Hannu - PrimaCat / salkku on saapunut!

Hannu tarkastelee sisältöä

Salkku on saapunut! 

Musta agenttimallinen salkku oli "piilotettu" mystisesti vitivalkoisen pahvilaatikon sisälle, kuin hurjimmissa agenttijännäreissä ja salkku oli täynnä salaisuuksia. No.., kissanruokaa kissanruokaa ja kissanruokaa ja pari paperia ohjeita ja vinkkejä. Tarinan päähenkilöä Hannua se ainankin jännitti tai vähintäänkin epäilytti. Salkku avattiin ja Hannu tuli paikalle reippaasti alta kulmain katsellen, tutki ja nuuhkaisi pari kertaa ja jatkoi ihmettelyä. Mahtoiko jo tietää jotain? Hetken päästä Hannu nähtiin hieman sivummalla, sama epäileväinen ilme kasvoilla. Poika parka mietiskelee, kun nimeä toistellaan jatkuvasti.

Sitten sisältö syyniin. Tuoreruuat vaikuttavat ensisilmäyksellä hyviltä, mutta tarkempi tutkiminen paljastaa että kyse on täydennysravinnosta eli vitamiineja ei ole lisätty. Siitä miinus! Naksuja on melko paljon kun vertaa mukana tulevan vihkosen suosituksia. Kuivaruokaa eli naksuja tuli neljä pussia ja kun yhdessä pussissa on tavaraa 400 g, on kuivamuonaa tuplaten liikaa kahden viikon kokeluajalle. Viiden kilon kissan päiväsuositus on 60g kuivamuonaa. Eli nyt jo alkaa epäilyttämään, tuleeko PrimaCat olemaan jatkuvassa käytössä. 

Ongelmaksi muodostuu kuivaruoka, johon on lisätty maissia. Hannu on juuri vieroitettu maissista (ja viljatuotteista) eroon, eikä askelta taaksepäin haluaisi ottaa. 

Mukana on myös hieman ohjeita, joista huomionarvoinen ruuan vaihdossa on ettei pakota kissaa syömään uutta ruokaa pitämällä kissaa nälässä. Lisäksi kehoitetaan tekemään vaihdos vähitellen, sillä kissan ruuansulatus on hyvin herkkä ja lopuksi vielä muistutetaan maltin säilyttämisestä, sillä tottuminen uuteen ruokaan kestää.

Hannu hieman kuikuilee

Ei paketti aivan susi ole, vaan valtaosin todella hieno ja paljon sisältöä! Tuoreruuat vaikuttavat hyviltä, vaikka ovat täydennysravintoa. Ensimmäisten suutuntuma arvioiden jälkeen varmana menestyjänä arvioimme olevan pussiruuista molemmat tonnikala-maut tender ja tasty  ja heikointa lenkkiä edustanee Charming Chicken tölkkiruoka. Muut ruuat ovat tässä vaiheessa vielä arvoitus.

Miten muilla testiryhmäläisillä menee, siitä voi lukea hastageista
#fiksuvaihto tai #deluceprimacat
tai
facebook.com/fiksuvaihto
kehraamo.primacat.com

Lisää PrimaCat tuoteryhmistä voi lukea yrityksen verkkosivuilta http://www.primacat.com/ 

Testi on testi ja käymme toimeen säälimättömällä oikeudenmukaisuudella. Ruuat pyrimme jakamaan kaikki samalla tavalla, jotta tulos olisi yhdenvertainen. Hannu päättää, muut avustavat ja me kirjaamme. Selvä kuin pläkki. Tarina jatkuu..

Lähde: PrimaCat 

Hannu - PrimaCat

Hannu on meidän pesueen valittu ja nyt myös virallisesti ryhmään valittu PrimaCat. Taustalla on kissanruoka Primacatin suuri testaus, jossa jaettiin arvonnalla 300 kissataloudelle ruokapaketti, tarkoituksena vaihtaa kahden viikon aikana pikku hiljaa ruokavaliota lihaisampaan ja mielummin PrimaCatiin. Kokemuksia jaetaan ja raportoidaan sosiaalisessa mediassa. Jatkossa blogissa seurataan Hannun kahden viikon taivalta PrimaCat tuotteiden parissa. 

