Sohvin nimipäivä

15. toukokuuta on Minni ja Mikki Hiiren ensimmäisen filmiesiintymisen päivän lisäksi myös Sonjan, Sofian ja Sohvin nimipäivä. Ei ole tavatonta, että Pesosen tytär Sofi taittuu arjen puhekielessä myös Sohviksi ja siitä on helppo napata pienen juhlan aihe! Mutta kaikki ei ollut niin yksinkertaista - puuttui vielä kakku ja vieras.

Liput nousivat salkoihin kaatuneiden muistopäivän kunniaksi, mutta ainakin kakkukahvien ajaksi ajatustasolla lainaamme hetkellisesti lippua myös Sofin päiväksi. Jaa minkä kakkukahvin? Kello on hitusen vaille 10.00 ja täti-vieras saapuu aikaisintaan klo 11.00. Raaka-aineet on valmiina - eikun yhdistelemään niitä!

 

Kodin arjessa on asioita, joista voi päätellä onko kissat terveitä? Onko kaikki kupit kaapissa? Yksi on leivinpaperin repäisy - sitä kun ei voi tehdä niin äänettömästi, etteikö päivän nimpparisankari Sofi olisi alta aika yksikön odottamassa leivinpaperista tehtyä paperitolloa! No, niin kävi tänäänkin ja rapiseva tollo tuli! 

Ensimmäinen tollo aiheutti sen verran kilpailua Lakun kanssa, että nimpparisankari jäi hieman alakynteen ja tolloja piti tehdä useampi. Lopulta lattialta löytyi tarpeeksi tolloja jokaiselle tassuttajalle ja sopu säilyi. Tollon kanssa on hyvä poseerata!

 

Tolloiluun meni rapiasti aikaa ja kakku oli kolmessa osassa eri puolella keittiötä ja parveketta. Kakun tekijä yritti kiriä kadonnutta aikaa kiinni ja ripotteli kakun palasia jäähtymään ympäri asuntoa. Ilman kakkua nimpparikahvit olisivat ruisleivän kuivat. Ei sekään huono valinta, mutta loppu ruisleipä oli varattu todella maukkaan arabialaisen keiton kylkeen.  

Varttia ennen vierasta oli vielä roskat viemättä, kakku kermoja vaille ja silmät rähmäiset edellisyön valvomisesta. Kissojen (Tipan) viisusuosikki pärjäsi loistavasti! Voitto tuli. Tipalle sykähdyttävin kohta taisi olla kappaleen loppupuolella kun laulettiin (taisi olla kiljua) kovaa ja korkealta - silloin Tippa heräsi ja nosti päänsä. Selvä merkki suosiosta!  

Kello kävi sovittua saapumisaikaa ja Sofi parkkeerasi ulko-oven tykö. Alaovi kävi ja nousevat askeleet porraskäytävässä voimistuivat. Täti-vieras saapuu! Mutta... ei tullut vielä täti-vieras, vaan tuli jotain muuta.. 

...tuli tuttu mamma ja kourallinen tuoretta pihaheinää! Namskis ja rouskis! "Voi tätä onnenpäivää; tolloa ja turvetta!" Siinä sitä rouskuttettiin ja alettiin pikkuhiljaa tiirailemaan päiväuni paikkaa, muistamatta täti-ihmistä. Sitä se ruoho teettää.

 Puhelin kun sanoo vienon piip-äänen, niin silloin tietää, että täti-ihminen on lähistöllä. "Viisi minuutti". Eli Sofilla viiden minuutin päikkärit. Siinä ajassa ehti kääntää muutaman kyljen ja painaa päätä. No tulipahan valmiit painaumat iltapäivää varten. 

Sen verran se vieraan saapuminen aina jännittää, että ihan varmuudeksi täytyy pikkaisen mennä tuolin taakse, vaikka kuinka olisi päivän sankari! Pari pakollista lausetta kuulostellaan ja nuuhkitaan päälituoksut, kunnes tullaan esille muka unisena ja väsyneenä. "Teeerve".

  

Ja kun sinun-kaupat on tehty, niin sitten leikitään! Heitetään hiekat silmistä. Keppiä jahdataan, meni se minne tahansa. Yleensä Laku iskeytyy kylkeen, mutta se ei haittaa, "me tullaan kyllä toimeen".  

Kakkukin valmistui ajoissa ja Hannu laaduntarkkailija piipahti pöydässä toteamassa tilanteen. PS. turhaan ei kakun nimi ole Törkyöverikakku. Resepti löytyy Satu Sainion Tuulispään leivontakirjasta. Nam. 

Kaikin puolin mukava päivä! Aamun pörisevät keittiö vempeleet ovat vaihtuneet täysien masujen kehräämiseen ja pöhinään. Iltapäivän raukeutta ja rakkautta. Hyvää ruokaa ja mukavaa seuraa. Siis ihan perus-sunnuntai!  Hyvää nimipäivää kaikille!