Seitsenkertainen purr purr-huuto!

Se on suurinpiirtein tiedossa, että Pirin, Tipan ja Lakun syntymäpäivät ajoittuvat kesäkuuhun, mutta Pesosen ja Jetan päivämäärät ovat jääneet täysin hämärän peittoon. Siispä olemme päättäneet niputtaa koko porukan yhteen kasaan ja vietämme porukalla synttäreitä näin kesäkuun alussa. Siispä onnea kaikille!

Iät ovat Pesosta lukuun ottamatta myös tiedossa. Pesosen ikä meni aivan uusiksi vajaa kaksi vuotta sitten lääkärikäynnin yhteydessä. Tuolloin lääkäri päätteli Pesosen iän hampaista ja oli sitä mieltä, että rouva on huomattavsti vanhempi mitä luulimme! (linkki: http://kissapesonen.blogspot.fi/2015/11/pesoselta-pari-vuotta-pois.html ).

"Onhan toi mulle", tutkailee Sofi Lakun takaa 

Viisikkoa juhlitaan maltillisesti. Yleensä henkilökunta (ja kissatäti) juovat kahvit paikallisessa sisäleikkipuiston kahvilassa, sillä Piri porukoineen on saatu talteen viereisen autokorjaamon pihasta. Tarkoituksena on myös käydä kahvilla 25-tien varrella olevalla pysähdyspaikalla, joka sijaitsee Pesosen ja Lakun talteenottopaikan vieressä. Tällä kertaa kahvit juotiin myös kotona, jolloin kissat saivat yhden ylimääräisen leikittäjän. Kiitos tädille!

Tällä viikolla pohdimme sitä, kuinka olemme yhtenäinen perhe. Kissoilla on paikkansa ja se pannaan merkille, mikäli kuvio muuttuu, kuten aiemmin viikolla kun olimme Hannun kanssa lääkärissä. Pakka oli hetken hämillään. Porukka tulee nykyään noin yleisesti hyvin toimeen. Jos toista kaveria hieman nukuttaa, toista voi kysyä leikkiin. Kissat havainnoivat, kertovat milloin kivijalan juurta tulee orava suoraan kohti parveketta ja hetkessä on neljä häntää iskemässä samaa tahtia. Kissat ovat kiinnostuneita toisistaan, hakevat turvaa ja kaveria. 

"Nyt lähtee", päättää Laku!

Laku on nuori, leikkisä ja hakee vielä itseään. Piri ei iältään ole Lakua juurikaan vanhempi, mutta käytökseltään aavistuksen kypsempi. Piri on nuoren iän aikana jo selvästi pehmentynyt, aikuistunut. Jetan reippaudesta on syytä olla iloinen. Jettaa on aina hieman jurmutettu ja kun syvä ystävyys Niilon kanssa jäi harmillisen lyhyeksi, olisi luullut, että Jetta olisi ajautunut syrjään. Vaan toisin kävi. Jetta on pitänyt pintansa ja ottanut paikkansa. Nykyään Jetta on löytänyt niin meistä, kuin esim. Piristäkin selkeää kaveruutta. Pesonen on Pesonen. Pesonen on nykyään rauhallisempi mitä aiemmin. Aiempi viipotus saattoi myös olla kirjaimellisesti elintilan kartoittamista, sillä nykyään Petski ei juurikaan hypi pöydillä - hypyt tapahtuvat (onneksi) lattialla. Petskillä on talossa omat tonttinsa ja jos Piri tai Tippa ei osu kohdalle, silloin kaikki hyvin. Piri saattaa antaa hieman tassua ja samoin Tippa. Pesonen ei näe, eikä Tippa väistä; silloin saattaa tulla muutama erehdyksen kautta tuleva osuma. Suuremmilta nyrkeiltä on kuitenkin vältytty. Tippa on aina ollut omistuksenhaluinen ja sitä se on vieläkin. Tippa on vanhentunut, mutta panee vanhentumista hienosti hanttiin. Fyysisesti ikä alkaa kuitenkin näkymään. Ikä saa myös kunnioittamaan aivan eri tavalla. Tippa oli meitä nuorempi, kun se tuli meille, mutta nyt Tippa on meitä vanhempi. Se tuntuu. Sen aistii. 

Leikit leikitty ja kahvit juotu

Juhlat kääntyvät ehtoopuolelle. Lahjaksi saatu karvapallo lienee jo kammettu parvekkeen poistoputkesta ruohonleikkaajan ihmeteltäväksi. Nyt nukutaan. Nukutaan porukalla. Pesonen saattaa kohta kurista unissaan, sillä Pesonen on nukkunut jo tovin. Kun ruokalautanen parin tunnin päästä kilahtaa, on koko porukka taas samassa ryppäässä ja kuuluu seitsenkertainen purr purr-huuto! Silloin huudetaan koko porukalle!

Purr purr! Purr purr! Purr purr! Purr purr! Purr purr! Purr purr! Purr purr!