Voimalla seitsemän miehen

Siinä sitä sai rauhassa sängyn päällä auringossa pötkötellä, uittaa varpaita ja vanhoja luita. Venytellä ja oikoa, syödä mielikuvissaan hattaraa ja tuijottaa silmät ristissä nenänpäässä istuvaa perhosta. 

PAM PAM PAM!

Mikä on tuo meteli, joka vetää haaveilulle verhot eteen! Jotain putosi, jotain kolisevaa ja kookasta! Naapurihuoneessa tapahtuu, kissaa juoksee karkuun; sinne tänne hännät tanassa! Pesonen menee tuossa, Liukas Luikku, Laku meni tuolla ja Sofista ei tietoakaan. Tipan uneen tuli paikkaamaton railo! Kaatuiko siellä äänilevyhylly vai menikö raapimapuu nurin!? Mitä täällä tapahtuu?

Uskaltaako tänne tulla, pohtii Sofi

Voimalla seitsemän miehen oli kello tullut alas. Seitsemän veljeksen kookas kello oli pudonnut, tullut kuperkeikan kautta lattialle - mutta ei se sieltä itsekseen tule. Onneksi ei TV pudonnut, haaveilu olisi saanut aivan toisenlaisen luonteen. Onko kaikki kunnossa? Sofi näyttää olevan kunnossa, sillä niin pää tuntuu venyvän ja kurkkivan oven takaa. Tippa, Hannu, Jetta ok. Laku ja Piri lymyilevät, mutta kunnossa tuntuvat olevan. Pesonen ottaa jo rennosti.

Sofi ja Laku kuikkivat

Sofi ja Laku kuikkivat, äsken vielä luikkivat. "Miten kello itsekseen putoilee?". Niinpä. Koukut ovat kiinni ja ruuvit ovat kiinni? Kysäisimme Lakulta ja Piriltä, mutta eivät kuulemma osanneet vastata. Kovin olivat vaitonaisia.

Täällä tuoksuu kolina, kertoo  Laku

 ”miehissä kaikin voimin ja yht´aikaa, että kivi ja maa sen alla ja ympärillä järähti, ja vavahtaen karkasivat härjätkin jonkun askeleen kivestä pois.”

- Aleksis Kivi -

Piri löytyi sängyn alta. "En se minä ollut, se oli... se oli
vaikka se Pirkka"