torstai 28. heinäkuuta 2016

Päiväkirjamerkintöjä ja tarina pentueesta

20.07.2012
Emo ja neljä pentua pääkadun varrella. Yötä myöten istuttiin. Yksi pentu meni loukkuun.

21.07.2012
Illalla kissavahtia. Emo näkyi, pentuja ei.


22.07.2012 Emo meni loukkuun.


23.07.2012
Jaettiin kateissa-ilmoituksia. Yksi puhelu tuli, mutta siitä ei ollut apua.

24.07.2012
Väsy painaa.

25.07.2012
Iltasella lähdettiin aavistuksen epätoivoisina kissoja etsimään. Pennut löytyivät autokorjaamon talleilta!

26.07.2012
Saatiin kaksi loukutettua! Poliisi kävi pariin otteeseen. Nukkumaan klo 07.00 aamulla.

27.07.2012
Viimeinen pentu kova luu. Kiertää ja haistelee loukkua, vaan ei perille asti mene. Juna menee ja linja-autot tulevat tiettyinä kellonaikoina. Yön rytmit tulevat tutuksi. Olemme huolissamme.





Perjantai

Kaikki alkoi, kun ystävämme kertoi pihallaan kulkevasta kissasta, jolla on pentu mukana. Toinen ystävämme, Täti-ihminen, meni paikalle ja näki sillä käynnillä läheisen pihayhtiön autotalleilla neljä pentua. Emo, neljän pennun kanssa, suurehkon kaupungin pääväylän välittömässä läheisyydessä sai toimimaan nopeasti. Loukku asetettiin autotalleille. Ensimmäinen pentu meni loukkuun miltei välittömästi, mutta seuraavana päivänä tilanne mutkistui radikaalisti.



Lauantai - sunnuntai

Kiti-emo kissatalolla
 Emo häiriintyi ylimääräisestä metelistä ja siirsi loput kolme pentua jonnekin. Pennut hävisivät. Varsinainen "kolaus" tuli kun itse emo meni lopulta loukkuun. Tallessa oli nyt yksi pentu ja emo, mutta kolme pentua jossain. Eläinlääkäri nähtyään kissatalolla ensimmäisen pennun, oli sitä mieltä, ettei sen kokoiset pennut pärjää yksin. Mikä eteen? Emon jos laskee pois, häipyy se saman tien ja talteen jää ainoastaan yksi pentu. Pidimme kuitenkin asetelmat ja tehostimme etsintöjä.


    

Maanantai

Mahdollinen alue oli periaatteessa valtava. Toisaalla alkoi suurehko omakotitalo-alue ja toisaalla oli kaupungin vilkasliikenteinen pääväylä ja jossain sivummalla vielä rautatie. Ensin luulimme pentujen olevan lähistöllä, mutta haravoinnin jälkeen tietoja alkoi pikku hiljaa tippumaan hieman sivummalta.
Joku kertoi nähneensä kissan kantavan pentuja tien ylitse - sen vilkasliikenteisen pääväylän. Ja jossain vaiheessa saimme selville, että läheisellä linja-autovarikolla oli nähty n. kuukautta aiemmin aivan pienet pennut. Harmiksemme alueella oli km:n säteellä kaksi linja-autovarikkoa, emmekä tienneet kummasta varikosta oli kyse? Reilu 300 metriä ensimmäisestä näköhavaintopaikasta, aivan toisen varikon vierestä, tuli kuitenkin uusi ja hyvä vihje. 


Emon kulkureitti meni pääkadun ylitse



Keskiviikko 

Keskitimme etsinnät uuden vihjeen-alueelle. Paikalla oli myös autokorjaamo, jonka tontilla oli loistavat parakit koloineen. Korjaamon väki ei kuitenkaan  kissojen suhteen osannut auttaa. Illansuussa kuljeksimme alueella ja päätimme jättää paikalle naksuja. Reilun vartin kävelylenkin jälkeen naksut olivat kadonneet! Siinä vihje edes johonkin suuntaan - mutta oliko kyseessä kissa vai hiiri? Laitoimme lisää ruokaa ja odotimme. Klonk klonk, klonk klonk - läheinen rautatie ja linja-autovarikko piti ääntä. Välittömästi tämän "äänimerkin" jälkeen pennut tulivat esille! N. klo 23.00 meni yksi pentu loukkuun ja n. klo 01.00 toinen pentu. Yksi oli vielä omillaan.