HANNU

Kohta kahdeksan vuotta täyttävä Hannu on entinen sikalan, isomman porukan, asukas. Meille Hannu tuli löytöeläintalon kautta, jossa Hannu "tunnettiin" sohvan takusena - arka ja omissa oloissaan oleva. Sittemmin Hannusta on kehkeytynyt reipas hurmuri, jonka bravuuri on loistaa valokuvien ja videoiden taustahenkilönä. 

Hannun lempiruoka on raksut, merkistä riippumatta. Hannu oli hulluna maissiin ja kesti vuoden verran muuttaa ruokavalio viljattomaksi. Märkäruuista Hannu ei innostu. Hannu syö seitiä ja joskus possunsuikaleita, mutta antaa kipolla herkästi tilaa toisille. Lihaa Hannu ei ole suostunut syömään, pientä jauhelihan näykkäisyä lukuunottamatta. Hannu epäilee ruuissa kaikkea ja varsinkin kaikkea uutta. Pyrkimys on käännyttää Hannua enemmän liharuokien ystäväksi.

Tempaus johon Hannu osallistuu on hauska. Siitä hyötyvät kaikki, niin kuluttaja(t), PrimaCat kuin myös kauppias. Tuotteena PrimaCat on toistaiseksi pysynyt vieraana, tyylikästä ja mieleenpainuvaa kissa pupunkorvilla olevaa TV-mainosta lukuunottamatta: "jos kissasi olisi kasvissyöjä, se näyttäisi tältä...", tai jotain sinne päin. PrimaCatia on myös paljon kehuttu mm. alan blogeissa. Moni syöttää sitä raakaravinnon ohella. PrimaCat on huokea ja hyvä vaihtoehto eläinkaupan ruokiin verrattuna.

Odotukset tästä testistä eivät kuitenkaan ole korkealla, koska Hannu on kranttu. Luultavasti testipaketin kuivaruuat kelpaavat, mutta märkiruuista varsinkin kanan kohdalla tulee ongelmia. Tässä vaiheessa testipaketin sisältö on vielä arvoitus. Kalasta Hannu ei ole närppimistä enempää piitannut, sillä kalaruuat laittavat hieman mahaa sekaisin. 

Nyt pelataan kova kovaa vasten ja annetaan pallo PrimaCatille. PrimaCatilla on mahdollisuus näyttää kyntensä, kuinka hyvistä tuotteista on kyse! Menee syteen tai saveen, ruuat eivät silti mene roskikseen, sillä siitä pitävät huolen taustajoukot joiden välillä pidämme myös kirjaa.

 Toiveena on yleisesti, että jokin PrimaCat tuotteista, esim. annospussi, nousisi käyttökelpoiseksi arkiruuaksi, jokin tuote joka kelpaisi kaikille. Mikäli lopulta käy niin hassusti, ettei mikään tuote kelpaa kenellekkään, toimitamme ruuat löytöeläimille. 

Paketit on testiryhmille lähetetty ja Hannulle asiasta varovaisesti ilmoitettu. Hannulla on jännä tapa välillä katsoa hieman hitaasti alta kulmain, mutta vielä sitä ilmettä ei ole nähty. Luultavasti kahden viikon aikana ilmeiden kirjo tulee saamaan muutaman lisää!  

Lähde: http://www.primacat.com/

Helmikuu lupaa sen minkä maaliskuu antaa

Samaan aikaan kun Tippa kylpi sängyssä kevään ensimmäisissä aurinko-kuplissa, Pesonen värjötteli varjoisalla sohvalla toisella puolella taloa. Sängyn päällinen on Tipan rantapaikka, mutta hieman sivummalta löytyy Pesoselle tuttu kolo, Vihreä huone, jossa voi rauhassa oikoa ja lämmitellä puolen vuoden kohmeisia jäseniä. Nyt vain piti saada viesti Pesoselle.

Höpinät ja löpinät eivät menneet perille, eikä Pesonen ole vielä niin tottunut, että voisi napata syliin ja kantaa. Lopulta Pesonen hyppäsi sohvalta omatoimiseen venyttelyyn ja pieneen lenkkiin. Yritimme yhä höpöttely löpöttely-taktiikka, mutta se ei edelleenkään onnistunut. Pesonen kuitenkin valitsi  oikean suunnan ja "vihreän huoneen" oviaukolle päästyä kylmän viileästi "torppasimme" Pesosta sen verran, että polku poikkesi aurinkoiselle puolelle. 

Keväinen auringon pilkahdus silittelee Pesosta (vas). Sofia se kutittaa.

Tosiasia on kuitenkin se, ettei helmikuun keväinen aurinko, vieläpä varhain aamulla, juurikaan vielä lämmittänyt. Sen verran valo kuitenkin hohkasi tai heijastui, että se sai Pesosen istahtamaan tälle pienelle keväiselle tilkulle.  Samoille apajille saapui myös tytär Sofi.

Pesonen pysähtyi ja viipyi. Yhdessä Sofin kanssa pestiin turkit puhtaiksi, nuoltiin vuorotellen korvantaustat, poskenpäät ja niskavillat. Nimellinen lämpö ei vielä kutsunut, mutta se oli ilmoitus tulevasta. Helmikuu lupaa sen minkä maaliskuu antaa.

Pesonen nauttii

Talvi on taittumassa. Pesoselle soisi jo aurinkoisia ilmoja ja lämpöisiä lattioita. Vihdoin sentään parveke on lopettanut kylmän ilman hönkäämisen, eikä Pesosen tarvitse painaa niskavillat lysyssä päätä alas, kun ovi avataan. Parveke kuitenkin pitää kynsin hampain kiinni pienistä pakkaslukemistaan, eikä toivota vielä ketään tervetulleeksi pidemmiksi ajoiksi. Oven auki pitämisellä ei ole kiire, sillä kissojen radiokanava, Laulavat Linnut, ei sekään ole saapunut. Valo on kuitenkin lisääntynyt ja se riemastuttaa kaikkia! 

Alkuvuoden puolella Pesonen on kovasti kiinnostunut ulko-oven raoista tulevista tuoksuista ja olemme puhkoneet päitämme, kuinka voisi Pesosta viedä turvallisesti ulos? Yksi vaihtoehto olisi kantaa suuressa häkissä (jossa on viety mm. Laku pihalle) ja sitä kautta ihmetellä tunteita ja tuoksuja. Häkin avulla voisi rauhassa tarkkailla Pesosen reaktioita. Se, suostuuko Pesonen menemään häkkiin on jo ihan eri juttu. Sitä paitsi kesään on vielä tovi matkaa. Nautitaan siinä välissä puroista ja horroksista heräävistä kärpäsistä!

      

Kissamaiset tavarat - osa 4/4 sekalaiset

Kippojen, kuppien, pyyhkeiden ja patalappujen lisäksi kodista löytyy myös erinäinen joukko sekalaiseksi luokiteltavia kissamaisia tavaroita. Nyt sukellamme niiden kimppuun. Yhteinen nimittäjä niille on arkeen katoaminen, sillä valtaosa näistä tuotteista on liki päivittäisessä käytössä (kuten kuvan tapaus vieressä). Suurten kaupunkien ihmiset tunnistanevat tämän piilevästi kujeilevan mustan kissan, mutta niille joille tapaus on mysteeri, ratkaisu on tekstin lopussa!

Sekalaiset

K-18. Kuvitukseltaan hieman outo drinkkilasi. Kissassa kaunista kimaltelevaa bling-blingiä tai dimangia (tiimari-dimangia)! Ei käytössä, muuten kuin erityistapauksissa. Istuu sulassa sovussa isojen kahvikuppien ja maitolasien seurassa. Tuotu kotiin Lapin matkamuistomyymälästä koti-ikävän yllättäessä. Kestävä ja pestävä. 

Vaikka kuinka vanha työpaikka nautti kierrätyksen sertifikaatiosta, heitettiin siellä surutta pois aivan silkkaa käyttötavaraa. Roskiin joutumiselta pelastettu suuri nippu käyttämättömiä tassukuviollisia muovikasseja. Tassu kuin tassu - meidän musteläiskäsilmät näkevät tuossa ihan tarpeeksi kissantassua. Nämä kassit ovat ihastuttaneet monia ja niitä on annettu mm. kissatalolla kylkiäisenä. Ikävä kyllä, ne ovat pikkuhiljaa loppumassa.

Hello Kitty, tuo terrorisoiva vieraslaji, joka jossain vaiheessa niitti sisustustuhoa jokaisessa taloudessa. Meillä se ylsi mm. isännän makuuhuoneeseen tyynynmuodossa, mutta lopulta tuli Piri ja polki sen pois. Nyt Hello Kitty "pesii" peltipurkin muodossa eteisen pöydällä ja kinuaa kolikoita. Olen kuullut, että jossain kaapin perällä on myös mm. Hello Kitty-pahvilaatikko! Tämä peltipurkki-Kitty toimii, sillä sisällä kolisee, kun sitä heiluttaa. Kyljessä on lukko, mutta tässä tapauksessa avaimet roikkuvat samassa nipussa. Rehellistä porukkaa. Mainio lahjaidea lapselle, jolle opetetaan säästämisen tärkeyttä ja sen jaloa kauaskatseisuuden oivaltamista. Hello Kittyn - värimaailmaa voi myös kehua.

Suihkuverhosta tykkäävät kaikki; jopa kissat. Se selviää kynsien reikien määrästä verhon kyljessä. Nämä iloiset punaposkiset kissaveijarit löytyivät Prisman suihkuverho valikoimasta. Valikoima oli harva, mutta onneksi sen verran laadukas, ettei suihkussa tarvitse hävetä lauluääntä enempää.

 Tämä venyttelevä, lahjaksi saatu kissa on löytänyt uuden käyttötarkoituksen. Alunperin matkapuhelimen kantajaksi kaavailtu esine on saanut selkäänsä vitamiinipurkin ja ajaa näin asiaansa paremmin. Vitamiinipurkki vs. kissanvenytys...hieman sama asia..? Eikö? Kissa venyttelee kaapin suojissa, turvassa järsimiseltä ja näin suojaa kissoja (järsijöitä) mahdollisilta tuotteen käsittelymyrkyiltä ja maaleilta.

Voih. Tuliaisten hankkiminen on taitolaji. Tämä riisityyny-kissa ei ole koskaan tehnyt "töitä" riistyynynä, vaan pitää tällä hetkellä Pesosen petiä paremmassa asennossa! Tärkeä homma sekin! Riisityynyn virka kariutui siihen, koska kissaa ei saa laittaa mikroon. Riisityynyn saa, mutta kissaa ei. Ymmärrättehän? Hyvä niin, sillä viime aikoina on saanut paljon lukea siitä, kuinka lämmitettävät riisityynyt ovat aiheuttaneet tulipaloja, joten lienee parasta luottaa vain vanhoihin villasukkiin ja hyvään kaakaoon. 

 No niin, mustan kissan arvoitus ratkeaa. Turhan tavaran kauppa Tiger pysäytti satunnaisen kävijän tällä tärkeän viehkeällä tavaralla ja omi sydämen välittömästi. "Tottakai meillä täytyy tällainen olla!" Räps ja kissan suusta tulee valo, eli esine on lamppu. Ensimmäinen kissa ei oikein toiminut, vaan räpsäytti pelkän suun auki. Vaihdossa saatu kissa toimii, mikäli sitä painaa vatsasta. Lamppu on ihan "ok" ja ajaa virkaansa tälläkin hetkellä eteisen pöydällä. 

Näin. Asuntoa on koluttu ja kissa nostettu kuvauspöydälle. Muutama kaunis esine, muutama käyttöesine ja muutama turhake. Särkyessään jokin muki saattaa harmittaa tai paidan kuosin rispaantuessaan saattaa itku tirahtaa. Paidat ovat paitoja ja mukit mukeja. Tässä tämä maltillinen kattaus. PS. viimeisimmän tiedon mukaan mökille olisi hankittu tällä viikolla jokin ihan oikea käyttöesine... 



PÄIVITYS: 


...ja toden totta mökki sai kissamaisen esineen.

Tälle löytyy käyttöä, sillä usein törmää "ongelmaan" mihin asettelee pihapäydälle menevät aterimet. Tämä iloisesti virnistävä, punaposkinen kissa-purtilo on siihen selvästi ratkaisu. Kahteen eri laariin mahtuu aterimet isommallekin porukalle. Kissaväki on siistiä porukkaa!

 

Hello Kitty - peltipurkin kohdalla mainittiin samaisen tuoteryhmän tyyny, joka oli saanut kyytiä. Ohessa kuva, joka kertoo tarinaa enemmän kuin tekstin avulla voi sitä kuvailla. Jälki on karua. Lisäfaktana voi vielä mainita, että aivan samantyylinen, mutta supersankari Batmanin kuvalla varustettu tyyny sai samanlaisen kohtalon, joten vika ei liene siis Hello Kityn! Hyvää työ... hyvää yötä!

Tippa & vanupuikko

Nykyään ei vanupuikkorasiaa saa auki, etteikö Tippa tulisi paikalle alta aikayksikön. Parhaimmillaan Tippa kuulee rasian aukaisun jopa unen lävitse, eikä veden lasku tai yskiminen harhautuskeinona ole juurikaan auttanut. 

Onko Tippa sitten niin innokas korvia putsauttamaan, vai mikä kissaa "riivaa"? Ei vaan vanupuikko lienee Tipan kiihkein lelu! Vanupuikon kanssa leikitään sängyn päällä. Se on ensimmäinen turvallisuus-näkökulma. Sängyn päällä on leikittävä sen vuoksi, että muut kissat ovat turvassa - sen verran kiihkeästi Tippa asiaan suhtautuu, eikä siihen väliin ole muilla menemistä! Leikin alkaessa sängyn ympärille parveilee uteliaita, mutta meno on heti niin hurjaa, ettei uteliaat päät uskalla sängyn päälle kavuta. Hyvä niin.

Vanupuikkoa heitellään ja Tippa saalistaa sitä. Ja se saalistus - Tippa menettää hermonsa, silmät leiskuvat ja tassut lyövät tulikiviä ja kekäleitä. Tippa lentää ja pyörii kuin myrskyn silmä. Siihen väliin  e i  mennä! Kun vanupuikkoa ottaa pois, täytyy katsoa Tipan sen hetkinen saalistus-tila tarkasti ja että Tippa näkee mitä ollaan tekemässä. Jos puikon ottaa pois vähänkin salakavalasti, niin näpeille tulee. Leikkuri nipsauttaa sormea kuin sisialainen. 

Tippa hyökkää ja hyppii. Peitto saa kyytiä - lakanat lyövät laineita ja koko sänky myrskyää! Hypyt hipovat järjen korkeutta. Tippa pelaa ja leikkii läkähdykseen asti ja kun lopun aika koittaa, sen huomaa. Kiinnostus lopahtaa, tuli hiipuu ja sammuu. Kekäleitä ei enää lennä.

Seuraa varoitus! Vanupuikko-leikkiä on seurattava koko ajan, sillä puikko lentää kissan tassuista kuin raketti ja hukkuu silmistä erittäin nopeasti. Se häviää yhtä nopeasti, kuin toinen kissa löytää sen ja juoksee se suussa karkuun. Kissat tykkävät järsiä puikkoa. Vaaratilanteita ei ole syntynyt, mutta vartioimatta sellainen voi tulla. Kissa on puikon kanssa todella nopea. Nopeus yllättää.  

Vanupuikko-leikki on Tipan oma juttu, sillä Tippa harvoin leikkii muiden kanssa, jos leikkii itsekseenkään. Tippa on aavistuksen diiva ja tämä soolo suoritus sopii hyvin. Leikin jälkeen Tippa on tohkeissaan ja silmin nähden tyytyväinen - kehrää, kurisee ja nauttii silityksistä ja rapsutuksista. Jälleen yksi syy olla mustasukkainen, jos muita rapsutellaan. Tippa on 13-vuotias grand old lady, fysikaltaan jäntevin ja voimakkain hyppääjä. Silkkaa dynamiittia. Leikki on hyvä tapa hieman räjäytellä, purkaa pahimpia kiukkuja. Leikin ja peittopölyjen laskeuduttua koko talo vetää henkeä. Saattaa jopa hieman nukahtaa.

