Noin puoli tuntia varattiin kopituksineen kaikkineen Pirin kanssa lekuriin menoon - se riitti mainiosti, jopa niin hyvin, että lääkärin aikataulu oli varttia meitä hätäisempi ja silti ehdimme.
"Anna kissan totutella kuljetuskoppaan rauhassa kotona".
Jep jep. Näinhän sen kuuluisi mennä. Kopan ovi auki ja herkkupaloja - leikkimistä kopan läheisyydessä. "Meenks mä sängyn alle vai sä", kertoo siitä, että tutustuttaminen koppaan on jäänyt hieman taka-alalle. "Tääl on yrjöt". Ok, makuuhuone on hieman hankala paikka saada kissa koppaan. Kauniisti Piri vaihteli sängyn alla paikkaa, sitä mukaan kun hapuileva käsi yritti saada kissasta otetta.
 |
| Paniikki-Petteri; meille ja muille tutummin Piri. |
Tässä taloudessa kun ottaa kopan esille, se siivoaa tehokkaasti kissat näköpiiristä. Tärkeintä on muistaa sulkea ne paikat, joista kissaa ei varmasti saa talteen. Nyt mentiin makuuhuoneen kautta parvekkeelle, josta Piri pitkän pepusta työnnön jälkeen saatiin suostuteltua koppaan. Onneksemme Piri ei Hannun tavoin näytä voimiaan ja ottanut nyrkkejään esille.
"Näillä Paniikki-Pettereillä on rauhoittaminen hankalaa, voi olla ettei rauhoitu", kuittasi lääkärin Pirin rauhoite suunnitelman. Kuten edellisellä kerralla, oli nytkin Piri lääkärin selänkäännön aikana vaihtanut Jekylistä Hydeksi, ensin oli ollut aivan umpiunessa ja kun lääkäri oli kääntynyt, kaksi suurta lautasta oli tapittanut takaisin.
Hyviä uutisia tuli; "Pirillä täysi hampaisto, ei murtuneita, syöpyneitä, eikä tulehtuneita hampaita. Hienoa!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti