Kotiinpaluu

Kotiin on aina mukava palata, vai onko? Meillä on tapana silloin tällöin, vaikka ihan maitokauppa-reissulle lähtiessä, huikata karvatassuille että ovat ihmisiksi, eläimiksi - joka tapauksessa kunnolla. Varsinkin silloin, jos aamu on ollut yhtä ravistarttia tai ilmassa on jonkin asteista kylmää sotaa, yleistä levottomuutta kuin Lontoon kaduilla. Ovi kun naksautetaan kiinni, huokaistaan ja samalla päivitellään ääneen kissojen tulevia tekemisiä. Melkein jäädään korva oveen kiinni kuuntelemaan kuka laittaa "stereot" soimaan.

Kaksi pientä patukkaa

Aina ei ovi naksahda. Pahin kotiintulo oli vuonna 2011, kun edellisellä viikolla ennen reissuun lähtöä, siivotessa, oli ulko-oven lukko vahingossa mennyt asetuksille, jolloin se aukeaa kun pelkästä kahvasta vääntää. Ensin Tippa oli saanut välioven auki ja lopulta hyppänyt ulko-oven kahvaan niin, että ovi oli auennut. Näin oli kaikilla kulkijoilla vapaapääsy sisään ja ulos. Ei vedä negatiivisiä vertoja tunteelle, kun tulee kotiin ja ulko-ovi on auki. Kissan lasku ja lopputuloksen ynnääminen. Kuin ihmeenkaupalla kaikki olivat tallessa! Jopa posliinikissat kirjahyllyssä.

Nyt sitä muistelee jo suht huumorilla ja osaa pyöräytellä päätään uusille kotiintulemisille. Viimeisin bingo-huuto kiljastiin viime viikolla, kun täyskäsi alkoi löytymään jo eteisen lattialla, aivan siinä kynnyksen juurella. Pieni kullan-ruskea kakkapatukka tapitti kotiinsaapujia ja jossain kakkapatukan selän takana oli vessapaperirulla selällään. "En se minä ollut", toistivat jaloissa parveilevat kissat vuorotellen opittuja vuorosanojaan. Ja vessapaperirullan takana oli liinavaatekaapin pyyhkeet laskostettu uudelleen. Vuoroin siihenkin virtasi ohikulkijoita ihmettelemään, kuka moista pehmeyttä harrastaa. Hieman sivummalla oli vielä tutkittu paikallishistoriaa ja Tukholman turistitarjontaa. Kahdella kirjalla oli asia selvinnyt - joskus siihen on tarvittu koko kirjasarjan!

WC-paperirulla siinä missä se kissojen mielestä kuuluu
ollakin

Niitä näitä pikkutärppejä siellä täällä. Varsinkin Sofi on usein ikkunassa odottamassa. Tapittaa pyöreillä silmillä ja odottaa, koska alaovi naksahtaa auki ja toisessa kädessä kuuluu olevan ruohotupsu. Sofi on oppinut odottamaan tietyillä kellonajoilla. Muut ovat ikkunassa jokseenkin puolivahingossa. Kun lopulta kotiovi aukaistaan, on Sofi kipittänyt jo oven taakse. Tippa on toinen joka on aivan oven takana. Pesonen tulee tervehtimään n. 90% varmuudella. Pesonen tulee nurkan takaa omaa hiljaista vauhtia ja väistelee muita ohituskaistalla menijöitä. Loput tulevat miten kukin sattuu; Hannu tulee, jos uniltaan ehtii ja kiinnostaa, samoin Piri. Jetta tulee jos on sillä päällä, samoin Laku. 

"Nämä pitäisi laskostaa uudelleen"

Vaikka kuinka ostoskassien kanssa saa eteisessä varoa ja heilua ja nostella jalkojaan mitä ihmeellisimmissä asennoissa, ettei tallo ketään, tuntuu mukavalta kun kissat tulevat vastaan. Siinä silitellään puolen toisin ja vaihdetaan kuulumisia. Sitten tutkitaan kasseja, päät ja kädet kasseissa yhtäaikaa. Vilinää vilskettä kuin jouluna konsanaan!