Loppuviikon tärpit; Sofi ja Hannu

Katselen juuri kuinka Laku taistelee lämmittämästään petipaikastaan  Sofia vastaan. Sofi tuuppii ja kampeaa itseään Lakun mahan alta ja lopulta onnistuu siinä! Tyylipuhdas valloitus. Onneksi kerrosta alempana on paikka vapaana ja Laku laskostuu sinne. 

SOFI 

Reippaampi Sofi

Sofi on ilmiselvästi kunnossa. Loppuviikon aikana Sofista alkoi löytymään niitä tuttuja merkkejä, joita sairaana Sofi ei tee. Sofilla on mm. tapana tulla vastaan eteisen vessojen reunojen kautta tai repiä keittiön kaapinoven kalenteria. Edellä kuvattu änkeäminen Lakun kanssa kuuluu myös terveen Sofin merkkeihin, kuin myös ruuan jako tilanteessa reipas hyppääminen pöydälle. Osa näistä on "ilmiselviä" esimerkkejä, mutta esim. vessan reunojen kävely on Sofimaista. Sitä paremmin olet tilanteen tasalla, mitä paremmin tunnet kissasi ja varsinkin sairastapauksissa siitä on hyötyä.

HANNU 

Ostimme riistakameran. Ensisijaisesti sen paikka on mökillä, mutta täytyihän sitä etukäteen testata. Riistakamera kuvaa yöllä mustavalkoista kuvaa ja päivänvalossa kuvat tulevat värillisinä. Yöllä apuna on ns. mustasalama, johon eläimet eivät reagoi. Käytössä on myös videokuva toiminto.

Hannu tallentui kameraan

Laitoimme ensimmäiseksi yöksi kameran kuvaamaan keittiötä ja liikenne oli lopulta melko hiljaista. Jotain yllättävää sieltä kuitenkin paljastui. Hannu, joka päivällä käyttää pääsääntöisesti lattiapinta-alaa ja korkeintaan keittiön pöytää, löytyikin kameran kuvista keittiö sivupöydältä nuuskimasta. Hannu ei meidän nähden ennen sivupöydällä ole käynyt! Nyt kävi -  totuuden nimissä mainittakoon, että käyttäytyi kiltisti. 

Hirviö-Hannu ojentelee tassuja

Hannu, Hirviö-Hannu, on muutenkin "loistanut" tällä viikolla. Vessassa käynnit ovat sujuneet jälleen kerran Hannumaisen tarmokkaasti ja osumatarkkuus hiekan peitossa on yhtä laaja kuin heikoimmilla ampumahiihtäjillä, sillä sen verran hiekkakekoa on lentänyt laatikon ulkopuolelle.

Lopullisen kruunauksen rennolle viikolle Hannu teki ryövätessään nukkumapaikan, kun siihen vaihdettiin uusi pyyhe. Hetkessä Hannu omi paikan ja perusti tontin, eikä edes leikin ajaksi vaivautunut nousemaan pois, vaan nukkumapaikalta ojenteli laiskasti tassua, kun lelukeppi tungettiin herran viereen. No, paikat on käyttöä varten ja sen Hannu sisäisti hienosti!

PESONEN 

Petskin viikko on Sofin toipumisen jälkeen sujunut normaalisti; leikki on maistunut satunnaisesti, vessassa käydään kun siltä tuntuu ja ruokaa jonotetaan muiden mukana. Tuntuu, että takatalven myötä kellot ovat pysähtyneet, kukaan ei jaksa innostu mistään ja matalapaine painaa päälle. Luonto lepää ja me siinä sivussa.

Pesosen kanssa leikitään se mikä häntä kiinnostaa ja välillä silitellään ja rapsutellaan. Tuntuu, että Pesonen on ottanut rennommin Lakun ja Sofinkin kanssa, eikä rientoja ole juurikaan ollut. 

Sofi kuikuilee

Sofi oli ollut parin päivän ajan haluton syömään ja sen vuoksi piti käydä eläinlääkärissä. Lääkärin jälkeinen maanantai-ilta päättyi siihen, että ruokalautanen tyhjeni ripeästi, miltei hotkimalla. Sofi oli lääkärissä saanut pahoinvointiestolääkkeen, antibiottipistoksen ja nesteytyksen. Homma näytti toimivan...vai oliko kyse silkasta kotiinpalun riemusta!? Riemua Sofilla tuntui riittävän ja kissa tuntui käyvän jopa hieman ylikierroksilla, eikä vastoin odotuksia illan aikana nukkunut laisinkaan. Se herätti hieman epäilyksiä.

Sofi on jatkanut kuikuiluaan

Tiistai aamuna palattiin haahuilevan kissan arkeen. Sofille ei ruoka maittanut. Aamulla saatiin menemään kolme palaa namitikkua, jonka mukana meni viekkaudella cerena pahoinvointiestolääke. Päivä eteni, eikä Sofi ruokakipolla naamaa liponut. Päinvastoin sillä Sofi vaikutti epäilevältä, aavistuksen säikyltä, mutta ei kuitenkaan apaattiselta. Kun muut nukkuivat, Sofi tarkkaili tilannetta, ei meitä vaan yleisesti. Itse pystyimme olemaan suht "levollisin" mielin, sillä pikaverikokeessa ei ollut mitään huolestuttavaa ja eläinlääkärin nesteytys piti kissan kosteana, eikä Sofi ollut enää oksennellut. Illan saapuessa Sofi kävi kupilla yhä useammin, mutta väisteli ruokailua, kunnes lopulta päätti hotkaista sen verran että päivän aiempi kiintiö ylittyi. Tilanne ei silti ollut vielä rauennut tällä yhdellä hotkaisulla. 

Keskiviikko oli lähes identtinen tiistain kanssa. Sofi joi jatkuvasti enemmän mihin oli totuttu. Ruoka kiinnostaa, mutta suu ei käy. Päivällä piipahdimme eläinlääkäri asemalla kyselemässä varsinaisen verikokeen tuloksia. No, eihän ne vielä olleet saapuneet ja lupailivat soittaa kun on jotain tietoja. Kello nitkahti iltapäivän ylitse, eikä mitään kuulunut. Soitto eläinlääkäriin ja tiedustelu tuloksista. "Lääkäri soittaa kun asiakkaat ovat lähteneet", informoitiin. Selvä.

Nokka kohti uusia tuulia!

 Sillä välin Sofi jatkoi samaa rataa. Illan suussa leikittiin, johon Sofikin osallistui. Reipasta ja uteliasta hyppelyä. Kesken leikin puhelin pärähti. Verikoetuloksissa  ei ollut mitään huomautettavaa. Kaksi munuaisarvoa normaalia ylempänä, mutta ok, maksa ok, proteiinit alhaalla, mutta johtui oksentelusta ja ripuloinnista. Pikemminkin seuraus kuin syy, totesi lääkäri. Samaan hengenvetoon lääkäri ihmetteli Sofin juomista, sekä ruokakipolle tuloa, haistelua ja poistumista. Pienen pohdinnan jälkeen lääkäri päätti antaa antibioottikuurin, joka rauhoittaa ja pitää loitolla mm. suolistotulehduksen. Antibiootin vaikutus pitäisi näkyä tulevan viikonlopun aikana, 2-3 päivän päästä. Lopuksi lääkäri summasi ettei tiedä mikä Sofia vaivaa ja lisäsi, että tämän jälkeen on syytä alkaa haarukoimaan harvinaisempia tauteja. Selvä.

Myöhäisillan elokuvan aikaan Sofi hakeutui jälleen ruokakipolle ja tällä kertaa näykkäsi muutaman palan. Tämän jälkeen Sofi kömpi sohvalle ja löysi 5-6 naksua, jotka hieman yllättäen pisti napaansa. Sofi ei yleensä syö nappuloita. 

Uusi aamu ja uudet ruuat. Torstain aamiainen maistui, koko porukalle, myös Sofille. Sofi söi suht normaalisti - niin normaalisti, miten epäileväinen omista asian näkee. Itseasiassa Sofi on koko aamun ollut oman oloinen, reipas pieni tutkija. Malttaa myös nukkua. Rohkaisevia tulkintoja ja näkemyksiä. Päivä on vasta alulla, mutta parhaan toivominen on nyt saanut vankemman kivijalan. Uudet eväät - uudet tuoreet eväät.