Yön pimeillä hetkillä kulkijoita oli vähän ja lähestyvät auton valot kiinnittivät oitis huomion. "Mitäs te täällä teette!". Poliisi oli myös kiinnostunut puuhistamme. Selitimme tonnikala-purkki ja haarukka kädessä asiamme ja poliisi poistui. Kymmenen minuutin kuluttua poliisi kuitenkin palasi. "Toivottavasti saatte pennun. Alueella on nähty kettu". 


Viksu touhuaa kissatalolla

Torstai - perjantai

Viimeinen pentu oli vielä hakusessa. Ketun suuhun se ei ollut joutunut, sillä se kiersi loukkua, mutta ei mennyt sisälle. Teimme pahvista seiniä, jotka "ohjasivat" pentua loukun suulle, mutta mikään ei onnistunut. Aika mateli, sillä emme olleet varmoja pennun terveyden tilasta. Junat ja linja-autot tulivat tutuiksi. Projekti piti päiväksi aina keskeyttää, sillä tontilla oleva autokorjaama piti liikaa hälinää, emmekä halunneet mm. työntekijöiden pomppivat talleilla ihmettelemässä. Sivullisista oli ainoastaan haittaa. Huoli kasvoi!


Lauantai

Nostimme panoksia ja noudimme kissatalolta emon tuoksuisia lakanoita ja pyyhkeitä. Oli lauantai, eikä korjaamolla ollut kuin satunnaisia kävijöitä. Yksikin metelöitsijä oli kuitenkin arassa tilanteessa liikaa. Pidimme kokopäiväistä vahtia.


Päiväkirjamerkintä 28.07.2012 
Koko pesue kasassa! Viimeinen pentu meni loukkuun klo 15.00 - 17.00 välillä. Hesellä juhlalounas!


Viimeinen pentu loukussa

Täti-ihminen oli loukolla yksin ja hälyytti meidät paikalle. Viimeinen pentu oli loukussa ja Täti-ihminen istui loukun luona liikkumatta, ei uskaltanut kissaa sanoa. Pentu tuijotti loukusta silmät pyöreinä. 

Reilu viikon kestänyt projekti oli onnellisesti ohitse! Poliisi sai kissa-aiheisen kiitos kortin "selustan turvaamisesta" ja päivästä tuli meille hyvinkin virallinen kahvilla käynti-päivä.



Piri ja Pörri




Video kertoo viimeisen pennun saapumisesta
kissatalolle (kesto 4;51)



Pikkuhiljaa kissoille alkoi löytymään uudet kodit. Esim. viimeisenä loukkuun mennyt pentu, joka nimensä mukaisesti (Välkky) osasi kiertää taitavasti loukkua aivan viime tippaan, meni tutulle Täti-ihmiselle. Yksi pennuista oli kuitenkin todella arka - se murisi ja suhisi, eikä ottanut minkäänlaista kontaktia. Se jäi lopulta yksin. Luovutusaika meni umpeen ja pennun siirto yleiselle puolelle lähestyi. Yleisellä puolella se olisi todennäköisesti vetäytynyt sohvan taakse tai muualle pimentoon. Tilanne oli kimurantti. Arvioimme oman tilanteemme kotona ja lopulta otimme pennun hoitoomme. Näin Piri oli tullut meille!

Piri oli tuolloin hyvin arka ja vieläkin on havaittavissa selvää epävarmuutta. Pirille on edelleenkin jokainen päivä hieman uusi ja tilanteet vieraat. Jopa meitä, Piri katsoo hieman aroin katsein. Oli Piri arka tai ei, niin yön turvin Piri kömpii kanssamme nukkumaan. Mikäs siinä on ison pojan köllötellessä!

Piri uudessa kodissa


8 kommenttia:

  1. Oi kun jännittävästi kerrottu ihana kertomus! Piri ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totuus on välillä hyytävän jännittävää. Piri tuolla sivummalla lauleskelee terveisiä!

      Poista
  2. No olipas se kertomus, hyvin välittyi tuo loukutuksen jännitys, ja tavallaan se turhautuminen ja odotuskin, kun ei kaverit mene loukkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppua kohden alkoi jännitystä olemaan jo ihan tarpeeksi. Onneksi päättyi hyvin!

      Poista
  3. Upeasti toimittu. Eipä niin saakaan antaa periksi! Tykkään. Peukku.

    VastaaPoista
  4. Huikea kissojenpelastusoperaatio! Todella arvostan panostanne. Kiva myös lukea Pirin historia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, se kesti hieman pidempään ja vaati muutenkin salapoliisityötä enemmän. Kerran vuodessa käydään kahvit juomassa läheisessä kahvipaikassa.

      Poista