Raakaruokinta -luento, Hämeenlinna

Kun en ole perheen kissanruokakokki, niin silloin tällainen raakaruokinta-luento voi tuntua helposti rakettitieteeltä. Luento järjestettiin Hämeenlinnan Kumppanuustalolla ja luennoitsijana oli Milla Ahola (luk biologia), järjestäjänä toimi Rekku Rescue. Paikka oli pieni, mutta niin oli hieman yllättäen osallistujamääräkin. Kuuntelijoita tipahteli paikalle, kuin kuivakelin sienisato, määrän jäädessä lopulta alle tusinaan. Käsittääkseni raakaruokinta on kuitenkin vallan hyvä ja yhä helpommin omaksuttava ja saavutettava kissan ruokinta tapa.  

 Luennoitsija Milla Ahola tiedusteli alkulämmittelyksi paikalla olijoilta, mitä he haluavat kuulla ja näin päädyttiin käsittelemään perusteita. Hyvä niin, sillä kertaukset ja alkukantaisemmatkin faktat on syytä aina välillä päivittää ihan jo näkemyserojen vuoksi. 

Luento oli jaettu kahdeksaan osaan, jotka käsittelivät mm. kissan ravintoa luonnossa, ravitsemuksellisia tarpeita, raakaruokinnan hyviä ja huonoja puolia ja kissan nirsoilua. Luennon alkupuolella raakaruokinnan kuvio kävi jopa maallikolle selväksi. Halvat markettiruuat ovat kissoille yhtä hyviä kuin huonolaatuiset einekset ihmisille - siispä miksi syöttämään kissoille ruokaa, joka pilaa niiden terveyden alta aikayksikön. Raakaruokinnan perusta on liha - sen "apukuskikin" on oppinut kuluneiden vuosien aikana, että kissa on lihansyöjä. Kaikkien eläinten sydän on hyväksi - maksa on A-vitamiinin lähde, kala D-vitamiinin ja luut kalsiumin lähde. Sinkki vaikuttaa karvaan, mutta sen kanssa täytyy olla varovainen - saattaa aiheuttaa pahoinvointia. Merilevää hyppysellinen ja kalanmaksaöljy korvaa kalan. Ok.


Nirsouden häätämisen askeleille annettiin ohjenuoraksi mm. buffetin kiinnipitoa, ruuan esillä oloa max 15 min ja omistajan sitkeyttä kissaa kohtaan. Täydellisen ohjekirjan nirsouden nujertamiseen kuulee luennolla.

Lopulta taululle vyöryi keltanokkaa ajatellen paljon informaatiota, joista osa oli selkeää, mutta osa tuppasi heilahtaa takavasemmalta ohitse. Juuri sieltä, missä kahvitaukopöytä mokkapaloineen oli. Muistiinpano välineet olivat siis ahkerassa käytössä. Aineistoa lupailtiin osallistujille myös sähköpostitse, mutta parin päivän päästä se ei ollut vielä saapunut. Muistiinpanot olivat siinäkin mielessä aiheelliset, koska silloin tällöin tekstissä vilisi pieniä infon paloja, joita ei luentomateriaalissa ollut.  

Alusta alkaen luennolla oli hyvä tarinan kulku, jota selkeytti hyvät kuvat ja ymmärrettävä teksti. Luennoitsijan ja osallistujien välillä syntyi rakentavaa keskustelua, mutta siihen ei ollut pakko osallistua. Halutessaan sai olla omissa oloissa. Kysymyksiä sai esittää ja niihin tuli apteekkarin vastaukset. Tarvittaessa luennoitsija Ahola olisi värittänyt vastauksia ja informaatiota sillä pienimmälläkin präntillä eli nippelitiedolla, mutta tällä kertaan siihen ei osallistujien mukaan ollut tarvetta. 

Tarpeeksi kansanomainen ja hyvähenkinen luento kesti lopulta n 1 1/2 tuntia, sisältäen yhden napakan, sen tuoreen mokkapalan kestoisen tauon. Luennon loppumisenkin jälkeen oli vielä mahdollista esittää kysymyksiä. 

Raakaruokinta on meillä ollut jossain määrin käytössä ja luennolla haimme siihen varmennusta ja silkkaa faktaa. Saimme mitä haimme. Olimme tarpeeksi keltanokkia omaksumaan jotain uutta ja tarpeeksi "kokeneita" osallistumaan luennolle. Kissan raakaruokinta ei ole periaatteessa kummoisempaa kuin oman perunasalaatin tekeminen - lopulta helppoa kuin käen kukunnan kuuntelu. Se on yhtä hippiä kuin samettihousujen käyttö tai yhtä edullista kuin maukas banaaniterttu. Raakaruokintaa ei tarvitse pelätä. Se on nykyään tehty varsin helpoksi. 


PS. enemmän ja informatiivisempaa tekstiä osoitteessa http://pikkupeto.blogspot.fi/ ja luennoitsija Milla Aholan oma blogi http://viiruvarpaat.blogspot.fi/

Lähde: Milla Ahola, luk biologia / luento