin poistunut, vetäen Pesosen perässään. Laku meni jo. Sofi ja Pöttis jäävät sängylle, mutta siirtyvät sängyn toiselle laidalle niin, että kääntävät selkänsä kameraan päin. Lelu jää kuvaajan ja kissojen väliin. Kuvaaja napsuttelee sormia, että saa kissojen päät kääntymään. Ainoastaan Pöttis kääntää päänsä ja sen jälkeen tiputtautuu sängyltä pois. 

Naket pitävät päänsä, eivätkä "käskystä" tee mitään. Jos ennustaa saa, niin kiitollisuus siirtyy yöhön. Kolina on kiitosta.

Pöttiksen ja Sofin leikin kulku